Tusina tanssikysymyksiä Nina Hyväriselle

”Taiteilijan vastuu on tuoda näkyjään esille ja kertoa mitä löytää ja näkee. Taide on toinen ääni, näky muusta, vaihtoehtoinen hetki, huuto muutoksesta, provosoiva väite – tässä arjen pakottavassa harmaudessa. Kyllä, tanssitaiteella on tehtävä!”



Kuva: Mirka Kleemola


Nina Hyvärinen
Nimi, ikä ja ammatti:

Nina Hyvärinen, 37, tanssija ja koreografi

1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?

Eniten pohdin tällä hetkellä sitä miten saada sisäinen maailmani, sisäisissä maailmoissa virtaavat asiat tanssiin ja liikkeeseen; miten saada tanssin pulssi virtaamaan yleisön kanssa samassa hetkessä ja samassa koetussa tilassa.

2- Miten innostuit tanssista?

Tanssista tuli minulle jo nuorena kieli olla yhteydessä, ilmaista itseäni ja tuntea. Tanssiin on liittynyt minulla voimakas intohimo olla ja tuntea.

3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

Tällä hetkellä olisi todella kiinnostavaa työskennellä korealaisen elokuvaohjaaja Kim Ki-dukin kanssa. Kimin elokuvallinen maailma on herkkä ja samalla väkivaltainen ja raaka. Olisi kiinnostavaa työskennellä eri lähtökohdista kuin tässä tavallisen tanssin genressä.

4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

Ehdottomasti Sankai Jukun Unetsu, jonka näin vuonna 1991 Kuopiossa. Olin silloin 19-vuotias ja klassisen urani alussa. Esitys sai minut maagisuudellaan pois tolaltaan ja näytti portin toiseen maailmaan. Esityksen kokemukset ovat kulkeneet mukanani ja tutkin itse nyt tekijänä samantapaisia maailmoja.

5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?

En ole vuosiin tehnyt säännöllisiä baletti- ja aamutunteja. Kyllästyin jossain vaiheessa siihen, että tanssiakseen pitää treenata aina kaksi tuntia ja lämmitellä loputtomasti ennen kuin päästää itsensä tanssimaan. Tänään treenaan paljon kuunnellen omaa kehoa ja sen viestejä. Joskus treenaan enemmän joskus vähemmän. Teosten mukaan ja niitä luodessa.

6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?

Odette/Odilen rooli Joutsenlammessa nuorena Kansallisoopperan alkuvaiheessa oli tietenkin täyttymys balettitanssijana. Elin Odette/Odilen täysillä, olin sataprosenttisesti läsnä esityksen hetkissä. Muistan edelleen miltä tuntuivat ensimmäiset askeleet. Ja viimeiset. Pettymyksistä? Urani sisällä on monia vaikeita vaiheita. Ne vain jotenkin kuuluvat tähän ammattiin. Ja elämään…. En kuitenkaan osaa oikein hahmottaa uraani ja työtäni tämän kysymyksen valossa. Matkallahan tässä koko ajan ollaan.

7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?

Jos taiteella on merkitystä, niin totta kai myös tanssitaiteella. Taiteilija etsii ja tutkii, aistii maailmaa sekä elämää. Riippumatta mikä on ajan trendi. Minusta taiteilijan vastuu on tuoda näkyjään esille ja kertoa mitä löytää ja näkee. Kommunikoida ihmisten kanssa. Minusta taide on toinen ääni, näky muusta, vaihtoehtoinen hetki, huuto muutoksesta, provosoiva väite – tässä arjen pakottavassa harmaudessa. Kyllä, tanssitaiteella on tehtävä!

8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?

Oopperalaulaja.

9- Ketä ihailet ja miksi?

Tärkeitä ihmisiä minulle ovat taitelijat, joiden luovuus ei pysähdy ikään. Ihailen hengen paloa ja intohimoa, lähes lapsenomaisen naiivia halua tehdä töitä antaumuksellisesti. Ilman niin kovin usein iän myötä syntyvää kyynisyyttä omaa tekemistä kohtaan. Jos yhden nimen nyt sanon, niin tärkeä esimerkki minulle on ollut taitelija Carolyn Carlson, joka yhä jaksaa lähes seitsemänkymppisenä twistata jumalaisesti.

10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?

Tärkeää on että tanssijoilla ja koreografeilla on käytössään hyvät ja mahdollisimman edulliset olosuhteet (harjoitussalit) tehdä työtä ja harjoitella. Ison osan summasta laittaisin työskentelyolosuhteiden parantamiseen freekentällä. Tuskin tähän sata tonniakaan vielä riittää.

11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?

Olen hypännyt viime vuosina perinteisen klassisen tanssin skenestä nykytanssin skeneen. Matkalla on syntynyt myös hyvin erilaisia teoksia niin tanssijana kuin koreografina. Vakavahenkisistä omista sooloteoksista Gruppen Fyra -henkisiin irrotteluihin. Yritän tässä jotenkin mennä yhden askeleen kerrallaan eteenpäin. Ja oppia kaikesta.

12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Koreassa työskentelemässä Kim Ki-dukin kanssa! Vaikea sanoa ja nähdä. Toivottavasti lavalla. Tavalla tai toisella.