”Minua
Nimi, ikä ja ammatti:
Sara Vuorinen, 25 v., tanssija Suomen Kansallisbaletissa
1- Mikä on sinua itseäsi tällä hetkellä eniten kiinnostava taiteellinen
lähtökohta tai kysymys?
Tällä hetkellä kiinnostavinta on liikkeen kanssa työskentely, se että saa yhdessä koreografin kanssa etsiä tapaa tehdä, tanssia, tuottaa yksityiskohtia ja suuria kaaria. Kun tuo työ on tehty, on mahtavaa päästä lavalle, jossa teos alkaa esitysten myötä elää omaa elämäänsä. Haluan olla lavalla spontaani ja kuunnella sen hetken sisäisiä ja ulkoisia impulsseja, jotka tekevät esityksestä ainutkertaisen. Tavoitteenani on saavuttaa teoksen ytimen paljastava turhasta yrityksestä vapaa nautinnollinen kokemus.
2- Miten innostuit tanssista?
Olin villi ja esiintymishaluinen lapsi, joka aina hyppi ja tahtoi eläytyä erilaisiin rooleihin. Paras ystäväni aina tuskastui kun tanssin keittiöstä olohuoneeseen, olohuoneesta eteiseen, eteisestä ulos…Energiaa oli ja se piti saada purettua johonkin muuhun kuin viulunsoittoon (juoksin ympäri viululuokkaa enkä pysynyt hetkeäkään paikoillani). Äiti laittoi minut balettikouluun ja samalla tiellä ollaan.
3- Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?
Pienenä haaveilin aina olevani Michael Jacksonin taustatanssija. Enää en haaveile taustatanssijana olemisesta! Varmaan mielenkiintoista olisi tehdä yhteistyötä Sarah Bernhardtin kanssa. Minut on nimetty hänen mukaansa ja Sarah kuului olevan aika diiva! Voisin oppia jotain sen aikaisesta glamourista ja näyttelijäntyöstä. Teoksesta tulisi jotain koomista aivan varmasti! Minulla ei tosin ole mitään aavistusta Sarahin liikkumistaidoista.
4- Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?
Ensimmäiseksi mieleeni tulee Pina Bauschin Néfes. Helsingin juhlaviikoilla 2005 vieraillut teos on mahtava! Eksoottista tunnelmaa, vahvoja makuja, hajuja ja ajatuksia synnyttävä teos on kerrassaan huikea kokonaisuus. Muistissa on erityisesti hiuksiaan hurjasti harjaavat naiset.
5- Millainen on oma päivittäinen treenirutiinisi? Miten ylläpidät omaa instrumenttiasi tanssijana?
Aamu alkaa päivittäin balettitunnilla ja sitten harjoitellaan ohjelmistossa olevia ja tulevia teoksia viiteen saakka. Tosin olen viime vuosina ollut myös useissa oopperan ulkopuolisissa tanssiproduktioissa, joita harjoitellessa päivät saattavat venyä jopa iltakymmeneen tai yhteentoista! Käyn hierojalla aina silloin kun töitä on vähemmän ja saan sovitettua aikatauluuni. Lisäksi harrastan jaksamisen mukaan ulkoilua ja vesijuoksua.
6- Mikä on suurin ammatillinen onnistumisesi? Entä pettymyksesi?
Kun pääsee tekemään jotain, jossa kokee olevansa hyvä, yleensä onnistuukin parhaiten. Pieniä suuria onnistumisia ovat ne näytökset, joissa liike virtaa ja läsnäolon tunne on vahva. Solistissa tehtävissä pääsee yleensä nauttimaan enemmän, koska voi käyttää luovuuttaan eri tavalla kuin kuoron jäsenenä. Pettymyksiä ovat kehon vaivat, kun ei voi tehdä rakastamaansa työtä täysillä vaan joutuu kärsimään kivuista ja vammoista.
7- Onko tanssitaiteella mielestäsi tehtävä? Jos on, niin mikä?
Totta kai sillä on tehtävä, miksi me muuten omistautuisimme sille? Tanssitaiteella on aivan oma sarakkeensa. Se tarjoaa kokemuksia jokaiselle, koska koostuu niin monenlaisista laaduista fyysisyytensä, esteettisyytensä, sielukkuutensa, tarinallisuutensa, rytmikkyytensä tms. vuoksi. Olen aina ajatellut että tanssija on urheilijan ja muusikon risteytymä. Tanssi luo katsojalle portin ulos arjesta, synnyttää ajatuksia, väristyksiä, iloa tai energiaa.
8- Jos et olisi tanssija tai koreografi, mikä olisit?
Balettikoululaisena ajattelin, että ryhdyn näyttelijäksi, jollei minusta tule tanssijaa. Ehkä kuitenkin opiskelisin puutarha-alaa ja perustaisin kukkakaupan, jos tanssihommat loppuisivat. Jotain erityistä kukkakaupassa pitäisi silti olla, ehkäpä vierailevia tanssivia kukansitojia.
9- Ketä ihailet ja miksi?
Innostun ihailemaan ympärilläni olevia ihmisiä erilaisista syistä! Minusta on ihanaa seurata ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti elämäänsä ja ammattiinsa mutta ovat silti tasapainoisia.
10- Jos saisit jakaa 100 000 euroa tanssikentälle, miten käyttäisit summan?
Järjestämällä esiintymismahdollisuuksia eri koreografeille freekentällä hyviin teattereihin.
11- Miten itse luonnehtisit omaa taiteilijuuttasi ja omia töitäsi?
On hyvä pitää mielessä, miksi haluaa tanssia ja tuoda sitä muidenkin nähtäväksi. Minua on aina kannatellut suunnaton ilo ja nautinto tanssia, ja siitä on tärkeä pitää kiinni vaikka yrittääkin kehittyä ja miettiä miten voisi tanssia paremmin. Haluaisin että tanssistani näkyisi rakkaus ja intohimoinen tekeminen, ehkä voisin jakaa hieman positiivista energiaa muillekin!
12- Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Tanssimassa kaikkien ihanien ihmisten kanssa ja tekemässä koreografiaa! Koreografina olen vasta kokeillut ihan vähän, mutta sirpaleisia ideoita on kyllä tuhat ja sata, joita toivottavasti pääsen tulevaisuudessa toteuttamaan!