Anni Valtonen – Kata Kärkkäisen mielestä Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän Apospasmata kuvaa uudelleen syntymistä. ”Ihminen paljastaa itsensä, kun vaihtoehtoja ei enää ole.”
Liikekieli.com käynnistää uuden Vieraana katsomossa -artikkelisarjan, jossa julkisuuden henkilöt sekä muiden taiteenalojen edustajat käyvät katsomassa ja kommentoivat tanssia.
Kuva: Jaanis Kerkis
Kata Kärkkäinen, 37, sauhuttelee pikkusikariaan Helsingin kaupunginteatterin Studio Elsan edustalla. Hän on juuri palannut Göteborgin kirjamessuilta, jossa esitteli uutta, jo kolmatta romaaniaan Jumalasta seuraava.
Vaikka heti seuraavana iltana on lähtö Thaimaaseen lomailemaan ja laukut vielä pakkaamatta, Kärkkäinen on suostunut kanssani tanssin äärelle.
”Ihan hirveän vähän olen nähnyt nykytanssia. Kun olin aikoinaan tekemässä Hurja joukko -ohjelmaa televisioon, teimme juttua Kansallisoopperan Alminsalissa esitettävästä teoksesta. Jotain ihan outoa se oli.”
Järvenpäässä kasvaneen Kärkkäisen suhde tanssiin on muutenkin aika ohut. ”Jossain jazztanssin tyyppisessä kai kävin jonkun aikaa. Muistan, että mulla oli sellaiset säärystimet.”
Kärkkäinen tunnetaan paitsi kirjailijana ja käsikirjoittajana myös taiteilijana ja – ensimmäisenä Playboyssa poseeraaneena suomalaismallina. Playboyssa 1988 nakuillut Kärkkäinen on myöhemmin arvioinut alastonkuvien liittyneen nuoreen ikään ja harkintakyvyn puutteeseen.
Kuinkahan hän tulee suhtautumaan Andonis Foniadakisin Apospasmata-teoksen alastomuuteen?
Vajaan tunnin päästä purkaudumme ulos teatterista, Kärkkäinen hihkaisee ”Hieno!”, ja on valmis hänelle antamaani tehtävänantoon: analyysiin. Olosuhteiden pakosta aikaa on kymmenen minuuttia.
Kärkkäinen tarttuu heti teoksen sisältöön, sen tematiikkaan:
”Näin teoksen ihmisen sisäisenä tilana, kyvyttömyytenä kohdata itseään ja toisia.
Alku pimeässä on onnistunut syvän depression kuvaus, joka vaihtuu maniaan. Seksin avulla yritetään rikkoa rajoja ja mennään ääripäähän, anarkiaan ja totaaliseen kaaokseen”, Kärkkäinen pohtii.
Valtteri Raekallion ja Jenni-Elina Lehdon tulkitseman loppukohtauksen edessä Kärkkäinen on myyty.
”Vasta kun ihminen on mennyt tarpeeksi pitkälle, eikä mitään menetettävää enää ole, hän rohkenee paljastaa itsensä. Silloin kaikki tuntuu vahvasti, kevyestäkin kosketuksesta saa valtavat sävärit. Ihminen syntyy uudelleen kuin pieni lapsi.”
Teoksen alussa Kärkkäinen on kuullut ääninauhalta sateen ääntä, mikä hänen mielestään sopi hyvin depression kuvaukseen. Sadetta hän odottaa lopussakin, mutta nyt puhdistavana, ruumiin ja sielun. ”Tahdoin tosi paljon, että sade tulisi ja puhdistaisi veren tahrimat ihmiset. Olin vähän pettynyt, kun niin ei käynytkään”, Kärkkäinen naurahtaa.
Enemmän kuin nyky-yhteiskunnan kuvauksena, Kärkkäinen näkee teoksen siis ihmisen henkisenä prosessina. ”Tämä on mulle tyypillistä, että valitsen psykologisen katsomistavan. Harvoin ajattelen asioita ensi näkemältä yhteiskunnallisesti.”
Sitten Kärkkäinen siirtyy teoksen muotoon, ja kiittelee sen visuaalisuutta. ”Tanssia ja liikettä minun on vaikea analysoida, se pysyi aika samankaltaisena – riuhtovana – koko teoksen läpi. Äänimaailma oli hieno, se meni syvälle, oli välillä liiankin raastava. Erityisesti alun kirskahteleva kalahtelu teki pahaa – jos sitä kuuntelisi viikon, joutuisi takuulla Hesperiaan.”
Sitten pääsemme alastomuuteen. Se on ollut aluksi Kärkkäiselle shokeeraavaa, niin kuin suurimmalle osalle katsojista. ”Mutta pian siihen tottui.”
Apospasmata on Kärkkäiselle pitkään aikaan ensimmäinen teos, jossa hän ei vaivaudu tai ärsyynny alastomuuden edessä. ”Alastomuus on teoksessa niin perusteltua. Tematiikka oikeuttaa sen, ja taide.”
Ja lisää vielä: ”Riisumalla vaatteensa ihminen ei vielä paljasta itsestään mitään. Se on helppoa.”
Ennen kuin Kärkkäinen livahtaa häntä noutamaan tulleseen, tummien lasien peittämään autoon, hän tunnustaa, että tuli toki tarkastelleensa myös miestanssijoiden hämmentävän kehittyneitä pakaralihaksia.
Anni Valtonen
Kirjoittaja on tanssiin erikoistunut kulttuuritoimittaja ja -kriitikko, joka on viimeiset kuusi vuotta työskennellyt Helsingin Sanomissa määräaikaisena toimittajana ja vakituisena avustajana. Kevään 2007 Valtonen työskentelee toimitussihteerinä Kumppani-lehdessä, jota julkaisee Kehitysyhteistyön Palvelukeskus KEPA.
Seuraava Vieraana katsomossa -artikkeli ilmestyy 27.11.2006.
