Katsojan näkökulmasta Sanna Kekäläisen onnen locuksena on näyttämö ja siellä esilläolo, vaikka eniten onnen pisteitä Sannan omassa tilastollisessa tutkimuksessa sai Pariisi. Eri aisteilla koettava Sanna Kekäläisen esilläolon onni, on hetkittäin
Viimeiset päivät: makaillen nautittua kasvatuskirjallisuutta, kyseleviä unelmia tanssikoulutuksesta, mataforaksi laajeneva koreografia, avarana aukeava Choreography for Blackboards ja puristeisen piinaava Quintet Circle, viimeiset sosiaaliset unet ja yhteisen brunssin kautta maailmalle, tanssin
Opetin viikko sitten Joensuussa tanssianalyysia eli dialogia tanssin kanssa. Annoin kurssilla kahdelletoista oppilaalleni tehtäväksi kirjoittaa yhdellä virkkeellä itselle merkittävän asian Jyrki Karttusen Digital Duende esityksestä. Asia, tunne, tulkinta, kuvaus tai
Nyt sitä tavaraa alkaa pukata monelta rintamalta. Huh, huh, kuumottaa ja kokemuskapasiteettini on kovilla. Löhöilyä vesisängyssä kuulokkeet korvilla – koko paljaalla ruumiillaan vääntyilevä, rujonkaunis tanssija Latifa Laâbissi – naistanssijaksi haluavia
Maanantaina 26.1.2009 Kaapelitehtaan Valssaamon pöydällä oli pakastettu, hiljalleen sulava hedelmätäytekakku. Siellä todellakin oli se – en assosioi vielä. Se oli aloituskakku Z-Score-koreografikollektiivin ja dramaturgi Steve Valkin sosiaaliselle koreografialle U.N.I. (You
Riffi väreili ruumiiseen ja sysäsi sanat liikkeelle. Tämä ei ole perinteinen arvio, vaan sanallinen pyrähdys, tanssin jälkeinen outo puheliaisuus, runollinen purskahdus.