Kirsti Pohjaväre: Musiikin mestarit Bach ja Mozart heräsivät henkiin. Mestarikoreografi Jiri Kyliánin loistelias liikekieli muotoutui taiturillisten tanssijoiden fantastisiksi kuviksi näyttämölle.
Million kisses to my skin
koreografia: David Dawson
musiikki: J.S. Bach Pianokonsertto nro 1 d-molli
puvut: Yumiko Takeshima
valot: Bert Dalhuysen
vast.harjoittaja: Joseph Kerwin
tanssijat: Eun-Ji Ha, Stanislav Beljajevski, Ophélie Rodighiero, Asla Jääskeläinen, Mai Komori, Ville Mäki, Tiina myllymäki, Mirella Iisakka, Titta Karhunen, Anandah
Kononen, Ira Lindahl, Linda Haakana, Kaarina leppänen, Annika Nieminen.
Ophélie Rodighiero(kuva: Sakari Viika)
Petite Mort
koreografia: Jiri Kylián
musikki: W.A. Mozart Pianokonsertto a-duuri nro 23, pianokonsertto c-cuuri nro 21
puvut: Joke Visser
valot: Joop Caboort
valojen toteutus: Kees Tjebbes
kor. assistentti: Roslyn Anderson
vast.harjoittaja: Marilena Fontoura
tanssijat: Mai Komori-Nicholas Ziegler, Milla Eloranta-Eemu Äikiö, Maki Kirjonen-Aki Pakarinen, Tiina Myllymäki-Jani Talo, Eun-Ji Ha – Jaakko Eerola, Minna Tervamäki-Linas Kavaliauskas
Tiina Myllymäki ja Jani Talo (kuva: Sakari Viika)
Sechs Tänze
koreografia: Jiri Kylián
musiikki: W.A. Mozart Sechs Tänze
valot: Joop Caboort
valojen toteutus: Kees Tjebbes
kor. assistentti: Roslyn Anderson
vast.harjoittaja: Ingrid Nemecková
tanssijat: Anneke Lönnroth, Anandah Kononen, Anna Sariola, Linda Haakana, Jouka Valkama, Henrik Burman, Alberto Morino, Asla Jääskeläinen
Figuriinit: Mai Komori, Millä Eloranta, Maki Kirjonen, Nicholas Ziegler, Eemu Äikiö, Aki Pakarinen
Anneke Lönroth ja Jouka Valkama (kuva: Sakari Viika)
Suomen Kansallisooppera 27.11.2007
Tanssia veitsen terällä
Illan pömpöösi nimi Suuria mestareita olikin merkityksellinen avain monitasoisen näytöksen tulkintaan. Musiikin mestarit Bach ja Mozart heräsivät henkiin. Mestarikoreografi Jiri Kyliánin loistelias liikekieli muotoutui taiturillisten tanssijoiden fantastisiksi kuviksi näyttämölle. Mestareiden oivalluksia olivat myös esitysten puvut. Vain yksi toive jäi toteutumatta: voi kun tämä ei koskaan loppusi.
Nuoruuden kepeyttä
Oopperan suurella näyttämöllä esitetty kokonaisuus koostui kolmesta teoksesta. A million kisses to my skin on englantilaisen nuoren koreografin David Dawsonin käsialaa. Klassisen baletin koulutuksen saaneen koreografin romanttinen luonne ja nuoruuden kepeys olivat teoksen päävirettä. Tanssin liike virtasi kevyenä ja ilmavana kuin teokseen valittu J.S, Bachin musiikki Pianokonsertto nro 1 D-molli. Koreografin kuvaama ajatus teokseen haetusta tunnelmasta välittyi täsmälleen: millaiselta näyttämöllä olo parhaimmillaan tuntuu, kun kaikki onnistuu ja tanssija voi nauttia. Kokonaisuus oli ilmavaa, iloista, ohikiitävää, virtaavaa liikettä. Ajatus ei jäänyt viipyilemään tai pohtimaan asioita. Mutta silmä nauttii taidokkaasta työstä, osaamisesta, joka takana on lukemattomat tunnit harjoitusta, toistoa ja hikeä. Ja loppuun hiottu liike näyttää aina helpolta, kuin tässä hetkessä esiin taiotulta ihmeeltä. Sellaista katsoo ihastuneena ja nauttien.
Mozartin inspiroimaa
Yksi lempikoreografeistani on Prahassa syntynyt tanssin maailmankansalainen, Nederlands Dans Theaterin pitkäaikainen johtaja ja koreografi Jiri Kylián. Arvostan hänen töitään niiden moniulotteisuuden ja osuvan liikekielen vuoksi. Suuria mestareita sisälsi kaksi hänen teostaan, jotka mainiolla tavalla myös kietoutuivat yhteen vaikka koreografiat ovatkin syntyneet eri vuosikymmenillä. Yhdistäviä elementtejä olivat Mozartin musiikki ja saman rekvisiitan merkityksen kasvaminen uusiin ulottuvuuksiin.
Tanssia veitsen terällä
Petite mort – teos oli kerta kaikkiaan huikean kaunis. Jos miehen ja naisen väliselle rakkaudelle onkin joskus vaikea löytää sanoja, niin tanssin kieli voi kertoa kaiken, ne pienet nyanssit yhtälailla kuin suuret mullistavat tunteet. Petit mort viittaa mm. ranskan kielessä orgasmiin. Teos kihelmöi iholla. Se on sensuelli ja eroottinen ja samalla täynnä syboliikkaa ja erilaisia tasoja. Se on miehen ja naisen herkkä matka toisen lähelle. Nuoruuden rakkaus. Tai syväksi kasvanut kumppanuus, jossa molemmat haluavat antaa toiselle hyvää, huolehtia ja kantaa toista, kun tarvitaan. Jännitteen tähän täydelliseen yhteiseloon tuovat parisuhteen ulkopuoliset seikat, niin kuin elävässä elämässäkin. Yhtäkkiä suuri tumma aalto vyöryy takaa eteen ja nielaisee mennessään kaiken. Hetken on vain tyhjää. Ja sen jälkeen uusi alku. Välillä rakkauden tanssin tilalle saapuvat naamionomaiset mustat naishahmot, jotka koneina liukuvat halki lattian. Päät irtoavat marionettimaisesti ja sulautuvat taas pukuihin. Ihmiset liikkuvat umpinaisina elämän erilaisissa rooleissaan, muottiin puristettuina, kontrolloituina ja hallittuina. Vastakohtana paritanssin aukinainen haavoittuvuus. Rakkauteen heittäytyminen on myös veitsen terällä tanssimista, johon viittasivat esityksen miekat. Kiiltävät aseet viuhuivat ilmaa leikaten. Naisen kaulalla samainen miekka kaartui kaiken piteleväksi vanteeksi. Antautuessaan toiselle ihminen asettaa itsensä samalla kuoleman vaaraan. Heittäessään pois kaikki suojauksensa ja kontrollinsa ihminen on paljas, haavoittuva ja toisen ”miekan” armoilla. Niinhän se on. Toisinaan hutkimme kaikkein läheisimpiä kaikkein kipeimmin, vaikka sanan säilällä.
Herkullista ja henkevää Mozartia
Jiri Kyliánin toinen esityksessä nähty koreografia loihti näyttämölle nuorukaiseksi kasvaneen musiikin ihmelapsen koko persoonassaan. Samalla teos tavoitti Mozartin musiikin ytimen ja burleskin kansanteatterin idean. Esitys tarjosi tätä kaikkea liikkeen kielellä aivan käsittämättömällä tavalla tarkasti kuvattuna, musiikin yksityiskohtiin kiinni tarttuen. Teos oli hillitön, hauska, pöhkö, osuva ja samalla karmivaa maailman menoa ohimennen kritisoiva leikki. Hihittelevän, pieruhuumorista ja naisten jahtaamisesta nauttivan Mozartin elämän sietämätön kepeys tanssi näyttämölle puuteri peruukeista pölisten. On huikea elämys nähdä, miten liikkeellä on onnistuttu kuvaamaan kaikki edellä mainittu. Yleisö nauroi ja reagoi teokseen suunnilleen samalla tavoin, kuin aikanaan Mozartin teoksia katsomaan tullut rahvas: räkättäen ja hekottaen. Teoksesta ja yleisön vuorovaikutuksesta syntyi tällä tavoin Mozartin aikakautta peilaava kokonaisuus.
Ympäröivän maailman kauhut vilahtivat ohi hullun hauskoiksi puettuina näkyinä. Selälleen johdatetut tanssijat katosivat suureen polttouuniin yleisön hekotusten saattelemina. Naisten jahtaamisen taustalla liukui ohi miekalla lävistettyjä hahmoja, edellisessä esityksessä nähdyn naisten juhlapukuidean tuottamia uusia variaatioita, hassuihin asentoihin vääntyneinä. Koreografia on täynnä naurua, mutta sen lisäksi syvällinen. Kaukana tapahtuviin sotiin ja kamaluuksiin suhtaudutaan kepeäsi, kun ne eivät kosketa omaa elämää. Viihteellinen ja pinnallinen riekkuminen turruttavat ja jäljelle jää vain hihitys.
Kirsti Pohjaväre
Viestintäinstituutin johtaja, Suomen Urheiluopisto, Vierumäki
Kirjoittaja on parhaillaan vuorotteluvapaalla.
