Alpo Aaltokoski — Taidetanssi elää maassamme korkeasuhdannetta taiteellisen laadun, uusien innovaatioiden ja alati kasvavien harrastajien ja yleisömäärien suhteen. Miksi tanssitaide ei ole perusopetuksessa tasavertainen oppiaine musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden kanssa?
Artikkeli on julkaistu aiemmin Tykkääkkö Tanssista -viikon 31.10.-8.11.2003 tapahtumajulkaisussa.
Peruskouluissa tulisi entistäkin paremmin huomioida erilaiset taidekoulutuksen avaamat mahdollisuudet. Tänä päivänä tanssitaidetta voi peruskoulun ja lukion jälkeen opiskella eriasteisissa oppilaitoksissa sekä korkeakoulussa maisterin tutkinnosta tohtoriksi asti.
Vaikka ei taiteilijan ammattiin päätyisikään, avaa koulutus laajoja mahdollisuuksia toimia mm. opetusalalla, hoitoaloilla terapeutteina ja ohjaajina, kulttuurihallinnossa, tutkijana, kirjoittajana, konsultteina jne. Tanssitietoudesta on hyötyä valitseepa minkä ammatin tahansa. Taidekoulutuksen antamat valmiudet tuottaa luovia ja innovatiivisia ideoita voisivat olla osa arkipäiväistä työtä jokaisella alalla.
Taidetanssi elää maassamme korkeasuhdannetta taiteellisen laadun, uusien innovaatioiden ja alati kasvavien harrastajien ja yleisömäärien suhteen. Taidetanssimme on myös nousemassa lisääntyvän kansainvälisen kiinnostuksen johdosta merkittäväksi kulttuurivientituotteeksi kapellimestareiden ja nykymusiikin rinnalle. Muissa eurooppalaisissa sivistysvaltiossa tanssitaiteen tuntemus on aina kuulunut osana yleissivistykseen, sillä onhan se yksi vanhimmista taidemuodoista. Tässä eroamme muista, sillä meillä tanssia ei edelleenkään kohdella tasavertaisesti muihin taiteisiin nähden.
Tanssi – keho – mieli – maailma
Lapsen ja nuoren kasvatuksessa on tärkeää ymmärtää kasvun eri vaiheita, ja kasvattajien tehtävänä on saattaa ja turvata näitä prosesseja. Taide on tukena, se avaa uusia pehmeitä portteja joskus vaikeissakin kasvamisen prosesseissa. Tanssilla olisi erityisen paljon annettavaa nuorelle juuri siinä kehitysvaiheessa, jossa suhde omaan kehoon on huomion keskipisteessä. Silloin nuori tarvitsee välineitä, joilla hän voi työstää suhdetta kehoonsa sekä hakea heräävää mielen ja kehon yhteyttä.
Sen lisäksi, että taide avaa tilaa kasvulle, se myös antaa välineitä käsitellä ja kohdata vieraita asioita ja ilmiöitä koko elämänkaaren ajan. Maapalloistumisen seurauksena saamme tulevaisuudessa kohdata arkielämässämme entistä useammin meille vieraita asioita, vaikkapa tuntemattomien kulttuurien muodossa.
Taiteen hyväätekevästä vaikutuksesta on paljon puhuttu ja kirjoitettu. Tutkittua tietoa näkemysten puolesta on runsaasti. Vuosituhansien ajan on tiedetty tanssin parantavasta ja eheyttävästä vaikutuksesta. Viime vuosikymmenellä länsimainen lääketiedekin on alkanut korostaa näiden samojen asioiden tärkeyttä, yksistään fyysistenkin sairauksien kuntoutumisen yhtenä tärkeänä edellytyksenä. Tanssiterapia on Suomessa varsin uutena hoitomuotona saamassa sijaa avohoidossa ja hoitolaitoksissa. Lastensuojelutyössä saamani omakohtaiset kokemukset kuuden vuoden ajalta ovat entisestäänkin vahvistaneet käsitystäni taiteen tarpeellisuudesta ihmiselle. Sen tulisi olla luonteva osa arkielämäämme eikä vain juhlahetkinä tai sitten kun mielemme on jo järkkynyt.
Peruskoulut avainasemassa
Ollessani itse peruskouluikäinen 60-70 luvuilla ala-asteella laulettiin, näyteltiin, luettiin kirjallisuutemme merkkiteoksia, piirrettiin ja tutustuttiin taidehistoriaan. Missään vaiheessa en kuitenkaan edes kuullut sanaa tanssitaide. Yläasteelle tultaessa olikin sitten enää valinnaisena taideaineena piirustus ja kouluajan ulkopuolella näytelmäkerho. Näistä ikäluokista kukaan ei saanut koulussa yleissivistävää tietoutta taidetanssista. Valitettavasti näin on tänäkin päivänä suurimassa osassa maamme kouluja. Opetushallituksen hyväksymän perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön 1.8.2004, ja tanssi mainitaan siellä musiikin ja liikunnan yhteydessä, muttei itsenäisenä taidemuotona.
Miksi tanssitaide ei ole tasavertaisena oppiaineena perusopetuksessa, kuten siellä jo ovat musiikki, kuvataide ja kirjallisuus? Lasten päivähoitopuolella tanssi on jo kirjattu kasvatus- ja esiopetusohjelmiin. Tanssia opetetaankin lähes jokaisessa päiväkodissa musiikkiliikunnan, luovan liikunnan tai lastentanssin nimikkeiden alla. Miksi lapsen siirtyessä koulumaailmaan katsotaan ettei hän enää tarvitse tätä opetusta?
Joissain kouluissa puutetta on ansiokkaasti korjattu satunnaisesti tapahtuvilla esitys -ja taiteilijavierailuilla, toisissa kouluissa tanssia on joskus liikuntatuntien yhteydessä tai kerhoina. Yleensä nämä satunnaisetkin tutustumiset toteutuvat silloin, kun koulussa on tanssitaiteesta innostunut opettaja.
Esitysten katsominen on osa yleissivistystä
Tänä päivänä valtaosa oppilaista jää kokonaan vaille minkäänlaista kosketusta ja yleissivistystä taidetanssista. Opetusta ei voi sälyttää taiteen perusopetusta antaville tanssikouluille, sillä niitä ei edes ole jokaisessa kunnassa. Jotta lapsi innostuisi hakeutumaan tanssikouluun, on hänen jostakin saatava ensimmäinen kipinä. Tanssikoulujen opetukseen osallistuminen on useimmiten maksullista ja asettaa täten oppilaat eriarvoiseen asemaan. Peruskoulun pitäisi pystyä takamaan kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet saada taidekasvatusta kaikissa taiteissa. Yleissivistävän tiedon antaminen tanssitaiteesta ei tarkoita yksistään sitä, että oppitunneilla harjoitellaan eri tanssilajeja. Omakohtainen kokeminen on tärkeää, mutta sen lisäksi yleissivistävä opetus on tutustumista tanssin historiaan ja nykypäivän tanssitaiteen eri ilmenemismuotoihin. Kirjallisen materiaalin ohella on saatavissa mm. video-oppimateriaalia. Tanssiesitysten seuraaminen kuuluu myös olennaisena osana sivistykseen.
Onko tahtoa?
Tämän epäkohdan korjaaminen on haaste päättäjille ja koululaitokselle. Heiltä, jotka eivät itse ole peruskoulusta saaneet yleissivistystä tanssitaiteeseen, kaivataan riittävästi rohkeutta, ymmärrystä ja ennen muuta tahtoa korjata tämä epäoikeudenmukaisuus.
Kannustan opettajia ja muita kasvatustyötä tekeviä sekä lasten ja nuorten vanhempia vaatimaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteuttamista myös taidekasvatuksessa.
Kutsun kaikki tanssitaiteilijat, pedagogit, opiskelijat, harrastajat sekä tanssin katsojat mukaan keskusteluun ja yhteiseen vaatimukseen tämän epäkohdan korjaamiseksi.
Koreografi Alpo Aaltokoski on valmistunut Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta maisteriksi vuonna 1991 pääaineenaan koreografia. Henkilökohtaisen, kiistattoman korkeatasoisen taiteellisen uransa rinnalla Alpo Aaltokoski on toiminut laaja-alaisesti ja monipuolisesti taiteenalansa parissa mm. pedagogina koti- ja ulkomailla sekä kulttuuri- ja taidepoliittisena vaikuttajana. Aaltokoski on toiminut Täydenkuun Tanssit -festivaalin taiteellisena johtajana 1995-1998. Taiteen Keskustoimikunta on nimittänyt Aaltokosken taiteilijaprofessorin virkaan 1.9.2003 alkaen. www.nomadi.fi
Kuva: Ninna Lindström
