Milla Koistinen — Ajatuksen tasolla jokainen tiedostaa tauon merkityksen, mutta käytännössä sen toteuttaminen on käsittämättömän vaikeaa. Puhuessani tauosta tarkoitan nyt hengähdystä, irtiottoa, jotain hieman pidempää paussia kuin kahvi- tai tupakkataukoa.
Aloitin ensin kirjoittamaan pakollisen tauon synnyttämästä turhautumisesta, mutta päädyinkin pohtimaan tauon tärkeyttä. Ajatuksen tasolla jokainen tiedostaa tauon merkityksen, mutta käytännössä sen toteuttaminen on käsittämättömän vaikeaa. Puhuessani tauosta tarkoitan nyt hengähdystä, irtiottoa, jotain hieman pidempää paussia kuin kahvi- tai tupakkataukoa.
Valmistuin keväällä tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta. Samaan kevääseen mahtui myös fractura invetera malleolus medialis tarsi sin eli rasitusmurtuma vasemmassa nilkassa. Jalan parantuminen on venynyt nyt yli viiteen kuukauteen, mutta vähitellen olen voinut aloittaa taas tanssimisen, ja miten hyvältä se tuntuukaan! Kuluneisiin kuukausiin on mahtunut tyytyväisyyttä hyvästä syystä lomailuun, välinpitämättömyyttä, omaa aikaa, ahdistusta, kiukkua ja turhautumista. Varsinkin tällä hetkellä, kun ammattiin astuminen tapahtuu hieman haparoivin askelin, tuntuu hullulta olla poissa treenitunneilta. Ensin tervetullut tauko alkaa nopeasti tuntua pakkoseisaukselta, vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti.
Nyt kun tauko alkaa olla takana, voin helpottuneena olla jälkiviisas; pysähdys tuli oikeaan aikaan ja siitä on koitunut paljon hyvää. Olen ehtinyt lukea, kirjoittaa ja ajatella. Ajatella niin, että päähän koskee. Koulumyllerryksen ja usean vuoden uurastuksen jälkeen on ollut tervettä heittäytyä joutilaaksi ja antaa ajatusten soljua. Ei sillä, että joutilaana olo ja pysähtyminen olisi ollut helppoa. Se vaatii harjoittelua sekä totuttelua eikä se siltikään meinaa aina sujua. Mutta silloin kun vauhtiin pääsee, ei mikään voisi olla antoisampaa. Suhtautuminen omaan työhön ja yleensä tanssiin tuntuu selkeämmältä, päättäväisemmältä. Näkemykset ovat kirkkaita, ja tiedän mitä haluan. Ihan kuin olisin pysähtynyt hetkeksi lukemaan karttaa ja tarkistanut suunnan kompassista.
Päällimmäisenä tunteena on nyt valtava innostus päästä tekemään töitä ammattikentällä ja kehittyä tanssitaiteilijana. Oman työskentelyn syventämisen lisäksi haluan päästä vaikuttamaan ja ottamaan vastuuta. Sillä juuri vastuun kantaminen ja velvollisuuksien hoitaminen tuntuu nyt tärkeältä. On ollut hienoa huomata, kuinka oma käsitys tanssijuudesta on kasvanut. Siinä ei ole enää kyse pelkästään omista tekemisistä vaan myös halusta toimia kokonaisvaltaisesti alalla. Vaikkakin tulevaisuus on hieman usvan peitossa, olen luottavainen; kyllä tekevälle aina töitä löytyy. Olen ylpeä voidessani olla mukana kehittämässä minulle rakasta asiaa. Siksi myös näille sivuille kirjoittaminen tuntuu etuoikeudelta ja sivustojen aukeaminen on loistojuttu!
Milla Koistinen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva tanssija, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004.
