Megalakakis-ryhmän esitys herättää minussa kreikkalaisen miehen, joka haluaa tömistää lattiaan ihmisen kokoisen kuopan. Kuoppaan säilöisin busukin soittajan ja sammiollisen rakia. Itse tanssisin kuopan reunalla miesten hurjimpia tanssiaskelia.

Kovaa menoa kapakassa

28.12.2008

Konsepti, esitys ja musiikki: The Club of Giannis and Giorgios Megalakakis
Paikka: Avlea tavern. Ateena, Kreikka

Onni onnettomuudessa, että nykytanssiesityksen etsiminen Ateenassa joululomalla osoittautui mahdottomaksi. Joulu ja vuodenvaihde on pyhitetty lomailulle – ainoastaan yöelämä on vilkasta. Pääsin siis näkemään Club Megalakakiksen ryhmän perinteisen kreetalaisen tanssiesityksen busukissa, paikallisessa tavernassa.

Puulla sisustettu ja käytön kuluttama taverna. Lattia täynnä pöytiä ja pieni, kohotettu puinen lava. Pöydät täyttyvät vähitellen, tupakansavu tekee ilman savuiseksi ja raki-viina nostattaa pienen tilan täyteen puheensorinaa. Tunnelma tihenee ja alan nähdä kaiken punaisen savuverhon läpi. Yleisö ja tavernan omistajat ovat osa esitystä: he osallistuvat tunnelman luomiseen lämmittämällä tilan esitystä varten.

Pieni lava täyttyy hetkessä liikkeestä kun kolme raavasta miestä heittäytyy taistoon koko olemuksellaan. Miesten kengät kopistavat pientä puista lavaa kiivaasti ja liikkeet villitsevät nopeudellaan. Jalat ovat pääosassa heidän esitellessään taitojaan ja haastaessaan itsensä uusiin temppuihin.

Herkkyys kuulla esiintyjän pieninkin henkäys tai nähdä kehon vaatimattomin liike karisee minusta hetkessä pois. Esiintyjät uhkuvat villiä energiaa ensimmäisestä sekunnista asti ja silmäni turtuvat nopeasti raa’alla voimalla tehtyihin liikkeisiin. Menen tasolle, jossa minuun vaikuttaa vain suuri voima, nopeus ja korkeus. Silmäni ovat puisen lavan tasalla ja huumaannun hakkaavan äänen voimakkuudesta, joka syntyy lavan ja kenkien kohdatessa.

Esitys koostuu eri perinteisten kreetalaisten tanssien esittelystä. Ne tuodaan yleisön eteen vuorotellen lyhyissä pätkissä. Lähes aina miehet ovat rivissä, esittelevät ko. osion askelkuvion ja kehittelevät sitä pidemmälle. Osiot ovat lähestulkoon samanmittaisia ja tasaisesti toistuva rytmi turruttaa minut. Tanssilajin tunteva yleisö osaa odottaa kohokohtia ja elää tapahtumaa esiintyjien mukana. Vähitellen annan itseni rentoutua ja annan viihdykkeen tulvia itseeni.

Näen kannustusta ja ylpeyttä. Lämminhenkinen selkään läimäyttely yhdistää miehet yhdeksi rintamaksi, joka haluaa kannustaa toisiaan näyttämään taitojaan meille muille ja joka on ylpeä tovereidensa taidoista. Ylpeys näyttäytyy positiivisena arvona, sillä miehet eivät ole nokkavia, vaan päinvastoin poikamaisen innostuneita tanssileikistään. Esiintyjän nöyrä kunnioitus toverin hienosti hyppäämää hyppyä kohtaan pehmentää taitojen esittelyn luomaa suoritusasetelmaa.

Välillä miehet antavat tilaa naiselle, joka liikehtii vienosti ja nöyrästi. Katse alas painettuna hän liikehtii pienillä askelilla ylävartalon liitäessä keveästi jalkojen päällä. Nainen on täynnä kauneutta, jota on rauhoittavaa katsella. Villeimpinäkään hetkinä nainen ei menetä itsehillintäänsä. Innostuminen näkyy vain jaloissa, jotka muodostavat pieniä vikkeliä kuvioita ja vievät naista lavan yli aiheuttamatta sen enempää häiriötä yläkehon rauhallisuuteen.

Odotan naisen saavan kunnioitusta miesten puolelta, mutta onko se kunnioitusta, että hänelle annetaan tilaa silloin tällöin pienten soolojen ajaksi? En näe miesesiintyjien katsovan häntä kertaakaan oikeasti, todella näkevän häntä. Nainen ei saa viedä tilanteita eteenpäin, vaan hän tulee paikalle kutsuttaessa ja poistuu kun meno kiihtyy vauhdikkaaksi. Näen naisen roolin kaunistuttajana. Vieno olemus ei ole viettelevä, se ei välitä halua, se suorittaa tyytyväisesti itselleen langetetun osan.

Lyhyiden naiselle suotujen hetkien jälkeen miehet taas valloittavat tilan ja kirvoittavat yleisöstä raikuvia kannustushuutoja. Miehet mittelevät, uhoavat ja esittelevät taitojaan. Esiintyjät kannustavat itseään, toisiaan ja yleisöä. Esiintyjien ja yleisön välillä vallitsee yhteisymmärrys, on kaikkien yhteinen kunnia saada temput onnistumaan. He esiintyvät lähes aina rivissä pitäen toisiaan kiinni hartioista tai kämmenistä. Kämmenten hellä ote tuo ripauksen herkkyyttä maskuliinisuutta puhkuviin miehiin. Kuin muistutus siitä kuinka paljon pikkupoikaa heissä jokaisessa on heidän kisaillessaan toistensa kanssa.

Esityksen on luvattu sisältävän tarinaa. Se toteutuu tanssinumeroiden välissä takaseinälle heijastettavalla videokuvalla. Video ja valokuvat näyttävät vanhaa Kreetan saarta ja sen asukkaita tanssimassa perinteisiä tanssejaan. Videot ja slideshowt ovat hellyttävä ele avata tanssien alkuperää katsojille.

Esiintyjien heittäytyminen täysillä yhden läpsyn yrittämiseen on vaikuttavaa. Liikkeet ovat rouheita, en näe yhtään viilattua ja ojennettua liikettä tai asentoa. Esiintyjät ovat vartaloltaan reheviä, oikean ihmisen näköisiä. Lumoudun painavien miesten tekemistä ilmavista hypyistä ja pienistä nopeista askelista. Puhdas innostus tarttuu minuun ja herättää minussa kreikkalaisen miehen, joka haluaa tömistää lattiaan ihmisen kokoisen kuopan. Mielessäni herkuttelen ajatuksella, että säilöisin kuoppaan busukin soittajan, jonka vierelle asettaisin sammiollisen rakia. Itse tanssisin kuopan reunalla hurjimpia miesten tanssiaskelia naisjoukkion kera.

Viihteellinen esitys on tehnyt tehtävänsä: olen rentoutunut, viihtynyt, vaikuttunut, kokenut ripauksen kreetalaista kulttuuria, taputtanut vimmatusti ja kiljunut kannustushuutoja kovaan ääneen.

Megalakakis-ryhmä esiintyi Avlea-nimisessä tavernassa, jonka sattumalta löysin etsiessäni tanssikoulua (jota en sitten koskaan löytänyt). Kaikki Megalakakiksen ja Avlean tiedotteet on kirjoitettu kreikaksi kyrillisillä kirjaimilla, joten kaikki informaatio jonka luit, perustuu tavernan pauhussa tehtyihin kysymyksiin sekä ystäväni Googlen englanninkielisiin hakutuloksiin. Megalakakis-ryhmä on kuuluisa ja erittäin hyvä kreetalaisen tanssiperinteen ylläpitäjä. Heistä neljä oli tänä iltana paikalla, kolme miestanssijaa, yksi naistanssija sekä kaksi muusikkoa.

Lisätietoa osoitteista www.megalakakis.gr ja www.avlea.gr.

Tanssitaiteilija Pauliina Silvennoinen on valmistunut Turun taideakatemiasta 2005 ja opiskellut tanssia Fontys Danceacademiessa Hollannissa sekä eri studioilla New Yorkissa. Hän on esiintynyt freelance-produktioissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Hollannissa. Tällä hetkellä Pauliina oleskee noin kuukauden ajan Ateenassa ja Beriinissä.