Varsinainen kliimaksi saavutettiin kun pelkkään paavin hiippaan pukeutunut tanssija otti osaa kahden muun tanssijan väkivaltaiseen seksuaaliseen kohtaukseen piiskan ja leveän hymyn avulla.
Ayelen Parolìn: Troupeau/Rebaño
Teoksessa: Ayelen Parolìn, Marcos Simoes Martins, Geert Vaes
Taiteellinen yhteistyö: Rudi van der Merwe, Geert Vaes, Julien Gallée-Ferré, Ana Cristina Velasquez
Äänisuunnittelu: Lies Vanborm
Valosuunnittelu: Jan Van Gijsel
Tuotanto: Helga Duchamps / duchamps vzw
Yhteistuotanto: Parc de la Villette – Résidences d’Artistes, Centre Chorégraphique National de Montpellier, Pépinières européennes pour jeunes artistes – programme mapXXL
Liikkeellä marraskuussa, Kiasma, ke 5.11.2008.
Kuva: Christian Bakalov
Vallan ja moraalisubjektin muodostumisesta
Teoksen nimi on suomeksi ”lauma” tai ”ryhmä”. Teoksen alussa lavalla on kolme, sekä lajinsa, että yksilökohtaisen identiteetin puolesta anonyymiä, hieman lampaita muistuttavaa elukkaa (alastomat tanssijat nelinkontin, selässään irtoturkit). He käyskentelevät lavalla kuin lampaat laitumella; hitaasti, laiskasti, harvoin ja pitkin tauoin.
Liike on lauman synkronoitua paikanvaihtelua avoimella paikalla. Tavanomaista ”laumakäytöstä” siis. Kun yksi liikkuu, muut seuraavat jonkinlaisen lauman sisäisen kollektiivisen säännöstön mukaisesti. Kyse on lauman päämääristä, esimerkiksi turvallisuudesta. Paikanvaihtelu helpottaa ehkä ympäristön tarkkailua vaaran varalta.
Vaikka elukat olivat aluksi identiteetittömiä, oli aivan uskomatonta kuinka pienillä liikevariaatioilla onnistuttiin jo asettamaan näkyville lauman valtarakenteita. Pienet variaatiot lauman sisäisissä ajoituksissa ja järjestyksissä olivat yllättäen selviä merkkejä vallasta ja koko ajan enemmän ja enemmän väkivallasta.
Mikä oli hätkähdyttävintä ja ilman muuta teoksen suuri ansio, oli se, että välittömästi ensimmäisten valtarakennelma-aihioiden näyttäytyessä teoksessa, lauman sisälle alkoi muodostua yksilöitä, identiteettejä. Identifikaatio ja valta näyttäytyivät ikään kuin saman kolikon eri puolina. Loistavasti toteutettu näytös.
Hurja teos: vasta vallan lävistys synnyttää yksilöllisen identiteetin: olet se mikä olet riippuen vain ja ainoastaan siitä, miten sinua alistetaan, sillä jos olet identifioitavissa, sinut on jo alistettu.
Elukoiden eleet toisiinsa nähden alkoivat näyttää alleviivaavammalta hetki hetkeltä. Mikä tässä taas oli erityisen hätkähdyttävää, oli se, että tämä alleviivaavuus oli koko ajan näiden eleiden inhimillistymistä. Mitä inhimillisempiä vallaneleitä, sitä alleviivaavampaa ja suorempaa alistaminen ja nöyryyttäminen tuntui olevan. Tämän osoittaminen näin ovelasti, ikään kuin vaivihkaa oli teokselta kerta kaikkiaan suurenmoinen oivallus.
Lopulta teos saavutti vapaan kentän tutkia villisti inhimillisen kehotoiminnan luonteenomaisempia mutta samalla ääliömäisimpiä vallan muotoja. Läpi käytiin koko kirjo erilaisia inhimillisen laumakäytöksen, populaarikulttuurin ja pornoteollisuuden kuvastoja. Varsinainen vallan ja moraalisubjektiuden kliimaksi saavutettiin kun pelkkään paavin hiippaan pukeutunut tanssija otti osaa kahden muun tanssijan väkivaltaiseen seksuaaliseen kohtaukseen piiskan ja leveän hymyn avulla.
Olli A. Ahlroos 
Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa.
olli.ahlroos(at)liikekieli.com
Kuva: Johannes Romppanen
Korvaa sähköpostiosoitteessa (at) @-merkillä.
