Tanssikentällä tapahtuu paljon pimeää työtä. Työtä, josta emme kuule, jota emme näe tai pääse näkemään. Mitä tanssijat ja koreografit tekevät, kun he menevät töihin? Tanssityöläiset töissä -sarjan viimeinen osa lomailee tanssin ammattilaiskentästä ja keskustelee autenttisesta liikkeestä kuvataiteiliija Iida Airasmaan kanssa.
Kuka olet?
Olen Iida Airasmaa, vaikka nimi ei ehkä määrittele ihmistä kovin laajalti, se on silti yksi vahvimmista samaistumisen kohteista. Olen muuttuva identiteetti, entiteetti, olento ja manifestoitunut energian pyrskähdys.Teen asioita, jotka kiinnostavat, innostavat ja tuottavat iloa, sekä kasvunmahdollisuuksia. Tämän seurauksena yhteiskunta määrittelee minut kuvataiteilijaksi. Lokerointi selkeyttää, koska se kertoo asiat yksisilmäisesti. Minulla on kaksi tarkkaa silmää ja hyvä hämäränäkö.
Miten harjoitat kehollisesti?
Vaihtelevasti. Hyvä kehollinen harjoitus on läsnäoloa. Ulkoisella muodolla ei välttämättä ole merkitystä, mutta toisaalta juuri sillä on! En voi sanoa, että joogaharjoitus aamulla olisi parempi kuin metsäkävely tai 10 minuutin hengityksen tarkkailu istuen hiljaa, sillä elämä ja kaikki sen ilmentämä tuntuu karttavan hierarkioita. Olen kausittainen, ja harjoitan seuraten luontaisia rytmejäni. Välillä ne vievät minut kurinalaiseen jatkuvaan treenaukseen, ja välillä koen, että on hyvästä antaa kehon levätä paljon. Kun kunnon antaa välillä huonontua, voi löytää aivan uudenlaisia aspekteja itsestään ja kehostaan, kun alkaa taas harjoittamaan. Täytyy osata olla juuri siinä, missä keho kulloinkin on. Eikö hyvän harjoituksen pitäisi olla sellainen, että se tekee itsensä turhaksi?
Mitä tanssi on sinulle?
Rytmi, liike= paino ja tila, elämänenergia. Minusta tanssi on parhaimmillaan, kun se sukeltaa sisään arkipäiväiseen olemiseen. Musiikkia on kaikkialla, jopa meidän omassa kehossamme paljon. Kommunikointi on aina kontakti-improvisaatiota,myös sanat ovat kehon jatke.Oikeastaan huomaan, että kun tanssin enemmän (tanssi erityisesti mielentilana!), keho osaa löytää oman harjoituksensa luonnostaan, eikä mene jumiin tai kipuihin. Tanssi on oikean painon ja keveyden löytäminen, tasapaino.
Mitä harjoittamasi autenttinen liike on sinulle?
Autenttinen liike on mahdollisuus hyvin henkilökohtaiseen jakamiseen. Samalla henkilökohtainen muuttuu yleiseksi, jaetuksi kokemukseksi kehollisuudesta.
Aina, kun olen mennyt tekemään autenttista liikettä, on päivä muuttunut toiseksi. Se tuo esiin sellaista (tunteita, fiiliksiä,intentioita,ym.), joiden läsnäolosta en ole ollut tietoinen. Yhtä tärkeää on todistaa toisen liikettä ja liikkua itse. Usein tuntuu, että liike on aina jollain tavalla yhteistä. On todella suuri lahja saada todistaa toisen ihmisen rehellistä läsnäoloa vaikkapa 20 minuuttia kesken päivän arkiasioiden. Se aina hätkähdyttää, että toinen voi olla siinä ja antaa itseään katsottavan. Samalla hän antaa minulle tilaisuuden katsoa itseäni.
Mikä autenttisessa liikkeessä kiehtoo taiteellisesti?
On kiinnostava ajatus hyödyntää autenttisen liikkeen ideaa taiteellisesti. Toisaalta minulle autenttisen liikkeen kauneus on juuri sen autenttisuus. Siksi olisi mietittävä tarkkaan, kuinka sitä halutaan esittää/ hyödyntää esityksen teossa/ saada ihmisten ulottuville. Minulle autenttinen liike on yksi perusta, maaperä, jossa on potentiaalia moneen, mutta myös aivan tarpeeksi sellaisenaan.
Miten koet liikkeen ja kuvataiteen yhdistyvän toisiinsa?
Oikeastaan koen, että mikä tahansa luova tekeminen sekä hyödyntää kehollisia harjoituksia että tarjoaa niitä. Minulle ison kankaan maalaaminen on usein hyvinkin kehollinen prosessi. Pelkkä käsi ei mitenkään riitä, siinä on mukana koko keho, ja jäljestä näkee kuinka auki on. Ihmisen mittasuhteet ovat aina mukana taiteessa. Samoin vauhti ja värit, sekä ympäristö, johon olemme suhteessa elämisen kautta.
Minua kiinnostaakin ”tanssillinen” liike tai autenttinen liike erilaisissa tiloissa. Minkälainen olisi keittiötanssi? Tai liikahdus järvellä? Toisaalta tanssi, liike ja keho ovat yksi kuvallisen taiteen kiinnostavimpia elementtejä. Usein kuvaa pidetään todellisuuden litistämisenä ja pysäyttämisenä, mutta kuva itsessään on tätä samaa todellisuutta myös! Olen pitkään miettinyt asentoja ja eleitä, esim. kuvallisina merkkeinä. Ihmiskeho on jokaiselle ihmiselle tuttu. Jaamme hirvittävän paljon suureksi osaksi tiedostamatonta tietoa kehosta ja sen ilmaisutavoista, koska oikeastaan asutamme kaikki samaa kehoa. Se keho on intiimi ja jaettu, aivan kuten maalauksen hämärässä kyyhöttävä väriläiskä. Taide tapahtuu aina katsojassa.
Mitä haluaisit kysyä vielä itseltäsi liikkeeseen, tanssiin liittyen?
No että miksi ihminen ei uskalla tanssia? Mitä on alttiinaolo, tai siitä kieltäytyminen? Voiko maailman liikkeen tuntea?
Petra Toropainen
Haastattelija on kehotyöläinen: keho-opettaja, esittävässä taiteessa liikkuja ja paperilla tanssija.
