Tanssin muistiin merkitsemisestä haastattelussa Anna Mustonen: Vapautta raamien sisällä

Artikkelisarja tanssin muistiin merkitsemisestä jatkuu. Vuorossa on vastavalmistuneen tanssitaiteen maisterin, koreografi Anna Mustosen ajatuksia tanssin merkitsemistavasta ja koreografioinnista yleensä.


Haastattelussa Anna Mustonen

Anna Mustonen

Anna Mustonen valmistui toukokuun lopussa Teatterikorkeakoulun koreografin maisteriohjelmasta. Sitä ennen hän opiskeli tanssijaksi Hollannissa Amsterdamin teatterikorkeakoulussa.

TeaK:in taiteellisen lopputyön nimi oli a piece. Teoksessa keskityttiin yhden liikkeen moninaisuuteen ja toisaalta mahdollisimman moneen liikkeeseen. Tanssijat saivat tutkia rauhassa tunnelmaa, toisiaan ja yleisöä. Teoksesta välittyi jotakin historiallista, joka näyttäytyi arvokkuutena. Cembalo instrumenttina vaikutti kyseiseen mielikuvaan.

Näkemistäni Anna Mustosen teoksista on aina välittynyt selkeä tunnelma ja tulkintojen moninaisuus. Joku voisi myös kokea, ettei ole ymmärtänyt mitään. Se voi johtua siitä, että Annan teokset antavat aina uuden vaihtoehdon katsoa ja käyttää mielikuvitustaan.

Anna itse kokee, että hänen koreografiansa toimivat kysymysten herättäjinä ja mahdollisuuksien avaajina. Poissa ovat julistus tai väittämien saneleminen. Annasta välittyi se, että hän on ajatusten kirkkaudella sisällä siinä mitä tekee, haastaen itsensä kuitenkin jatkuvaan pohdintaan.

 

Tehtävien rajausta

Annan tapa kirjoittaa tanssia muistiin tarkoittaa lähinnä harjoitteita ja tehtäviä tanssijoille tekoprosessin aikana, ei niinkään liikesarjoja.

– En useinkaan anna tanssijoille valmiita liikesarjoja, vaan ohjaan lähinnä liikelaaduissa ja ajatusten suuntaamisessa. Tanssijoille syntyy teokseen ja tekemiseen alusta alkaen jo tietty asenne, ja se pysyy teoksen läpi samana riippumatta siitä, improvisoidaanko vai tehdäänkö annettua liikesarjaa. Tanssija löytää omat merkitykset ja tavat käsitellä teoksen aihetta.

Sain Annan tekotavasta kuvan, että hän ikään kuin antaa tanssijoille kehyksen, aihepiirin, jonka sisään tanssijat saavat maalata taulun. Anna korostaa koreografian tekemisessä rajausta, jota hän pohtii myös Teatterikorkeakoulun koreografin maisteriohjelman opinnäytetyön kirjallisessa osiossaan.

– Pohjana on vapaus. Tarkkaa on vain se, minkä asian kanssa tehdään töitä. Jokaisessa teoksessa pyrin löytämään kirkkaan, rajatun aiheen. Ytimen, jonka sisällä ollaan.

 

Muistiinpanoja tanssista

Tehtävien ja harjoitusten lisäksi Anna kirjaa tekoprosessin aikana koreografiaansa ylös piirrettynä rakenteena tai kaaviona, johon on myös nimetty kaikki kohtaukset. Koreografioinnin aikana hän täydentää ja uusintaa hahmotelmaansa muutaman viikon välein, jolloin koreografiasta on aina olemassa ajankohtainen visuaalinen hahmotelma.

Kohtausten nimeämisen lisäksi Anna antaa liikkeille nimiä, ja joskus hän myös opettaa tanssijoille liikkeet nimien avulla.

– Tarpeeksi hyviä liikkeitä ei kuitenkaan tarvitse merkitä muistiin, sillä ne jäävät muutenkin olemaan. Tehdessäni sooloa itselleni en kirjaa asioita muistiin niin paljon, sillä silloin tanssia ei tarvitse pukea sanoiksi toisille ihmisille. Siinä voi liikkua silloin eri tasoilla.

 

Sanallistamisen pakenemista

Anna Mustonen on välttänyt tanssin sanallistamista. Hän on paennut sitä, myös omissa teoksissaan.

– Olen pelännyt sanojen tukahduttavan teoksessa itsessään olevaa vapautta. Sanat eivät useinkaan riitä liikkeen tai teoksen tasolle.

Sanallistamisen haastavuus konkretisoituu muun muassa käsiohjelmien kirjoittamisessa. Käsiohjelmien tekstien ja esityksen sisällön välille saa harvoin luotua yhteyden.

Se johtuu varmasti siitä, että käsiohjelmissa puhuu usein teoksen lähtökohdista, mutta ei tuo esille sitä, kuinka paljon teos on tekovaiheen aikana muuttunut. Valmistuneessa teoksessa näyttäytyy kuitenkin enemmän muutoksen aikaansaannos. Käsiohjelmien kirjoittamiseen on aikaa usein vain viimeisenä iltana ennen ensi-iltaa, eikä silloin voi olettaakaan, että teksti olisi yltävä liikeprosessin tasolle.

Lopputyössään Anna pohti sanallistamista edelleen, ja koki innostuvansa siitä

– Sanoille ja kielelle tulisi antaa aikaa, ja jatkossa aionkin haastaa itseni liittämällä sanallistamisen liikkeellisen prosessin yhteyteen teoksen alusta alkaen. Olen yrittänyt oleskella sanojen äärellä niin kuin oleskelen liikkeidenkin äärellä.

 

“Liike on maailman siisteintä”

Liikkuminen on koreografioinnissa tärkeintä, ja sen toteamisesta Anna innostuu haastattelunkin aikana.

– Se on itsestäänselvyys, mutta liikkumisen hienouden oivaltaa aina uudelleen.

Liikkumisen, ihmettelyn ja rajauksen lisäksi Anna mainitsee myös juurtumisen, joka sisältyy hänen ajatukseensa koreografioinnista.

– Ennen halusin keksiä aina jotakin uutta. Nyt ajattelen työskentelyä ja koreografiaa suhteessa ympäröivään maailmaan ja siihen, mitä ennen on tehty ja mitä itse olen suhteessa siihen. Kysyn, mitä asiat tarkoittavat.

Ympäröivästä maailmasta mainittakoon se, että Anna saapui haastatteluun työvoimatoimistosta. Onneksi sen antamia olosuhteita ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä. Jatkossa Anna nähdäänkin työskentelemässä Und er libet -työryhmän kanssa. Hän suunnittelee myös yhteistyötä Amsterdam-aikaisten luokkatovereidensa kanssa.

– En haluaisi ohittaa mitään enkä miettiä mitä tapahtuu seuraavaksi, Anna toteaa koreografioinnistaan.

 

Heini Tuoresmäki