”Yritin ilmavoimiin. Heittivät pois. Kolme päivää räin kattoon. Neljäntenä päätin: Jos en kelpaa lentäjäksi, ryhdyn tanssijaksi.”
Kuva: Sakari Viika
Nimi, ikä ja ammatti:
Sami Saikkonen, 39 vuotta ja tanssija-koreografi
1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen
lähtökohta tai kysymys?
Napoli-baletin harjoituksissa katselin tanskalaista baletinjohtajaamme Dinna Bjørniä ja nautin siitä lämmön tunteesta, joka hänestä loisti hänen työskennellessään oman traditionsa parissa. Hänellä oli jotain mihin nojata, jotain mistä jatkaa.
Silloin minussa heräsi kysymyksiä: Mitä on suomalainen tanssi? Missä on suomalainen tanssitraditio? Missä on tanssimme yhteisöllisyys ja jatkumo? Miksi jokaisen sukupolven täytyy keksiä pyörä itse? Miksi tuntuu niin yksinäiseltä?
2- Miten innostuit tanssista?
Kerron sen tiiviisti: Vanhempani laitettiin operetin tanssikohtaukseen pariksi. Sain alkuni esityksen jälkeen. Vietin ensimmäiset vuoteni teatterin takahuoneessa. Näin lapsena erään suomalaisen teatterin sankariajan Turun kaupunginteatterissa. Harrastin voimistelua. Pelasin jääkiekkoa. Soitin rumpuja bändissä. Aloin kirjoittaa runoja. Halusin lentää. Näin elokuvat Grease, Fame, Flashdance ja Spartacus. Löysin kotoa albumillisen kuvia tanssivista vanhemmistani. Menin Raision työväenopiston tanssitunnille. Innostuin. Lujasti. Polttavasti. Yritin ilmavoimiin. Pääsin testeihin. Heittivät pois. Kolme päivää räin kattoon. Neljäntenä päätin: Jos en kelpaa lentäjäksi, ryhdyn tanssijaksi. Isä ei tykännyt. Äiti epäröi. Kannusti. Takaisin en ole kääntynyt.
3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
En harrasta jossittelua. Tai jos kuitenkin. Tanssielokuvia. Minä hoitaisin taiteen, Howard Hughes tuotannon. Ai miksi? Hän oli elokuva- ja TV-alan pioneereja ja hänestä tuli rikas kuin perkele ja hän piti lentokoneista. Tämähän on hauskaa. Kari Karnakoskelle tekisin uuden koreografian siihen maailmannäyttelyyn, jossa hän tanssi erään firman osastolla hevosen takapuolena.
4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Jorma Uotisen sooloteos Huuto. Olin juuri aloittanut tanssin. Se liikkeen laatu ja tiheys, se läsnäolo ja tarkkuus mikä Uotisessa ja teoksessa oli räjäytti tajuntani. Esitys tuntui todelta, jätti jäljen joka on sielussani edelleen.
5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?
Kansallisbaletissa on kuutena aamuna viikossa balettitunti ja harjoitukset päälle. Olen ahkera voimieni mukaan. Palauttavana liikuntana pilatesta ja allasjuoksua.
6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Suurimman ammatillisen onnistumiseni soisin aina olevan tulevaisuudessa ainakin ajatuksissani. Muuten ei jaksa jatkaa. Mutta viimeisin onnistuminen on Pienten joutsenten lampi. Siinä teoksessa asiat löysivät paikkansa.
Pettymys? Arvostamani taitelija teki jo sovitussa asiassa oharit. Se satutti. Mutta johti näyttelijän töihin. Tuota… ei se siis ollutkaan pettymys. Uudestaan. Pettymys? Ruumiini. Etten olekaan väsymätön ja kaiken kestävä. Akillesjänteen katkeaminen. Luulin ettei kroppani ole minulle tärkeä. Pidin pääni ajatuksia tärkeämpänä. Valehtelin itselleni. En valehtele enää. Tarvitsen molempia.
7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Tanssitaiteen tehtävästä en tiedä, se on tanssipoliitikkojen alaa. Pitäisiköhän minun alkaa osallistua tanssipolitiikkaan? No, tanssin tehtävä on hyvin selvä. Se on tanssi itse. Tanssi ihmisille. Tanssijan tarve tanssia ja katsojan halu katsoa sitä. Maailmaa tanssi ei pysty muuttamaan, mutta jonkun ihmisen elämän ehkä.
8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Näyttelijä-ohjaaja.
9- Ketä ihailet ja miksi?
Ihmisiä jotka kulkevat pää pystyssä omaa tietään. Heidän ei tarvitse talloa muita. Heillä on oma tie.
10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Ensivaikutelma sadasta tonnista tuntuu isolta. Antaisin sen yhdelle koreografille, jotta tuo saisi kerrankin tehdä riittävillä resursseilla edes yhden teoksen. Jos vähääkään alkaa laskea, sata tuhatta ei ole kovinkaan paljon. Anna miljoona.
11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Pois pelko, pois tutina. Pois velli ja vapina – nousee lieskat ja savu!
12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Jos järki kestää ja ruumis ei hajoa, niin pysyn alalla.
Lisätietoja Sami Saikkosen töistä: www.samisaikkonen.com
