”Taiteellisen prosessin alkusiemen alkaa aina itämisensä jälkeen elää omaa elämäänsä kenenkään tai minkään pystymättä sitä pidättelemään. Lopputulosta katsellessa taiteilija voi vaan pöllämystyneenä esittää kysymyksen itselleen: Mitä tässä välissä tapahtui?”
Nimi, ikä ja ammatti: Marjaterttu Willman, 31 v, tanssija-koreografi
1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen lähtökohta tai kysymys?
Koen tällä hetkellä kauhean kiehtovaksi sen, mistä lähdetään ja mihin päädytään. Taiteellisen prosessin alkusiemen alkaa aina itämisensä jälkeen elää omaa elämäänsä kenenkään tai minkään pystymättä sitä pidättelemään. Lopputulosta katsellessa taiteilija voi vaan pöllämystyneenä esittää kysymyksen itselleen ”Mitä tässä välissä tapahtui?”.
2- Miten innostuit tanssista?
Oman liikkeen kautta avautui maailma muidenkin liikkeeseen.
3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
On niin mielenkiintoista työskennellä tämänhetkisten yhteistyökumppaneitteni kanssa, että juuri nyt en muuta kaipaa. Tai no, Sibeliuksen jos saisin joskus haudasta nousemaan.. Ja kulttuurien välinen yhteistyö kiinnostaa..
4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Huh, mieleen on painunut niin monia.. Musikaalisuus, rytmitys ja selkeä koreografin oma maailma ovat asioita jotka herättävät minut. Koskettaa voi monella tavalla, mutta henkilökohtaisuus on usein ravisuttavinta.
5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?
Kansallisbaletissa jokainen aamu alkaa treenitunnilla. Siitä sitten aamun valmistautumisen jälkeen rutiini jatkuu niin että töitä tehdään eri teoksia harjoitellen. Harjoiteltavista teoksista riippuen koetan valita lämmittelymuodon tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan; klassisiin teoksiin balettia, nykyteoksiin lämmittelen itsekseni. Pilateksesta on muodostunut minulle vahva tuki kaikkeen, ilman sitä en voisi kuvitella enää tanssivani.
Omaa koreografiaa teen vapaa-ajalla eli useimmiten iltapuolella…
6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Parikymppisenä olin virkavapaalla Kansallisbaletista, koska olin täysin turta tanssiin. Mietin kokonaan toiselle alalle siirtymistä. Palasin kuitenkin Kansallisbalettiin ja sain intohimoni takaisin vahvempana kuin koskaan. Tätä alalle paluuta pidän henkilökohtaisena onnistumisena ja onnena.
Pettymyksiä on ollut paljon, mutta mikään niistä ei nyt tunnu niin suurelta että sitä pitäisi muistella.
7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Tanssi antaa mahdollisuuden etsiä ja löytää ihmisen sisäisiä tasoja, jotka niin helposti hautautuvat nykypäivän levottoman maailmanmenon alle. Tanssitaiteen tehtävä voisi olla ihmisen kuljettaminen takaisin olemassaolon herkkyyden äärelle.
8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Nuorempana mietin näyttelemistä, kenties olisin ajautunut sille tai jollekin muulle alalle jossa on mahdollisuus toteuttaa itseään.
9- Ketä ihailet ja miksi?
En osaa ihailla ihmisiä, mutta tunnen suurta kunnioitusta taiteilijoita kohtaan jotka uskollisesti pyrkivät kuuntelemaan itseään ja seuraavat työssään omaa sisäistä maailmaansa.
10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Tuo on varsin pieni summa tanssin koko ajan kasvavalla kentällä, mutta pyrkisin jakamaan sen niin, että mahdollisimman moni ansioitunut tanssitaiteilija saisi summasta sellaisen osan jolla toteuttaa työtään.
11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
Taiteilijana toimiminen on minulle täynnä ristiriitoja, mutta koen saavani toimia monipuolisesti tanssin alalla. Omia töitäni sekä tanssijana että koreografina voisin luonnehtia rehellisiksi.
12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Elämässä.
