Milla Koistinen – Terveisiä
Marjo Kuuselan koreografia Tanssiryhmä Tsuumille on taidokasta tanssiteatteria, mutta kuinka usein meidät suomalaiset on kuvattu tällaisina? Aina ja uudestaan. Ehkäpä siinä on myös teoksen voima; tutussa ja turvallisessa kansanomaisuudessa.
Murheellisten laulujen maa
Tanssiryhmä Tsuumi
Kulttuurikeskus STOA, Turunlinnantie 1, Itäkeskus, Helsinki
Koreografia Marjo Kuusela
Sävellys Hannu Kella
Valosuunnittelu Janne Teivainen
Puvustus Elina Vättö
Graafinen suunnittelu Marko Mäkinen
Tanssijat: Tuomas Juntunen, Hanna Korhonen, Samuli Nordberg, Sami Paasila, Matti Paloniemi, Reetta-Kaisa Pirhonen, Riikka Puumalainen, Timo Saari
Muusikot: Tommi Asplund, Joakim Berghäll, Hannu Kella, Jussi Nikula, Pilvi Talvitie
Ensi-ilta 15.10.2004 klo 19.30
Muut esitykset 16.10.2004, 18-20.10.2004 ja 15-18.11.2004 klo 19.30
Kuvassa Timo Saari ja Reetta-Kaisa Pirhonen (Kuva: Marko Mäkinen)
Terveisiä Suomesta!
Terveisiä Suomesta! Täällä ihmiset ovat valtavan hämmentyneitä sekä itsestään että muista. Vähän niin kuin olisivat ulkomailla itsekin kaiken aikaa. Porukka kulkee kumisaappaat jalassa ja pipot päässä kesät talvet ja ei kai se ole mikään ihme, kun täällä on niin uskomattoman kylmää ja märkää. Heillä ei ole juurikaan tyylitajua eikä oikein käytöstapojakaan, joten ihan hyvä, että tajuavat sentään olla häpeissään. Mutta kyllä heistä sisua löytyy tarpeen tullen. Valtakunnan päälevikit ovat iltapäivälehtiä ja niitä luetaan kuin Raamattua. On kai niillä joku entinen mestaruustason mäkihyppääjä, johon koko suomalaisuus taitaa kiteytyä. Viinaa juodaan niin hartaasti ja pitkään, että viimeisetkin valot ovat varmasti sammuneet sekä ulkoa että sisältä.
Marjo Kuuselan koreografia Murheellisten laulujen maa Tanssiryhmä Tsuumille on taidokasta tanssiteatteria, mutta kuinka usein meidät suomalaiset on kuvattu tällaisina? Aina ja uudestaan. Minulla oli hieman sellainen olo kuin olisin lukenut samaa kirjaa jälleen kerran. Onneksi teoksessa on silti raikkautta ja tekemisen riemua. Sekä koreografiassa että musiikissa on sellaista älyä ja imua, että katsoja jaksaa pysyä mukana, vaikka tietääkin mitä tuleman pitää. Ehkäpä siinä on myös teoksen voima; tutussa ja turvallisessa kansanomaisuudessa.
Kuusela on rakentanut koreografian herkällä otteella eikä teos aiheesta huolimatta vajoa kuluneisuuteen. Nautin teoksen pienistä yksityiskohdista ja siitä, miten kohtaukset vaihtuvat helposti ja vaivattomasti. Teos tuntuu olevan koko ajan kuin jonkun hyppysissä. Sen vivahteet ovat äärimmäisen hienovaraisia, koko ajan jossain rajoilla. En osaa pukea tuntemustani sanoiksi, mutta jotenkin kuvailisin sitä sillä tunteella, kun asettaa lasin etusormelle ja yrittää olla tiputtamatta sitä. Tilallisesti teoksessa on samaa laakeutta ja avaruutta kuin Suomessakin; tilaa on ja paljon.
Lisäksi teoksen voima piilee hienoissa esiintyjissä, vahvoissa tanssijoissa ja muusikoissa, jotka ovat lavalla kuin kotonaan. Tekijät ovat monilahjakkaita konkareita, ja heitä on ilo katsoa ja kuunnella. Heittäytymisessä, antautumisessa ja teokseen, itseensä sekä koko ryhmään uskomisessa ei ole mitään kyseenalaistettavaa, kun tsuumilaiset ovat lavalla. Silloin katsojankin on helppo uskoa näkemäänsä ja antautua vietäväksi. Hannu Kellan sävellykset ja muusikoiden läsnäolo ovat virkistäviä. Elävä musiikki on aina ihan oma lisänsä tanssiteoksissa, ja tätä juttua ei voisi edes kuvitella ilman muusikoita.
Lopussa murheellisten laulujen maan kansalaiset irtautuvat tunnuspiirteistään ja ovat kuin ketkä tahansa länsimaalaiset. Niitä kai me nykyään olemme. Pitkällisten ponnistelujen ja kansallisten identiteettikriisien jälkeen meistä on tullut eurooppalaisia – hyvin käyttäytyviä, iloisia ja ylpeitä suomalaisia. Silti minusta tuntuu, että meissä on vielä hitunen sitä murheellisten laulujen maan kansalaista, joka hieman häpeää itseään, mutta toisaalta taas yrittää sinnikkäästi osua valokeilaan ja tulla näkyväksi. Antaa sen hitusen säilyä, mutta ehkä luokittelun voi jo antaa olla. Ja annetaan mäkihyppääjäparankin jo olla.
Milla Koistinen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva tanssija, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004.