Tusina tanssikysymyksiä Teemu Kyytiselle

”Ihailen ihmisyyttä, meistä löytyvää suvaitsevaisuutta tai jaloutta, mutta myös kökköyksiä, inhimillistä kömpelyyttä ja särmiä.”


Kuva: Laura Vuoma

Teemu Kyytinen, kuva: Laura Vuoma

Nimi, ikä ja ammatti:
Teemu Kyytinen, 34, tanssija/koreografi

1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Saada liikkeeseen näkyväksi ajatukset, pyrkimykset, tunteet, elämän maku. Ihmisen ristiriitaisuuden kauneus.

2- Miten innostuit tanssista?

Ihan ensimmäinen pohjakipinä varmaan tuli Fame-televisiosarjasta (!), sitten harrastin hetken aikaa kilpatanssia, mutta varsinaisesti nykytanssin aloitin treenimuotona urheilua varten (freestyle-hiihto).

3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

No, käsikirjoittaja Charlie Kaufman (mm. elokuvat Being John Malkovich, Tahraton mieli) voisi vaikka tulla ei ehkä niinkään tekemään käsikirjoitusta tai dramaturgiaa, mutta pitämään seuraa. Syy – voisi antaa mielikuvituksen tarttua.

4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

Muistan joskus 90-luvun alusta Kuopiosta Sankai Juku -ryhmän teoksen, jossa oli suuria kananmunia, vesiallas ja valuvaa hiekkaa. Olisi mielenkiintoista nähdä esitys nyt, ja nähdä mitä mieltä siitä olisin.

Silloin, juuri tanssimisen aloittaneena ainakin oli hauskaa, että pystyi haltioitumaan helpommin kuin nyt. Biisihän oli visuaalisesti vaikuttava, taisi olla myös ensimmäinen buto-esitys jonka näin. Liikkumisen tapa oli kiinnostava.

5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa
instrumenttiasi tanssijana?

En kyllä osaa kauheasti ajatella itseäni instrumenttina. Janice Redmanin kehonhuolto on ollut minulle tosi toimiva treenausmuoto, sitä yritän itseksenikin harrastaa. Tarvitsen paljon vahvistavaa treeniä, joten punttailu tavalla tai toisella kuuluu kuvaan, lisäksi maastopyöräilen. Sitten tietysti venyttelyt ym. normaalit. Varsinainen tanssitreeni hoituu normaalisti harjoitusten myötä.

Luen kirjoja, varsinkin kesäisin, katson elokuvia, kuuntelen musiikkia, juttelen ystävien kanssa. Nauran ja itken. Lepään.

6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Kaikkein suurin onnistumisen tunne tulee treenisalissa kun huomaa, että syntyy liikettä, joka herättää innostuksen. Jos vielä huomaa muissakin samaa vilpitöntä innostusta, sitä ei voita mikään.

Pettymys on jos huomaa, että vaikka on luullut tekevänsä asiat täyteen ja kirkkaasti, onkin todellisuudessa ohittanut asioita tai jättänyt puolitiehen. Tai on toistanut vanhoja maneereitaan.

7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?

Tehdä tehtävänsä kussakin katsojassa.

8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?

Ralliautoilija.

9- Ketä ihailet ja miksi?

Viitaten kysymykseen 1, ihailen ihmisyyttä, meistä löytyvää suvaitsevaisuutta tai jaloutta, mutta myös kökköyksiä, inhimillistä kömpelyyttä ja särmiä. Ja hitto, että nämä viimemainitut ärsyttää yleensä.

10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Ei hajuakaan. Siitä ei moneen riitä. Ehkä tuon summan voisi laittaa vaikka vuosittain entisten määrärahojen päälle taiteilija-apurahapottiin jaettavaksi.

11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?

Antaa muiden luonnehtia.

12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Lissabonissa menestyksekkään maailmankiertueen jälkeen miettimässä, urheiluautoilisiko Pariisin, Barcelonan, Rooman vai Lontoon asunnolleen. Vai lentäisikö sittenkin Sydneyn tai New Yorkin kotiinsa.