Kirjoitan tanssista Chilessä kokemusteni ja valokuvieni kautta, kevään ja kesän Latinalaisen Amerikan tutkimusmatkani jälkeen. Tässä artikkelin toisessa osassa syvennyn tarkastelemaan chileläistä kulttuuria ilmentävää jazzia, vahvojen aksenttien tanssia, joka todella pysäyttää ja uudistaa jazzin ja show-tanssin glooriaa. Kerron Chilessä tunnetusta teknisestä jazzista sen kehittelijän, koreografi-tanssijan Osvaldo Montielin haastatteluun perustuen. Lopuksi valotan Chilen katutaiteen ja tanssin dialogin mahdollisuuksia.
Timanttisen voimakas jazz
Suosituin ja tunnetuin tanssin muoto Chilessä on jazz. Pääsin sisälle chileläisen jazzin voimaan Valero Academyssä, joka on yksi Chilen tunnetuimmista tanssiammattilaisille tarkoitetuista koulutuspaikoista. Ammattitanssijaksi valmistuminen kestää Valero Academyssä neljä vuotta. Valero Academy sijaitsee Santiagon ytimessä, Providensiassa, Almirante Simpsonin kadulla, kiehtovassa sokkeloisessa rakennuksessa, jonka ala-aulan tanssisalin ikkunaa koristaa violetti lasimaalaus, josta heijastuu kauniisti salissa tanssivien liikkeet. Lukuisia kertoja istuin tämän salin äärellä tai Valeron Academyn kattosalissa katsomassa ja kuvaamassa tanssia. Haastattelin Valero Academyssä akatemian johtajaa Sergio Valeroa, Chilessä teknisestä jazzista tunnettua koreografi-tanssijaa Osvaldo Montielia ja tanssija Katherine Rojasia. Seurasin Valero Academyssä baletti-tunteja, jazz-tunteja ja graham-tekniikkatunteja. Kuvasin Chilessä tunnetun ammattitanssiryhmän Valero Groupin timanttisen lujaa ja vahvojen aksenttien jazzia. Seuraavaksi kirjoitan Osvaldo Montielin haastattelun pohjalta teknisestä jazzista. Montielilla on Chilessä patentti kehittämäänsä tekniseen jazziin. Haastattelun apuna toimi Katherine Rojas.
Kysyin Montielilta, mitkä ovat teknisen jazzin perusideat sen lisäksi, että se yhdistää balettia ja graham-tekniikkaa. Montielin mukaan teknisen jazzin rakenteesta 90% tulee baletista ja 10% puolestaan perustuu jazz-tyyliin. Montiel kuvaa melko väljästi, että sen rakenne pitää ensinnäkin sisällään lattialla tehtävän graham-tekniikkaan perustuvan osuuden, teknisen osuuden, teknisen lihasten lämmittelyosuuden, teknisen peilin edessä ja diagonaalisesti tehtävän harjoitteluosuuden sekä koreografisia osuuksia, joissa voimistetaan piruetteja, hyppyjä sekä kokonaisvaltaista lihasvoiman, teknisten kykyjen ja kestävyyden verkostomaista dynamiikkaa. Jazzin näkökulmasta se ilmentää lineaarisuutta ja poikkeuksellista nopeutta. Jazzin rytmiikka ja liikkeen vapaus yhdistettynä voimakkaaseen tekniikkaan tekee siitä todella aidosti dynaamista.
Kiinnostuin myös siitä, miten Montiel hahmottaa koreografian tuottamisen prosessia. Montiel sanoo, että hänen mielestään jokaista koreografia motivoi ja inspiroi oma persoonallisen luomisen prosessi. Montiel sanoo, että hänen luomisensa rakentuu kaikkien elämässään tapaamiensa ihmisten ja tilanteiden yhteispelinä. Koreografia alkaa syntyä hetkistä, jotka tulevat uudelleen koreografin mieleen kiehtovina. Koreografia alkaa syntyä hiljaisesta ymmärryksestä – sanojen sijaan, joita ei ole sanottu. Sanomaton saa liikkeen muodon. Teot, joita en muuten tee peilautuvat koreografioihini, Montiel sanoo. Ne synnyttävät kielen, joka yhdistää virtuaalista ja konkreettista todellisuutta stimuloiden eleitä, jotka johtavat edelleen liikkeisiin ja unenkaltaisiin näkemyksiin. Lopulta syntynyt koreografia palauttaa esiymmärryksen joka figuroi jokaista askelta, jokaista katsetta, jokaista sanaa ja jokaista elettä kokonaisuudessaan julkiseen tilaan. Näin koreografia saa usean ihmisen tunnistamaan itsensä. Koreografia on siis Montielille koetun palauttamista kehollisesti rakennetun tarinan kautta uudelleen koettavaksi, jaettavaksi ja ymmärrettäväksi.
Montiel jatkaa, että hänen produktionsa pyrkivät yksinkertaisesti resonoimaan sen kanssa, mitä yleisö haluaa tuntea ja tulkita. Jokaisen maun ytimeen ei voi päästä, mutta Valero Group pyrkii saavuttamaan pisteen, jossa tekniikka saavuttaa balanssin tulkinnan kanssa. Montiel pyrkii välttämään teknisten askelmien ja tasojen yliviemistä ja ylitulkintaa. Hän haluaa enemmänkin saada vaikean näyttämään kevyeltä ja helpolta sekä tavanomaisen näyttämään kiehtovalta. Koreografi pyrkii fasilitoimaan tanssijat tekniseen ja tulkinnalliseen täyteen loistoonsa. Montiel edellyttää tanssijoilta monimuotoisten tekniikoiden taitamista, tanssiperinteiden huomioimista tanssijan ilmaisussa, lujaa työntekoa ja arvoja, kuten kuria, tanssille omistautumista sekä rohkeutta uhrautua tanssin vuoksi.
Improvisaatio katutaiteen keskellä
Tanssin lisäksi Chile on henkeäsalpaava kokemus visuaalisena tilana. Santiagon kadut ovat täynnä mitä moninaisimpia maalauksia. Santiagon katujen risteyksistä, sisäpihoilta, katuholveista voi löytää esimerkiksi maya-intiaanimosaiikkeja, syvän violetteja, sateenkaarenvärisiä taloja, joiden seinillä soi säveliä ja sanoja, Chilen historiasta ja diktatuurin jättämistä haavoista kertovia graffitteja, maalauksia Latinalaisen Amerikan saduista ja luonnon mystiikasta.
Toteutimme tanssija Katherine Rojasin kanssa tanssiperformanssin Santiagon Providensiassa, maya-intiaanimosaiikkien peittämässä holvikäytävässä. Katherine Rojas on valmistumassa tanssijaksi Valero Academystä. Katherinen tanssissa on poikkeuksellista syvyyttä, vaikeasti sanoitettavaa sielukkuutta. Hänen ilmaisussaan on rohkeutta tutkia yksilöllisiä ja kollektiivisia tunteita kulttuurissa, jossa Pinochetin diktatuuri on luonut ilmaisun vapauteen liittyviä pelkoja sekä chileläisten suunnattoman lämmön rinnalle ehkä myös onnellisuuden maskeja. Katherine Rojasilla on myös erityistä sensitiivisyyttä liikkua tilassa dialogissa kuvataiteellisen ilmaisun kanssa: hän luo koreografioissaan ja tanssi-improvisaatioissaan oivaltavia katujen kuvataidetta täydentäviä, uudelle tasolle nostavia ja ristivalottavia muotoja. Tanssikielessään hän yhdistää balettia, jazzia, teknistä jazzia ja nykytanssia.
Kuvasimme myös Valero Academyn, Valeron Groupin nuoren lahjakkuuden Jean Paul Bauerin kanssa tanssikuvia Santiagon Bella Vistassa sekä Santa Lucian puistossa. Jean Paul Bauerin tanssissa yhdistyy täydellisyyttä hipova teknisen jazzin hallinta, akrobaattinen taituruus. Hänen ilmaisussaan on myös kiehtovaa viattomuutta ja suunnatonta tanssin iloa.
Toteutimme Katherine Rojasin kanssa toisen kokeellisen tanssiperformanssin Valparaisossa. Valparaiso, Chilen läntinen rantakaupunki, joka on tunnettu suuresta taitelijayhteisöstään, on rakentunut kukkuloille valtavaksi ulkoilmagalleriaksi. Valparaison katuja voi kulkea kuin lukien sanomalehteä, jonka lehdiltä, huikaisevan upeiden maalausten ja kuvataidetöiden taustalta, paljastuu myös monenlaisia yhteiskunnallisia kannanottoja ja viestejä. Valparaison kukkuloita voi löytää toinen toistaan häkellyttävämpiä kuvataiteen pienoismaailmoita, joita käytimme improvisaation lähtökohtana toisessa tanssiperformanssissa.
Lopuksi
Chilen Santiagossa ammattitanssijaksi on mahdollista valmistua esimerkiksi Universidad de Chilesta, jossa painotus on nykytanssissa sekä Valero Academystä, joka puolestaa tarjoaa jazzin erityisosaamista. Monien ammattitanssijoiden aikaisempi balettikoulutus on hankittu Teatro municipalissa, jossa baletti aloitetaan yleensä viimeistään ennen kahdeksan vuoden ikää.
Ennen vuonna 1991 päättynyttä Pinochetin diktatuuria tanssin opiskelu yliopistoissa oli ilmaista. Diktatuurin aikana hinnat nuosivat koviksi. Tämä on luonut hierarkkisen tai elitistisen rakenteen Chilen tanssikenttään: Yliopistoissa tanssia on mahdollista opiskella vain niillä, jotka kykenevät maksamaan huomattavan suuria lukukausimaksuja. Katherine Rojasin ja Osvaldo Montielin mukaan tanssin taso on myös tästä syystä heikentynyt. Nyt Chilen tanssikenttä elää uudistuksen aikaa. Esimerkiksi Universidad de Chilen tanssin koulutusohjelma oli suljettu kolme vuotta siihen liittyvän muutostyön vuoksi. Nyt se on avattu uudestaan ja on toiminnassa toista vuotta. Katherine Rojasin mukaan Chilessä ollaan herätty siihen, että pelkkä koulutusohjelmien sisällön ja rakenteen uudistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan korkeat lukukausimaksut vaikuttavat tanssikulttuurin elinvoimaisuuteen ja dynaamisuuteen.
Rojasin ja Montielin kritiikistä huolimatta tutkimusmatkailijalle Chile näyttäytyi mitä elinvoimaisimpana ja vahvana tanssin tyyssijana. Edellä kuvaamieni tanssiproduktioiden ja eri tanssimuotojen lisäksi Chilessä on elähdyttävää se, miten moniulotteisesti tanssi on läsnä yleisestikin ihmisten elämässä: chileläiset tanssivat cuecan lisäksi salsaa ja cumbiaa sekä monia muita latinalaisia tansseja. Vuosittain Pohjois-Chilen La Tirana kylässä pidetään suuret tanssifestivaalit, joissa ihmiset pukeutuvat erilaisiin näyttäviin karnevaaliasuihin ja maskeihin. Juhla ja La Tiranana tunnettu tanssi ovat syntyneet alkuperäiskulttuurien ja Katolisen uskonnon rituaalien vuorovaikutuksessa. Vierailuni aikana Chilessä oli myös tanssin viikko, jolloin Chilen suurimmat kaupungit täyttyivät erilaisista tanssiproduktioista, performansseista ja suurista katutanssitapahtumista. Useassa chileläisessä koulussa on tanssikerho, jossa oppilaiden on mahdollista saada taitavien tanssiopettajien opetusta. Yhdessä koulussa, jossa kuvasin, oli hämmästyttävää nähdä, miten täydestä sydämestä nuoria opetettiin, ja miten taidokkaasti nuoret tanssivat. Oli liikuttavaa katsoa, miten nuoret iloitsivat tanssista. Tanssi oli heille kuin mahdollisuuksien maailma. Latinalaisen Amerikan hierarkkisimmaksi luonnehditussa maassa nuoret tanssivat kuin Emily Bronten lyriikkaa henkien: “No coward soul is mine, no coward souls is mine. Every existence exist, could exist in me!”
Tanssin tapahtuessa Chilen ulkoilmagallerioissa, kuvataiteen pienoismaailmoissa, uusien oivallusten, esteettisten ideoiden ja kokemisen tasojen flowsta ei voi muuta kuin nauttia!
Susanna Hannus
Kirjoittaja on itsenäinen valokuvataiteilija ja tutkija. Hannuksella on 15 vuoden praktiikka muotokuvien sekä tarinallisten valokuvakollaasien kanssa työskentelystä. Hän on työskennellyt viisi vuotta vanhanajan muotokuvaamossa ja käynyt Aalto-yliopistossa voimauttavan valokuvauksen koulutuksen. Hannus on kuvannut lukuisia tanssiryhmiä ja tanssijoita niin Euroopassa kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Edellinen näyttely ”The Choreography of Unison – Dance in Photo Paintings” toi yhteen tanssia, valokuvausta ja maalaustaidetta. Väitöskirjassaan Hannus tutkii valtaa ja voimautumisen mahdollisuuksia pitäen sisällään myös visuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyvät voimautumisen muodot. www.susannaphotopainting.com
