Turistin ja Ateenan asukkaan arkipäivässä mellakointi näkyy siinä, että suuri osa pankkiautomaateista on rikki, julkinen liikenne reistailee ja uusia graffiteja ja poltettuja rakennuksia ilmaantuu joka yö. En ole koskaan onnistunut pääsemään oikealle paikalle oikeaan aikaan. Aivan kuin jahtaisin haamuja, joista näen vain merkkejä ja haamujen vihollisia.
Katutanssijat jatkavat esityksiään. Huomenna alkaa tanssistudion metsästys.
Terveisiä Ateenasta, osa 1
21.12.2008
Ensimmäiset tuntemukset Ateenasta: liikettä, värejä ja ääntä, kaikkea paljon ja monimuotoisesti. Öisin vahvat värit hehkuvat pimeyden keskellä ja päivisin aurinko kirkastaa sävyt raikkaiksi. Ateena antaa aistittavaa niin paljon kuin vain jaksaa ottaa vastaan.
Joutilaat kulkukoirat, vilkkaat askeleet, kiireinen mies salkku kädessä, rauhallinen shakkimatsi, hektiset joululelut, kuvat kiivaista mielenosoituksista. Nopeuden variaatioita tulvii joka puolelta. Liityn liikkeeseen hiljentämällä tahtiani. Hidastan askeleeni Helsingin juoksevasta temposta alas verkkaiseen käyntiin. Tunnen katukivet jalkojeni alla ja kuulla jokaisen korttelin omat äänet. Maailma pyöriköön taas hetken ajan nautinnollisen hitaasti.
Suunnattomat, iänikuisesti paikallaan olleet rakennukset muodostavat Ateenan rakenteen. Niistä huokuu täydellinen pysähdys. Historiallisessa pylväsrivistössä aika kulkee eri tavalla kuin ihmisessä, joka juuri sprayaa siihen anarkia-symbolia.
Suuri ihmismassa huojuu rauhallisesti paikoillaan. Massa on pukeutunut mustaan ja täyttänyt Panepistimion, pääkampusalueen, kunnioittaakseen 6. joulukuuta poliisin luoteihin kuolleen pojan muistoa. Tunnelma on levollinen, mutta tietoinen siitä, että pienikin kimmoke voi räjäyttää tilanteen mellakaksi. Tumma massa pysyy kuitenkin kunnioittavan rauhallisena ja ainoa joka yrittää tuoda väkivaltaa tähänkin iltaan on yksinäinen roskakoreja ja mainostauluja potkiva Don Quijote.
Kaupungin arki soljuu eteenpäin tavanomaista tahtiaan tasaisin väliajoin leiskahtavien mielenosoitusten keskellä. Yksinkertaisen turistin (ja usean muunkin Ateenan asukkaan) arkipäivässä mellakointi näkyy siinä, että suuri osa pankkiautomaateista on rikki, julkinen liikenne reistailee ja uusia graffiteja ja poltettuja rakennuksia ilmaantuu joka yö.
Tunnustan, olen uteliaana juossut useasti sinne, missä oletan mellakan tapahtuvan. Valitettavasti (/onnekseni) en ole koskaan onnistunut pääsemään oikealle paikalle oikeaan aikaan. Aivan kuin jahtaisin haamuja, joista näen vain merkkejä (kyynelkaasun aromi jonkun vaatteisiin tarttuneena, juuri äsken rikotut näyteikkunat) ja haamujen vihollisia (mellakkapoliisit, armeijan joukot). Tapahtumien jäljet on nopeasti korjattu pois ja väkivaltaa kärsineet liikkeet palautuvat arkielämään nopeasti – tuhoisiin mielenosoituksiin on tässä yhteiskunnassa totuttu. Jäljelle jäävät kuitenkin tuhoutuneet ja vielä vallatut koulurakennukset, ilkivaltaa kärsineiden tahojen suuret velat (jotka valtio takaa) ja luonnollisesti kaiken aloittaneet ongelmat – tai ongelmien ratkaisut, toivottavasti.
Kansantanssijat ja katutanssijat jatkavat esityksiään. Huomenna alkaa tanssistudion metsästys.
Tanssitaiteilija Pauliina Silvennoinen on valmistunut Turun taideakatemiasta 2005 ja opiskellut tanssia Fontys Danceacademiessa Hollannissa sekä eri studioilla New Yorkissa. Hän on esiintynyt freelance-produktioissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Hollannissa. Tällä hetkellä Pauliina oleskee noin kuukauden ajan Ateenassa ja Beriinissä.
