Sivuaskel 2009 -tapahtuman innostamana voi miettiä, miten tanssitaiteen osallisuus ja mahdollisuudet tai kulttuurillinen luovuus yleensäkin ovat mukana suomalaisessa yhteiskunnassa ja suunnittelussa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on merkittävää kuulla ihmisiä ja asiantuntijoita eri taustoista, elinpiireistä, yhteisöistä ja kokemusmaailmoista. Tärkeiksi nousevat myös ne tavat, keinot ja prosessit, joilla tätä kuulemista toteutetaan.
Artikkeli on julkaistu 10.2.2009 Karjalaisessa.
Tanssia ja puhetta: Koreografisia unelmia, visioita ja virtauksia Sivuaskel 2009 -festivaalilla
Helsingin Kaapelitehtaalla toimivan Zodiak – Uuden tanssin keskuksen Sivuaskel-festivaalilla (30.1.–8.2.2009) pohdittiin koreografisia unelmia 2000-luvulla. Esitysten rinnalle keskiöön nousivat keskustelut, vuorovaikutus ja sosiaalinen koreografia erityisesti Sivuaskel-festivaalin kotimaisen kutsuteoksen U.N.I. (you and I) – tapahtumien katalysoimina.
Nuorten koreografien Z -score –ryhmä yhteistyössä dramaturgi Steve Valkin kanssa loi Kaapelitehtaan Valssaamoon U.N.I. -teoksen, joka koostui sosiaalisen unennäön matriisista, aamutansseista, performatiivisista luennoista, Raw Thinking Circle -keskusteluista, yökyläilystä ja yhteisestä brunssista. Valssaamon tila tapahtumineen ja taiteilija- ja luennoitsijavierailijoineen inspiroi kävijöitä kohti monitasoista ajattelua ja sosiaalisen koreografian määrittämistä tässä ajassa. Valssaamosta mukaan tarttuneet ajatukset ja kokemukset tarjosivat lukutapoja ja kosketuspintaa myös festivaalin näyttämölle asetettujen esitysten katsomiseen.
Sosiaalinen koreografia -termi avaa ajatuksia ja käsityksiä taiteesta ja koreografiasta osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja osallisuutta. Frankfurtissa asuva dramaturgi Steve Valk ja Irlannissa Daghdha Dance Companyn koreografina/johtajana toimiva Michael Klien ovat artikuloineet sosiaalista koreografiaa niin käsitteenä kuin käytäntönä. Muun muassa antropologi/sosiologi Gregory Batesonin ajattelusta ja systeemiteoriasta ammentava Michal Klien korosti puheessaan asioiden, tapahtumien, tapahtumajärjestelmien ja -mallien yhteyttä toisiinsa. Filosofi Jaana Parviainen luennollaan esitteli idean positiivisesta ja negatiivisesta koreografiasta, joista jälkimmäinen selitti tarvetta hakeutua pois näyttämöiltä ja etsiytymisen osaksi ihmisten toiminnallisuutta. Parviainen toi esille miten liike on aina sosiaalista, kognitiivista ja poliittista yhtä aikaa.
Sivuaskel-festivaalilla esitettiin Michael Klienin ja Steve Valkin ohjaama Choreography for Blackboards, joka oli kuuden eri taustaisen esiintyjän ja kuuden liitutaulun vuoropuhelu tilassa ja oheistapahtumineen luettavissa monin eri tavoin. Sini Haapalinnan ja työryhmän viikon kestoinen Uni_Q oli aikaan ja tilaan rakennettu tapahtumallinen installaatio ja yhteisöllinen kuunnelma, joka toteutui osana U.N.I.-teosta Valssaamossa.
Kriittisiä ääniä Euroopassa
Ranskalaisen Latifa Laâbissin Self Portrait Camouflage ja hollantilaisten Frans Poelstran ja Robert Steijnin feminine delight tutkailivat raadollisen tarkasti länsimaista yhteiskunnallista ja kulttuurista menneisyyttä yksilön tasolla polttopisteinään siirtolaisuus ja moderni taide. Laâbissi törmäytti äärimmäisyyteen artikuloiduilla liikkeillään ja symbolisilla eleillään esille kulttuurisia ristiriitoja ja yhteensopimattomuuksia länsimaisuuden valtavirrassa. Poelstran ja Steijnin modernin tanssin uranuurtajanaisten elämänkerroista ammentava ja modernin taiteen nero-kulttia murskaava teos osuu sopivasti tähän aikaan, jolloin tanssitaiteen sisällä käydään läpi tanssiin ja taiteilijuuteen sidottuja käsityksiä ja ihanteita.
Ranskalaisen koreografi Boris Charmatzin Quintet Circle purki modernin tanssin historiaa pilkkoen odotuksia myös esityksestä ja esteettisestä. Alunperin televisioruudulle suunniteltu ja toteutettu teos, josta myöhemmin muokkautui näyttämöversio, lähes läkähdytti intensiivisyydellään, viittauksillaan ja tanssijoiden hurjalla esiintymisellä.
Sivuaskel-festivaali oli vahva esimerkki uudenlaisesta ja laajemmasta koreografisesta ajattelusta. Nykytanssi voi aueta moniin suuntiin eri tavoin ja menetelmin yhteiskunnallisten ja sosiaalisten tapahtumien verkostoissa.
Sivuaskel-festivaalin innostamana voi miettiä, miten tanssitaiteen osallisuus ja mahdollisuudet tai kulttuurillinen luovuus yleensäkin ovat mukana suomalaisessa yhteiskunnassa ja suunnittelussa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on merkittävää kuulla ihmisiä ja asiantuntijoita eri taustoista, elinpiireistä, yhteisöistä ja kokemusmaailmoista. Tärkeiksi nousevat myös ne tavat, keinot ja prosessit, joilla tätä kuulemista toteutetaan.
Pia Lindy
Kirjoittaja on Joensuussa asuva tanssitaiteilija.
