Salla Juntunen: Pieniä tarinoita ja paperikääröjä
Malin Asnerin ja Anders Ehlinin esitys tuo lavalle erikoisia elementtejä, mutta kokonaisuus jää vaisuksi.
Some place out of frame
Tanssi- ja musiikkiesitys
Malin Asner ja Anders Ehlin (Ruotsi)
Generaattori, Kajaani, 7.–8.4.2007
Pieniä tarinoita ja paperikääröjä
Nainen mustassa housupuvussa, mies liivissä, kukkapaidassa ja puvunhousuissa ryömii edestakaisin lattialla. Nousevat ylös, mies jättää naisen yksin. Soolo. Naisen liikkeessä on jotain tönkkömäistä. Jalat näyttävät tarrautuvan liiaksi kiinni lattiaan. Pidätelty liike ei näytä näyttämöllä hyvältä. Kun mies on saanut kannettua pitkät paperirullat näyttämölle, hänkin alkaa tanssia. Miehestä näkee, että hänen liikkeessään ei ole virtaa. Hän vastaa teoksen musiikista.
Musiikki kuulostaa vanhalta, soitetulta musiikilta. Se on teoksen kantavin voima. Kohtaukset paperikääröjen kanssa tuntuvat omituisilta. Mies siirtelee niitä kuin rajatakseen naisen liikkeen tilan, mutta naista se ei estä. Yhdestä avatusta paperikääröstä leikataan pieniä kaistaleita. Paperit ennättävät maata näyttämöllä hetken, valossa ne eivät enää näytä paperilta, vaan hienolta lattiaa muokkaavalta lavasteelta. Harmittavaa on, että paperit kerätään ja nainen alkaa leikata niitä miehen repusta löytyvällä paperileikkurilla. Kohtaus on ennalta-arvattava. Reppuselkäinen nainen kiskoo kulisseista melodicaa soittavan miehen. Soitto kuului jo aiemmin katsomoon. Se sai minussa aikaan ihmetystä. Mies jää näyttämölle ja valot pimenee.
En saanut teoksesta kiinni missään vaiheessa. Kohtaukset olivat irrallisia, lyhyitä omia tarinoitaan. Kun mietin esiintyjiä, teos näytti täysin mieheltä esiintymispukuineen ja kasvoineen. Naisen osa oli jotain muuta. Teoksen mielenkiintoisimmassa kohtauksessa, jossa nainen tanssii ja mies yrittää tanssia mukana osaamatta, kävi ilmi, että nainen on välinpitämätön miehen suhteen. Miksi heidän välillään ei tapahtunutkaan mitään? Hyvin intiimissä tilassa esiintyessä yleisön yli katsominen on mielestäni kyseenalaista. Esiintyjät ovat niin lähellä, että kasvot näkyvät ja jos katsoo yli, se näyttää teennäiseltä, liikaa ”olen nyt esiintymässä”-asennetta. 
Salla Juntunen
Kirjoittaja on tamperelainen tanssija, joka on opiskellut mm. Tampereen konservatorion ammatillisella asteella.
