Tanssikentällä tapahtuu paljon pimeää työtä. Työtä, josta emme kuule, jota emme ehkä edes näe, pääse näkemään. Mitä tanssijat ja koreografit tekevät, kun he menevät töihin? Tanssityöläiset töissä -sarja esittelee joka kuukausi yhden tanssityöläisen ja hänen sen hetkisen työnsä. Mitä muutakin tanssitaitelijuus on kuin esityksiä esitysten perään? Mitä kaikkea se voi olla?
Tammikuussa tanssityötä esittelee Sari Palmgren U.N.I (You and I) -tapahtuman järjestämisen näkökulmasta.
Kuka olet?
Sari Palmgren, koreografi-tanssija.
Mitä teet juuri nyt?
Olen mukana Z-Score-kollektiivissa, ja järjestämme parhaillaan U.N.I. (You and I) -tapahtumaa Zodiakiin Kaapelitehtaalle. U. N. I. on koreografioitu esityskokonaisuus, joka muodostuu yhteen kootuista esityksellisistä tapahtumista mm. sosiaalisen unennäön kokoontumisista, aamutansseista, esityksellisistä keskusteluista ja yön yli kestävästä esitystapahtumasta. Sosiaalisen koreografian projekti U.N.I. on koreografi Kirsi Monnin aloittamasta ideasta, konseptisuunnittelusta, tilauksesta alkunsa saanut yhteistyökokonaisuus ja festivaalin kotimainen tilausteos.
Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on tanssija-koreografin tyypillisessä työssä ja tämän tapahtuman järjestämisessä:
– työnkuvassa?
Tämän tapahtuman järjestäminen on minulle taiteen tekemistä ja koreografina toimimista. Se on sisältänyt runsaasti erilaisia työtehtäviä, osa hyvinkin maanläheisiä ja konkreettisia. Tarvittaisiin mm. rekkakuskin, suurtalouskokin ja markkinointijohtajan osaamista. Olen asennoitunut niin, että teen tulevan kahden viikon ajan kaikenlaista työtä ompeluinstallaatioon osallistumisesta tiskaamiseen. Se on kaikki samanarvoista koreografista työtä. Toiveena on, että pystyisin olemaan kulloisessakin hetkessä läsnä, enkä kiirehtisi asioiden edelle.
– omassa roolissa työryhmässä?
Tässä projektissa työskentelevät lisäkseni Riikka Theresa Innanen, Jenni Koistinen, Heli Meklin, Anu Rajala, Jaakko Simola ja Virva Talonen. Z-Score-kollektiivin kesken olemme organisoineet U.N.I.-tapahtuman kokonaisuudessaan itsenäisesti: työpajoista aikatauluihin ja tilasuunnitteluun. Olemme saaneet apua Zodiakin henkilökunnalta. Mentorina projektissa on toiminut Steve Valk, joka on irlantilaisen Daghdha Dance Companyn johtava dramaturgi ja Frankfurtissa toimivan R.I.C.E. (The Radical Institute of Cybernetic Epistemology) -organisaation perustaja. Hänen työnsä on vaikuttanut oleellisesti sosiaalisen koreografian käsitteen ja käytännön luomisessa ja määrittelyssä.
Olemme päättäneet asioista hyvin demokraattisesti, ja olemme ryhmän kesken jakaneet eteenpäin eri vastuualueita. Minun vastuullani on ollut mm. Yökylän ja Brunssin toimijoiden mukaan kutsuminen sekä informointi, nettisivujen teko ja ylläpito, valokuvaus, markkinointi ja tiedotus, patjojen hankinta, musiikin koostaminen, budjetti, Performance Lecture tapahtumat, kahvilan ja brunssin ruokavastaavana toimiminen ja tapahtuman dokumentointi.
– työtunteina?
Z-Score -kollektiivi on saanut alkunsa Kirsi Monnin ’Kysymyksiä koreografiasta’-työpajasta vuonna 2006. Yhteisen sanaston ja ymmärryksen löytäminen vie aikaa, ja Kirsi Monnin avusta ja työstä on ollut valtava apu. Voisin jopa sanoa, että tuosta työpajasta lähtien olemme hitaasti kulkeneet tätä projektia kohti. Olemme eri kokoonpanoilla Z-Score-kollektiivissa mm. pitäneet luku-ja kirjoituspiiriä, keskustelleet teoksista, kääntäneet tekstejä ja kutsuneet luennoitsijoita.
Aloitimme U.N.I.-tapahtuman suunnittelun toukokuussa 2008, kun Steve Valk aloitti työskentelyn kanssamme. Työryhmäkokoontumisia olemme pitäneet viikoittain elokuusta 2008 lähtien. Tämän vuoden alusta alkaen olemme kokoontuneet joka arkipäivä. Koreografian tekeminen ilman tuottajaa sisältää muutenkin paljon palavereita, puhelinsoittoja ja paperityötä, mutta tässä projektissa se on ollut todella isossa osassa. Työaikaa on mahdoton määritellä, ja kuten nimikin jo kertoo, niin projekti on mukana myös unissamme.
– taiteesta keskustelemisessa a) työryhmässä b) yleisön kanssa?
Tässä projektissa keskustelulla on suuri painotus. Sosiaalisessa koreografiassa keskeistä on ajatus taiteen, luovuuden ja sosiaalisten todellisuuksien välisten yhteyksien tutkimisesta ja luomisesta. Olemme myös pyrkineet yhdistämään koreografian ja keskustelun. Tästä esimerkkinä mm. Performance Lecturet, joita on kaiken kaikkiaan kolme.
Mitä toivot tapahtumalta suhteessa tanssityöläisyyteesi?
Olen todella kiinnostunut sosiaalisen koreografian käsitteestä sekä sosiaalisen unennäön metodista. Olen kiinnostunut näkemään miten tämä tapahtuma voi avartaa näkemään yhteyksiä ja miten tämä voi viedä eteenpäin ajattelua koreografiasta sekä koreografista ajattelua.
Puhuimme tänään aamulla mm. siitä, että kuinka monet asiat toimivat nyky-yhteiskunnassamme lineaarisesti aasta-beehen. Voi olla silti yhtä tuottavia tapoja toimia (jollei tuottavampiakin), jotka eivät ole luonteeltaan lineaarisia, esimerkkinä mm. sosiaalinen unennäkö. Sosiaalinen unennäkö perustuu kollektiivisesti jaettuihin uniin, vapaaseen assosiointiin niiden pohjalta, sekä sellaisen keskustelun virittämiseen, joka tarjoaa vaihtoehtoa rationaalis-loogiselle ajattelulle, mahdollisuutta olla unen kaltaisessa, alitajuisessa ajattelun tilassa. Sosiaalisen unennäön metodi operoi tiedostamattomalla alueella, ja niinpä sen luonteesta voi löytää yhtymäkohtia ja samankaltaisuutta tanssin ja liikkeen herkkyyden, rationaalisuutta pakenevan luonteen kanssa.
Mitä tapahtuman järjestäminen on opettanut sinulle itsestäsi tanssityöläisenä?
Yritän monesti hallita montaa eri asiaa, ja tässä projektissa se on aika mahdotonta, ja on pitänyt yrittää luovuttaa kontrollia. On ollut mielenkiintoista työskennellä hyvinkin konkreettisten ja rationaalisten asioiden parissa sekä samanaikaisesti työskennellä mm. sosiaalisen unennäön parissa ja pitää intuitio avoimena.
Olen erittäin innostunut, että työskentely yhdessä muiden koreografien kanssa on mahdollista, ja onnistunut. On ollut hienoa jakaa prosessia muiden koreografien kesken. En ole vain itsenäinen yksittäinen toimija, vaan meitä on porukka koreografeja, joiden perspektiivi on periaatteessa sama. Perinteisessä tanssiproduktiossa jakaminen tapahtuu eri ammattien välillä, esim. valosuunnittelijan kanssa, jolla on oma näkökulmansa ja alueensa hoidettavana. Tässä on tosin saanut myös itse sitten toimia kaikissa mahdollisissa rooleissa.
Mitä hyötyä tanssityöläisyydestä on, kun järjestää tällaista tapahtumaa?
Tanssityöläisenä on kontakteja eri ihmisiin, joita voi pyytää mukaan. Hyötyä on myös siitä, että ymmärtää hyvin, miten tanssinkenttä toimii ja millaiset resurssit ovat.
Kenen toivot erityisesti löytäivän työpajat ja esitykset?
Toivon, että monenlaiset ihmiset löytäisivät tapahtuman; perheet, vanhukset, tanssinammattilaiset… Meillä on tapahtumia jotka sopivat hyvin monenikäisille ja monenlaisille ihmisille esim. Eeva Anttilan Performance Lecture, Yökylä ja Sunnuntai Brunssi. Tervetuloa!
Petra Toropainen
Haastattelija on kehotyöläinen: keho-opettaja, esittävässä taiteessa liikkuja ja paperilla tanssija.
