Katsoin ja kuuntelin Taidepoliittisen huippukokouksen suorana lähetyksenä Areenasta. On erittäin hienoa, että se järjestettiin. Siinä oli kova työ takana. Kiitos kaikille osallisille siitä.
Huippukokous ei odotuksista huolimatta näyttänyt tuovan juurikaan uusia ideoita, mutta teki selväksi taiteilijoiden työnkuvan ja taiteen heikon tuntemuksen päättäjien keskuudessa. Taiteen tuntemuksen huippupoliitikkoa ei näkynyt missään.
Mielenkiintoista oli huomata kuinka taidetta ei useinkaan mainittu puheissa, oli kulttuuria. Se on valtava sateenvarjo, jonka alle taide hukkuu. Se hukkuu välineellistämiseen, tuotteistamiseen, markkinatalouden kurjistamaksi elätiksi ja innovaatiomasiinaksi. Taiteilija on ilmeisesti hyvä silloin, jos hän tuottaa puoli-ilmaiseksi uutta luovaa ajattelua markkinoiden hyödynnettäväksi tai terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tai sitten hänen on vaan oltava niin megalomaanisen mahtava taiteilija, että elää pelkästään taiteensa myynnillä, ilman mitään tukia. Suomalaisessa tanssitaiteessa en ole tavannut vielä ketään, joka olisi tullut toimeen pelkästään myymällä omakustanteisesti tuotettuja keikkojaan.
Taiteen logiikka ei ole markkinatalouden logiikka. Taiteen ensisijainen tehtävä ei mielestäni ole tuottaa euroja. On ihmeellistä, että jotkut ajattelivat mesenaattien ja yritysten hoitavan taiteen rahoituksen kuntoon, ja että valtion ja kuntien verorahoja ei siihen tarvittaisi. Silloin taide tulisi muuttumaan ilmaisultaan haluttuun suuntaan. Ja se suunta ei ole hyvä. Tarvitsemme verovaroin tuettua taidetta yhä enemmän, jotta identiteettimme, ihmisten monimuotoisuus, fragmentoituneen maailman jäsentäminen ja erilaisten näkemysten hyväksyminen voisivat olla mahdollisia.
Tarvitsemme taidetta. Taiteilijoilla on ideoita, ammattitaitoa ja näkemystä oman alansa tietäjinä ja jakajina. He ovat osa yhteiskuntaa, eivät sen ulkopuolella tai jossain tyhjiössä sen keskellä. Taiteilijat ovat omalla tavallaan maailman ammattilaistutkijoita ja -tulkitsijoita. Mielestäni he ansaitsisivat siitä palkkansa, oli se sitten kansalaispalkka, taiteilijapalkka tai apurahaputki.
Ismo-Pekka Heikinheimo
Ismo-Pekka Heikinheimo valmistui tanssija-koreografiksi London Contemporary Dance Schoolista vuonna 1989 ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2014. Hän on pitkän linjan tanssitaiteilija ja tehnyt tilausteoksia mm. Helsingin Juhlaviikoille, koreografioita ulkomaisille tanssiryhmille ja kiertänyt esiintymässä ympäri maailmaa Namibiasta Islantiin. Vuosina 1996 – 2001 hän toimi tanssijantyön lehtorina Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella, vuosina 2005 – 2010 tanssitaiteen läänintaiteilijana ja perustamansa Tanssin Aika -festivaalin taiteellisena johtajana. Hän on Ismo Dance Companyn koreografi ja taiteellinen johtaja.
°°°°
Lisää tapahtumasta: www.suomentaidepoliittinentapahtuma.fi
