Jenni Sainio – ”En oikeastaan koskaan. Tämä on ensimmäinen kerta”, toteaa tämänkertainen tanssikatsomon vieras kysyessäni, onko hän aiemmin käynyt Kansallisoopperassa. Signmark, eli 28-vuotias Marko Vuoriheimo, on noussut julkisuuteen maailman ensimmäisenä kuurona rap-artistina.
Räppärin ajatuksia Kansallisbaletin kevään teoksista
Tapaamme Alminsalin liepeillä, jossa on alkamassa kahden teoksen yhteisilta. Sen aloittaa Kansallisbaletin tanssijan, koreografioitakin tehneen Marilena Fontouran kantaesitys Viime heinäkuu. Toisena on kansainvälisen huipputekijän, Mats Ekin vuonna 2002 ensiesitetty tanssiteatteriteos FLUKE.
Keskustelu sujuu viittomakielen tulkin välityksellä. Signmarkin julkaistua ensimmäisen levynsä ja viittomakielisen musiikki-dvd:n loppuvuodesta 2006 keikkakalenteri on alkanut täyttyä ennätysnopeudella. Nyt kasvatustieteiden maisterilla, joka opettaa tulevia viittomakielen tulkkeja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa riittää tekemistä vapaa-ajallakin.
”Keikkoja on sovittuna syksylle 2009 asti. Tänä keväänä menemme Englantiin, Saksaan ja Itävaltaan, kesällä Japaniin. Heinäkuussa keikkailemme Faces-festareilla. Mahdollisesti esiinnymme myös Pori Jazz -tapahtumassa. Syksyllä sama tahti jatkuu”, hymyilee Signmark ja jatkaa: ”Tämä on välillä rankkaa kihlatullekin.”
Signmark bändeineen esiintyy ympäri maailmaa erilaisilla festivaaleilla ja tapahtumissa, joista suurin osa on suunnattu kaikelle kansalle, ei vain kuuroille. Kuurojen asemaa käsittelevien biisien sanojen takana on Signmark. Bändiin kuuluvat myös Kim Eiroma, sulava, joka pyörittää levyjä ja Heikki Soini, mahtotapa, joka toimii Signmarkin äänenä. Signmark keskittyy viittomiseen. Levyllä on myös englanninkielinen kappale, jonka Signmark viittoo amerikkalaisella viittomakielellä. Sen äänenä toimii rap-artisti Brandon.
Fontouran teoksen nähtyään Signmark innostuu analysoimaan. ”Teos oli mielenkiintoinen, siinä oli selkeä juoni. Ymmärsin sen kaveriporukan leikiksi. Välillä tuli ihastumisia puolin ja toisin. Tanssijoista muodostui erilaisia ihmisrykelmiä. Niin naiset kuin miehetkin taistelivat keskenään vastakkaisen sukupuolen huomiosta”, hän summaa.
Viittomakielisenä hän kertoo kiinnittävänsä huomiota etenkin tanssijoiden käsiin. Erään naistanssijan yksittäisen käsiliikkeen toistuttua samana teoksen aikana hän pohtii, oliko se ikään kuin kyseisen tanssijan oma merkki. Viittomakielessä käytetään kullekin ihmiselle omaa viittomanimeä, joka on yksittäinen käsiliike. Se muodostuu henkilön jostakin piirteestä liittyen ulkonäköön, tai voi saada alkunsa oikeastakin nimestä.
”Lopussa juuri se käsiliike oli naisen heikoin kohta. Miestanssija huomasi sen tarttuen siihen”, hän tulkitsee. ”Nostan kyllä hattua tanssijoille ja heidän työlleen. Valtavat pohkeet! He voisivat olla toiselta ammatiltaan pitkänmatkanjuoksijoita”, Signmark sanoo viitaten tanssijoiden hyvään kuntoon.
Ajatuksen pitkänmatkanjuoksijasta ymmärrän, kun hän kertoo nuorempana harrastaneensa aktiivisesti juoksemista. ”Kilpailin yhdessä Markus Pöyhösen kanssa. Lopetin 15-vuotiaana, eikä Markus sitä ennen ollut kertaakaan minua parempi! Jälkeenpäin on joskus kaduttanut etten jatkanut”, hän toteaa hymyillen.
Signmarkin tanssitausta sen sijaan on ollut vaatimattomampi: kaveriporukassa Michael Jacksonin tanssiliikkeiden kopiointia. Nykyään tanssiteosta katsomaan mennessään hän odottaa, että tuntisi teoksessa käytetyn musiikin bassorytmin kehossaan. Hän mainitsee kuulleen amerikkalaisesta tai aasialaisesta kuurosta balettitanssijasta, jonka esityksissä on mukana rumpali välittämässä kuurolle yleisölle tanssijan askelten rytmin.
”Mietimme bändimmekin kanssa koko ajan, miten live-keikoistamme saisi saavutettavampia myös kuuroille, eli visuaalisempia musiikkitapahtumia valojen tai värienkäytön avulla”, hän kertoo.
Illan päättää Mats Ekin yllätyksellinen ja omaperäinen koreografia. Heti esityksen jälkeen Signmark sanoo: ”Minua niin säälitti se mies”, viitaten silminnähden jalkansa loukanneena loppukiitoksiin tulleen miestanssijan kohtaloon. Kun kerron heillä olevan vielä esityksiä jäljellä, hän pudistaa päätään epäuskoisena.
Koska Signmarkilla on vapaailta, hän jää mielellään hetkeksi lähellä olevaan baariin juttelemaan.
Hänen mielestään jälkimmäinen teos on hankalampi ymmärtää, sillä hän kertoo hakeneensa tanssin kertovia elementtejä.
”Etsin koko ajan juonta. Tämä teos oli visuaalisesti antoisampi kuin ensimmäinen. Ja bassotkin tuntuivat lopussa”, hän toteaa. Konemusiikki ja mustavalkoinen näyttämökuva pukuineen ja isoine mustine lavastekuutioineen miellyttivät Signmarkia. Muun yleisön selvästi hurmanneen teoksen huumori ei sen sijaan auennut hänelle. ”Tulkki kyllä sanoi, että ihmiset nauravat, mutta minua ei naurattanut.”
Hän koki teoksen pienten tarinoiden yhdistelmäksi. Mustat kuutiot näyttämöllä ja kaljupäisen miestanssijan hän näki pahuuden symboleina. Kyseisen miestanssijan lähelläolon hän näki muuttavan muiden toimintaa näyttämöllä: esimerkiksi nuoren pariskunnan duetossa tämän läsnäolo aiheutti ristiriitaa parin välille. Monia kohtia teoksesta hän pohtii hämmentyneenä, mutta innoissaan.
”Kun olisi yhdistetty ensimmäisen teoksen juonen selkeys ja toisen teoksen visuaalisuus, olisin ollut tyytyväinen”, hän tuumaa ja kutsuu minut tulevalle keikalleen eturiviin – tanssimaan.
Signmarkin seuraava keikka on perjantaina 11.5.2007 klo 18.30 Party Stage -lavalla Helsingin Mikonkadulla. Tapahtuma on maksuton ja osa Suomen Euroviisujen oheisohjelmaa.
Jenni Sainio
Kirjoittaja opiskelee esittävää taidetta Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Hänen sydäntään lähellä on fyysinen teatteri, nykytanssi ja liike kaikissa muodoissaan.
