Niin kuin joisi pannukahvia mummolassa, on kotoinen tunnelma, vaikka olemmekin loisteputkien steriilissä valossa valkoisten seinien ympäröimänä. On aikaa kuunnella hiljaisuutta, nähdä maisema, nähdä miten kehon paino siirtyy jalalta toiselle. On aikaa olemiseen, ajatteluun. Välillä tanssijat vipeltävät tilan poikki kuin ötökät tyhjällä paperiarkilla.
Tärkeintä on olla
Koreografia Alpo Aaltokoski
Tanssi Otto Akkanen, Anne Hiekkaranta, Johanna Ikola, Sampo Kerola, Tuovi Rantanen
Valo- ja lavastussuunnittelu Matti Jykylä
Äänisuunnittelu Aake Otsala
Pukusuunnittelu Marja Uusitalo
Graafinen suunnittelu Kirsti Maula
Tuotanto alpo aaltokoski company / Nomadi-tuotanto, Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskus
Huhtikuu 2009
Tärkeintä on olla kertoo olemisesta, jota tapahtuu ja toteutuu koko ajan. Se on riippumatonta meidän jokaisen omista toiveista ja pyrkimyksistä.
Niin kuin joisi pannukahvia mummolassa, on kotoinen tunnelma, vaikka olemmekin loisteputkien steriilissä valossa valkoisten seinien ympäröimänä. On aikaa kuunnella hiljaisuutta, nähdä maisema, nähdä miten kehon paino siirtyy jalalta toiselle. On aikaa olemiseen, ajatteluun. Välillä tanssijat vipeltävät tilan poikki kuin ötökät tyhjällä paperiarkilla.
Silti olen ajoittain hämmentynyt; miksei tapahdu mitään? Onko jonkun virkattu esiintymisasu purkaantunut? Jäikö ne sinne virkkaamaan asua? Loppuiko tämä jo? Onko oleminen pelkkää kävelemistä? Enimmäkseen oleminen on kieltämättä kahvinjuontia ja kävelemistä, jos mietin kulunutta viikkoani. Vähän maataan välissä. Onko oleminen näin tasaista, arkista, tylsää? Onneksi tulee discoilta ja saadaan hassutella ja irrotella arjen vastapainoksi. Olemisessa taitaakin olla todella monia sävyjä, joita ei näe ilman tyhjiä hetkiä.
Niin, ihminen ei ole takapuolelta ja etupuolelta sama. Asiat muuttavat merkityksensä, kun katsoo niitä eri kulmasta. Aika muuttaa asioita. Tuo melkeinpä liikkumaton hahmo tuossa edessämme näyttämöllä ei ole enää sama kuin minuutti sitten. Minä katsojana en ole enää sama kuin tänne tulessa. Kaikki muuttuu, elää, tärkeintä on osata napata hetki, arvottamatta sitä pilalle. Kutakuinkin tällaisen ketjun ajatukseni tekivät esityksen aikana. Mielialani oli heittelehtinyt esityksen edetessä seesteisestä kärsimättömään ja lopulta poistuin salista miellyttävän hyväksyvässä tilassa, hyväksyin myös oman levottomuuteni osana olemisen tapaani.
Kirjoittaja on opiskellut mm. Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa käsikirjoittamista ja elokuvaohjausta. Hän työskentelee pääasiallisesti liikkeen kanssa, toimiii pilatesohjaajana,tanssijana ja koreografina.
