“Back to Black back to Black back to Black! Nyt lähtee, perkele!” Sonya Lindfors juoksee ympäri runsaan hameensa helmoja pidellen ja huutaa. Sitten hän pysähtyy katsomaan yleisöä ja painautuu studion seinää vasten. Ollaan herkällä ihmisyyden alueella, identiteetissä. Ollaan Noir?-tanssiteoksen aiheen ytimessä.

Noir? käsittelee suomalaisuutta ja sitä, mitä on olla musta suomalainen. Tanssijat Sonya Lindfors, Esete Sutinen ja Ima Iduozee sekä näyttelijä-rap-artisti Deogracias ”Gracias” Masomi jakavat kokemuksen afrikkalaisista juurista ja niiden vaikutuksista itseen. Teos katkeaa ajoittain siihen, että joku ryhmän jäsenistä kertoo näistä juurista. He kertovat myös, miten ovat kokeneet suoranaista rasismia. On surullista, toisaalta huumoria ja kokemusten haltuunottoa.

Noir?:issa paitsi kerrotaan suorasanaisesti, myös leikitellään afrikkalaisen diasporan ja sen historian kuvastolla. Noir? on hyvin pirstaleinen, mutta rakenne palvelee kuvaston esittelyä. Välillä tanssitaan Motownia mukaillen, välillä pumpataan koko keholla, valkoiset peruukit päässä, Lil’ B:n eli Based Godin rap-kappaleen kertosäkeen tahdissa: ”Hilton, Hilton, bitch I’m Paris Hilton.”

Noir?:n kaltaisesta fragmentaarisesta teoksesta on hyvin vaikeaa sanoa mitään kokonaisvaltaista. Varsinkin tanssin osalta tämä on vaikeaa, koska hyvin erilaiset tanssijaksot toimivat Noir?:issa sen ideaa sitovana elementtinä pikemminkin kuin itsenäisinä kokonaisuuksina. Yleisesti yhteiskohtaukset ovat kuitenkin toimivia ja tanssijat työskentelevät selvästi yhteen. Esete Sutinen loistaa herkällä ilmaisullaan, varsinkin kohtauksessa, jossa tanssii jazzia muistuttavasti läpi näyttämön. Kuvan rikkoo kuitenkin herkullisesti hänen päänsä kauttaaltaan peittävä afroperuukki ja ajoittainen riuska koko vartalon ravistelu ja hyppiminen. Näyttämökuva tuo esiin historiallisen mielikuvan ”villistä afrikkalaisesta”.

Deogracias Masomi kertoo katsojille tanssivansa ensi kertaa näyttämöllä, ja varsinkin alussa hänen liikkeessään on epävarmuutta muihin, paljon kokeneempiin tanssijoihin verrattuna. Ima Iduozee esittää tahallisesti täysin hataran ja todella hauskasti pohjustetun yhdistelmän eri afrojuurisia tansseja. Sitten hän laulaa epäonnistumisensa päälle sydäntä särkevän kauniin version Lionel Richien kappaleesta ”Say You, Say Me”.

Pirstalemaisuus, joka sinänsä toimii esittelevässä otteessa, tekee kuitenkin esityksestä välillä hieman löysän. Intensiivisiä jaksoja on, mutta on myös paljon tilassa kävelyä ja paikkojen hakemista niiden välissä. Tällaiset kohdat toki lisäävät aluksi mielikuvaa tuttavallisuudesta tanssijoiden kanssa, mutta toisaalta pidemmän päälle vievät tilaa muuten yhä kiihtyvältä teokselta ja sanomalta.

Tiina Vanhanen

Kirjoittaja on gradua vaille valmis filosofian maisteri pääaineenaan teatteritiede.

¤¤¤

Noir?

Koreografia, ohjaus: Sonya Lindfors
Esitys: Esete Sutinen, Deogracias Masomi, Ima Iduozee ja Sonya Lindfors
Äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho
Valosuunnittelu: Erno Aaltonen
Pukukonsultointi: Sanna Levo
Lavastuskonsultointi: Aino Koski
Kuvat: Uupi Tirronen