Tanssiin muistiin merkitsemisestä

Ehkä tanssi halutaankin säilyttää hetken taiteena, koska sille ei ole vakiintunut erityistä tanssin muistiin merkitsemisjärjestelmää. Omaa liikettä ei tahdota raamittaa suorakulmioksi nuottiviivaston sisään eikä toisaalta sellaista notaatiojärjestelmää ole kehitetty, joka olisi tarpeeksi ymmärrettävä, selkeä ja tarkoituksenmukainen.


Tanssia sanotaan hetken taiteeksi. Tanssi elää sellaisenaan, samanlaisena, konkreettisena vain yhden hetken, yhden esityskerran. Katsoja pystyy tuskin koskaan näkemään samaa esitystä kahta kertaa täysin samanlaisena. Koreografin puheen ja liikkeen kautta koreografia välittyy tanssijalle, ja tanssijan kehossa se muokkautuu jokaisella esityskerralla. Tanssimateriaali siirtyy eteenpäin suullisesti, kehollisesti ja visuaalisesti, mutta harvoin kirjoitetun muodoin.

Ehkä tanssi halutaankin säilyttää hetken taiteena, koska sille ei ole vakiintunut erityistä tanssin muistiin merkitsemisjärjestelmää. Omaa liikettä ei tahdota raamittaa suorakulmioksi nuottiviivaston sisään eikä toisaalta sellaista notaatiojärjestelmää ole kehitetty, joka olisi tarpeeksi ymmärrettävä, selkeä ja tarkoituksenmukainen. Toisaalta monet koreografit työskentelevät myös tanssija-, ja työryhmälähtöisesti, ja paljon materiaalia syntyy vasta harjoitushetkessä.

Oletettavasti koreografit kuitenkin valmistautuvat harjoituksiin jollakin tavalla ja merkitsevät ajatuksiaan, liikkeitä tanssista ylös. Mikä on koreografien tapa ja tyyli merkitä omaa materiaaliaan, ideoitaan muistiin? Millä keinoilla he liikeideansa muistavat? Onko video syrjäyttänyt tikku-ukot muistivihkoissa?

Ajatusten ylöskirjoittaminen ja muistiinpanot ovat oman materiaalin liikekoodisto, jota usein ymmärtää varmasti vain koreografi itse. Koreografi Jyrki Karttunen paljastaa omia muistiinpanoja teoksen ’Days of Disco’ konstruktiosta ja koreografi Jarkko Mandelin avaa sitä, miten hän on tanssin muistiin merkitsemisen ratkaissut omassa työssään.

Jyrki Karttusen konstruktio Days of Disco -teoksesta:

 

Koreografi Jarkko Mandelin:

“Minulle on vakiintunut tapa tehdä materiaalia valmiiksi ennen harjoituksia, ja tallentaa se videolle välittömästi sitä tehdessäni. Yleensä muistan koko materiaalin itse, mutta joskus katson videolta joitakin yksityiskohtia. Teoksen harjoitusjakson loppuvaiheessa kaikki läpimenot videoidaan, joita katselen sitten yksin, tai joskus niitä katsotaan yhdessä harjoitusten aluksi tai lopuksi.

Joitain opetuksia varten olen kirjoittanut materiaalia ylös tikku-ukko, – ja lyhenne sekamelskalla, mutta ne eivät enää välity viikon päästä edes minulle itselleni. Joskus pyörittelen kohtauksia paperilla siksi, jotta hahmottaisin miten kohtausjärjestykset asettuvat, ja miltä eri järjestykset vaikuttaisivat.

Koreografiaa tehdessä video on niin ylivoimainen väline, etten ole nähnyt mitään syytä materiaalia muuten notatoida. Sooloa olen tehnyt joku vuosi sitten, ja silloin oikeastaan tajusin kuinka hyvä väline video on. En olisi ikinä varmaan kirjoittamalla saanut improvisoimalla löytynyttä henkeä säilymään yön yli. Videolle voi myös kertoa, mitä olen ajatellut sommittelusta, eriaikaisuuksista tai kohtauksen hengestä. “

Heini Tuoresmäki