Helsingin Kansainvälisten Balettikilpailun toinen välierä käytiin eilen sunnuntaina Alminsalissa Kansallisoopperalla. Kuten edellisenäkin päivänä, vuorossa olivat nykybalettinumerot ja esitysten kirjo laajaa.
Ensimmäisen puoliajan juniorisoolot olivat jälleen monenkirjavia. Toisella puoliajalla seniorit tarjoilivat vaihtelevissa duetoissaan temppuja, tekniikkaa, tanssiteatteria ja yhden sanoinkuvaamattoman kokemuksen.
Suomalaisia kilpailijoita oli tässä välierässä neljä. Suvi Honkanen juniorisarjassa ja senioreissa Maria Baranova, Tuomas Haukka sekä Emilia Karmitsa. Sekä Honkanen että Baranova tanssivat Juha Kirjosen koreografioita. Näistä koreografioista onnistuneempi oli Baranovan esittämä Angry Bird. Vaikka nimi viittaakin kännykkäpeliin oli koreografia monipuolinen ja kertova. Punaisella tutulla varustettu Baranova on teknisesti vahva ja esittämiseltään kypsä. Mietityttämään jäi kuitenkin Kirjosen käyttämä musiikkiyhdistelmä. Soolon alussa musiikkina oli Gounodin Ave Maria, jonka loppuun oli yhdistetty Rimski-Korsakovin Kimalaisenlento. Vastaava sakramentaalimusiikin käyttö oli Honkasen esittämässä koreografiassa Butterfly, tässä musiikkina tosin osa Mozartin sielunmessusta. Honkanen oli keveä perhonen, mutta ajoittain vielä epävarma siipiensä kantamisesta. Haukka ja Karmitsa tekivät kelvolliset suoritukset omissa numeroissaan.
Junioreissa Japani vastaan Kiina
Junioreiden kaksi mieleenpainuvinta sooloa olivat jälleen kiinalaisen sekä japanilaisen tanssijan esittämiä. Taiyu He, Kiina, esittämä soolo Heavy or Not Heavy oli täysin vilpitöntä tanssia. Nuori mies oli miltei lapsenkaltainen, mutta liikkeissään selkeä ja voimakas kuin aikuinen. Nuoresta iästään huolimatta He kantoi koreografia tarinan ja hänen ilmaisunsa oli raikasta.
Japanilainen Yosiko Kamikusa puolestaan esitti Monica Proencan koreografian Blume der Nacht. Herkän kaunis nuori nainen esitti tämän yhden illan vahvimman koreografian hyvällä intensiteetillä käyttäen hyväksi ilmeisen monipuolisen osaamisensa nykytanssin sekä baletin puolelta.
Lisäksi junioreissa nähtiin jälleen muutama koominen numero, mutta muutoin jälleen koreografioissa luotettiin nuorten vahvuuksiin, hyppyihin ja korkeisiin jalkojen nostoihin.
Duetteoja ja tuoleja
Toisen puoliajan senioreiden ohjelmisto koostui pääasiassa varsin erilaisista duetoista. Yhdistäväksi tekijäksi muodostui tanssiteatterimaisuus, useassa duetossa takana oli selkeä tarina. Toiset parit pystyivät välittämään koreografian sanoman paremmin kuin toiset.
Brittiläisen Rachel Hernonin ja hänen ei kilpailevan partnerinsa tarina oli tango ja jätetyksi tuleminen. Samanlainen teema oli myös kiinalaisen Ruichen Sunin ja hänen ei kilpailevan naispuolisen partnerinsa esittämässä Fei Bon koreografiassa Goodbye My Love. Siinä missä Hernon ja hänen parinsa tekivät eroa viinin, tangon ja karrikovan ilmaisun voimin Sun ja hänen partnerinsa erosivat minimalistisesti. Erityisesti tässä koreografiassa kirpaisevaa oli sen sijoittaminen pieneen etukulmaan näyttämöllä. Tuntui kuin tanssijoiden olisi pitänyt murtautua toisistaan irti ja päästä vapauteen näyttämölle. Molemmissa koreografioissa keskeisenä elementtinä oli penkki, joka sitoi tanssijoita toisiinsa ja tarinaan.
Kuubalainen Rodrigo Almarales vakuutti omassa duetossaan lennokkaalla tekniikallaan kuten myös valkovenäläinen Ekaterina Oleynik.
Sacrifice
Sitten se kokemus. Tämän dueton jälkeen yleisö istui hiirenhiljaa ja puhkesi raikuviin aplodeihin. Joskus kaikki onnistuu ja tanssilla voi ilmaista enemmän kuin sanoilla, silloin kaikki on täydellistä, liike, ilmaisu, koreografia, tarina, tanssija. Kiinalainen Yun Wang yhdessä ei-kilpailevan miespartnerinsa kanssa ylsi tähän duetollaan Sacrifice.
Teosta on vaikeaa kuvata sanoin. Se oli liikkeellisesti kuin hallittua kontakti-improvisaatiota, ilman improvisaatiota. Koreografian tarina oli satuttava, uhrin määritti toisinaan miestanssija hapuava ote naisesta, väliin naisen rukoileva ote miehestä. Lopulta näyttämölle ilmestyi punainen kangas, johon Yun Wang puettiin. Mikä vaate oli, sen saa jokainen itse tulkita. Koreografian musiikki oli minimalistista, tanssijoiden ilmaisu pelottavan riisuttua. Tuntui kuin olisi päässyt jopa liian lähelle heidän sisintään, nähnyt jotain sellaista, mitä ei kuulu nähdä. Jäljelle jäi puhdistunut olo. Aikaa ei ollut, ei kilpailua, oli vain tanssijat.
Balettikilpailuiden finaali käydään Kansallisoopperan suurella näyttämöllä tiistaina ja keskiviikkona. Jo nyt voi ennustaa kovaa kilpailua palkintosijoista. Kiina vie?
Suomalaisista tanssijoista finaaliin pääsivät Maria Baranova, Emilia Karmitsa ja Emmi Pennanen. Yhteensä tuomaristo valitsi finaaliin 25 tanssijaa.
Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström
FM, tanssija-koreografi, tanssintutkija
