KOLME – Urbaani rituaali
Lauantai-iltapäivä Veturitalleilla. Korkea, avara, hämärä tila. Puheen sorinaa, tuolien siirtelyä, oman tilan raivaamista. Taustalla soivat äänet antavat ajatusten harhailla omia polkujaan.
Leikin kautta Missä asuu Onni? -esityksessä
Ajattelin kirjoittaa kokeellisen arvion, jossa kriitikkotoverinani olisi pieni kummipoikani Otto. Minä kevyesti ohjaisin ja kirjaisin ylös keskustelua koko perheelle suunnatusta Missä asuu Onni? Var bor Onni? -esityksestä. Otto pudottelisi lahjomattomia
Yhteenveto: Tanssin Aika -festivaali Jyväskylässä 25.–28.9.2014
Syyskuussa 2006 se alkoi, ja kuluvana syksynä oli vuorossa jo yhdeksäs iloinen Tanssin Aika -festivaali. Tapahtuma sai alkunsa Ismo-Pekka Heikinheimon ollessa Keski-Suomessa tanssin läänintaiteilijana, ja vuodesta 2011 festivaalin taiteellisena johtajana
Mielen ja ruumiin hienoa liikettä
Ihan ensimmäiseksi: iso kiitos Tanssin Aika -festivaalille! Ihanaa, että Jyväskylässäkin voi ajoittain nähdä Valtteri Raekallion kiitetyn Mihin valo katoaa? -teoksen (2013) tapaisia omaperäisiä ja korkeatasoisia nykytanssiesityksiä. Satojen kilometrien päässä pääkaupunkiseudun
Syksy saapui paperitehtaalle
Voi kuinka kaihoisasti kaikuu kurjen huuto kuolleessa paperitehtaassa! Jyväskylän Tanssin Aika -festivaalilla esitetty tanssija-koreografi Noora Nenosen ensi-iltateos Syksy maalasi sekä esiintyjän kehon että äänen avulla aistikkaan maiseman toimintansa lopettaneelle Kankaan
Nainen viipaloituna – vai sittenkin kokonaisena
Toinen tämänvuotisen Tanssin Aika -festivaalin ensi-illoista oli jyväskyläläisen tanssitaiteilijan ja Tanssiopiston rehtorin Tuija Nikkilän koreografia Naisen Osa(t). Se on itsenäinen tanssiteos, joka samalla temaattisesti linkittyy Nikkilän vuonna 2008 nähtyyn Naisen
Entä jos tyhjä olisikin täysi?
Pienen näyttämön tumma oviaukko on kuin nielu, jonka usvaiseen maisemaan on uskallettava astua. Näyttämön sivustalla oleva suorakaiteen muotoinen kehys – valoikkuna, -ovi tai peili – heijastaa kalpeaa loistetta rajattuun tilaan.
Tanssin Aika -festivaali avasi ikkunoita erilaisiin tanssimaailmoihin
Seitsemäs Tanssin Aika -festivaali oli jo perinteiseen tapaan vuorossa Jyväskylässä syyskuussa. Se sai pohtimaan tanssin tilaa ja tilausta: kuinka se heijastaa ympäröivää maailmaa tai tarvitseeko sen ylipäätään heijastaa mitään.