Mia Kivinen: Kokonaisvaltaista visualisointia ja jääriitteen kirkasta valoa
Suurperhe on juuri sellainen esitys, jota kritiikeissä kiitetään hienosta visualisoinnista, mutta jätetään sen suunnittelijat mainitsematta. Visuaalisuus on niin ehyttä, ettei keskivertokatsojakaan tajua sen koostuvan toisiaan tukevista osista, vaan helposti olettaa sen tulevan ihan itsestään jostain pukuvaraston ja lavastamon välimaastosta.
Kuva: Ilpo Vainionpää
Suurperhe
Valosuunnittelu: Pasi Pehkonen
Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo
Lavastus: Metti Nordin
Musiikki: Carita Holmström
Koreografia: Tuomo Railo
Muusikot: Sara Puljula, kontrabasso ja Sami Koskela, lyömäsoittimet.
Tanssi: Jonna Aaltonen, Simo Heiskanen, Saku Koistinen, Kaisa Niemi, Tuomo Railo, Riikka Räsänen ja Sakari Saikkonen
Tanssiteatteri Glims & Gloms
Ensi-ilta Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa 31.8.2006
Kokonaisvaltaista visualisointia ja jääriitteen kirkasta valoa
Kuvataiteilija Outi Heiskasen töihin perustuvan esityksen valot eivät ihmetytä efekteillään, vaan ovat osa hillittyä visuaalista kokonaisuutta. Esityksen alkupuolella valo on tyylikkäästi ylivalottunutta ja jääriitteen kirkasta. Pasi Pehkonen on onnistunut valosuunnitelmassaan elegantisti luomaan lämpimän tunnelman kylmällä valolla.
Vastoin yleistä kaavaa valo lämpenee kun tunnelma synkkenee – ei, älkää käsittäkö väärin, kyse on vain pienestä ongelmasta, joka ei varmasti aiheuta traumoja perheen henkisesti pienimmillekään.
Valo on funktionaalista: sitä on siellä missä tarvitaan. Keskimäärin valo kattaakin kirkkaasti suuren osan näyttämöstä, eikä kohdevaloja juuri käytetä. Kikkailuun ei todellakaan sorruta, vaan valo on pehmeää, naturalististakin.
Yökohtauksissa Pehkonen sentään tunnelmoi lämpimästi valaistulla teltalla, sinisellä yöllä ja aina yhtä ihanalla tähtitaivaalla. Kaalikohtauskin saa sävykseen pirteän limen.
Ja sitten se epäoleellinen kysymys: näyttääks tää nyt niinku samalta ku Heiskasen duunit?
Kyllä ja ei. Henki on selvästi sama, mutta keinot erilaiset – mustavalkoista viivaan perustuvaa piirustusta on aika hedelmätöntä yrittää kopioida sellaisenaan. Työryhmä onkin löytänyt aiheesta oman vapaan tulkintansa, josta helposti tunnistaa myös lähtökohdan. Valoissa tämä tarkoittaa osittain liian kirkasta ja väritöntä kuvaa – joka kuitenkin näyttää kuulaan hienolta ja tuo terävyydessään mieleen taidegrafiikan. 
Mia Kivinen
Kirjoittaja on helsinkiläinen maisteritason valosuunnittelija. Hän kirjoittaa Liikekieli.comiin teosarvioita erityisesti valosuunnittelun näkökulmasta.
