AmazinGRace
AmazinGRace
Koreografia: Kirsi Saastamoinen
Tanssi: Kirsi Saastamoinen ja Heikki Törmi
Ensi-ilta: 15.4.2010 Kajaani
Tuotanto: Routa
AmazinGRace ja tanssintekemisen motiivit
Täydenkuun tanssit oli minulle tänä vuonna yllättävä, tunteita ja kysymyksiä herättävä kokonaisuus. Joissakin esityksissä tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi, aivan eri ajassa eläväksi tanssintekijäksi, toiset taas saivat minut kirjaimellisesti putoamaan penkiltäni yllättävillä ratkaisuillaan. Festivaali yllätti kyllä muutenkin: välillä oudolla ylimääräisellä byrokratiallaan tai erikoisilla työpaja-koetanssijärjestelyillä, välillä ihanilla iltabileillään ja poikkeuksellisen helteisellä säällään.
AmazinGRace ei ollut Pyhäjärvellä näkemistäni teoksista yllättävin tai välttämättä edes paras. Se herätti minussa kuitenkin halun kirjoittaa ja pohtia tanssin tekemisen merkitystä ja erityisesti yhteiskunnallista merkitystä: Onko tärkeää tietää, miksi tekee tanssia? Voiko nykytanssilla olla merkitystä? Mitä on paikallisuus tanssissa? Miten tanssitaiteilija toimii suhteessa ympäristöönsä?
Koreografi Kirsi Saastamoinen tutki teoksessa oman taiteen tekemisen merkityksellisyyttä lähestymällä koreografian tekemistä vuorovaikutteisena prosessina. Tämä tapahtui muun muassa menemällä Kainuun metsiin ja kainuulaisen kansan pariin keräämään liikkeitä ja virikkeitä. ”Studiossa yksin puurtaminen alkoi tuntua liian tuskastuttavalta”, kuten Kirsi itse Pyhäjärven esityksen jälkeen kommentoi.
Liikkeiden lisäksi vuorovaikutuksesta tarttui mukaan runsaasti tunnelmia, sanoja ja tarve ottaa kantaa poliittisesti. Teoksen poliittisuus tuli kuulemme ikään kuin kutsumatta mukaan projektiin, siihen osallistuneiden tavallisten ihmisten kautta.
Omassa katsomiskokemuksessani Saastamoisen ja näyttelijä Heikki Törmin teoksessa korostui usein raastava huumori. Teoksessa muun muassa Suomi-neito (Kirsi) sahattiin kahtia, Suomen vientiä kehitettiin kolmen tenorin hengessä kolmella hanurilla (joista yksi oli kuva harmonikasta ja sen soittajasta, kaksi muuta olivat arvon esiintyjien alastomat ahterit ja kädet, jotka soittivat ahtereita) ja esiteltiin Aalto-yliopiston hengessä syntynyt innovaatio: laulava pora, jolla Heikki taidokkaasti soitti Finlandia-hymnin.
Teoksessa merkittävään osaan nousi lavan takana oleva valkokangas, jolla nähtiin erinäköisten, -ikäisten ja -kokoisten ihmisten usein koskettavasti esittävää liikettä muun muassa aiheista onni, pelko, yhteiskunta tai lempiliike. Aluksi esiintyjien suhde valkokankaaseen ei jaksanut aivan pitää mielenkiintoani yllä, mutta vähitellen erilaiset liikevariaatiot ja oivalliset ajoitukset toivat tähän lisää tasoja.
Jo katsomishetkellä minusta tuntui kaikkein merkityksellisimmältä se tosiasia, että joku jaksaa vuodesta toiseen tehdä taidetta Kainuussa – samalla kun kaikki energia valuu Suomi-neidon varpaisiin ja elvyttämisohjelmat tarkoittavat yhtä kuin leikkausohjelmia (kuten teoksessa mainittiin). Minulle välittyi katsojana se, että tällä teoksella on jotain itseään suurempaa merkitystä ja että teos oli tehty tervein motiivein.
AmazinGRacen katsominen voimauttaa, ja ehkä se erityisesti voimauttaa teoksen tekemiseen osallistuneita. Lisäksi se kyseenalaistaa hedelmällisellä tavalla helposti egoistisen taidekentän itseriittoisuutta. On piristävää nähdä ja kokea, että tanssi voi oikeasti olla poliittista ja aluepoliittista!
AmazinGRaze Zodiakissa: 10.–12.12.2011
Linda Priha
Linda Priha on tanssin ja elämän ikuisuusopiskelija. ”Miten pysyä aina kiinnostuneena? Aina ihmettelevänä? – Etsien harmoniaa keskellä kaaosta ja kaaosta keskellä harmoniaa.” Priha valmistui tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta syksyllä 2008. Viime aikoina hän on muun muassa esittänyt omaa sooloaan …of my PunkLoveRockChild (ensi-ilta KokoTeatterissa joulukuussa 2010), työskennellyt tanssijana Satu Tuittilan ja Tomi Paasosen koreografioissa sekä järjestänyt Skiing on skin -festivaalia. Kirjoittajana ja lukijana Prihaa innoittavat ranskalaisten feministifilosofien (mm. L. Irigarayn ja J. Kristevan) tekstit sekä heidän tapansa lähestyä kieltä ja kirjoittamista uuden naisellisen kielen luomisen kautta (écriture feminine).