Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on luoda syvällinen katsaus tanssijoiden ammatti-identiteettiin ja urakaaren kehitykseen. Tutkimuskysymys selvittää, miten tanssijan ammatti-identiteetti kehittyy uran eri vaiheissa. Tanssijoiden ammatti on vähän tutkittu aihe, ja tutkielman tavoitteena on nostaa se vahvemmin tieteellisen keskustelun piiriin.

Sanoista liikekieleksi

Tutkielman tarkoituksena on luoda syvällinen katsaus tanssijoiden ammatti-identiteettiin ja urakaaren kehitykseen. Tutkimuskysymys selvittää, miten tanssijan ammatti-identiteetti kehittyy uran eri vaiheissa, ja se on jaettu ammattimielikuvia ja ammatti-identiteetin kehittymistä sekä tanssijoiden uran yhteisiä piirteitä koskeviin osakysymyksiin.

Tanssijoiden ammatti on erityisesti liiketaloustieteessä vähän tutkittu aihe. Tutkielman tavoitteena on nostaa tanssijan ammatti vahvemmin tieteellisen keskustelun piiriin. Lähinnä aihepiiri liittyy liiketaloustieteessä kulttuurilaitosten johtamiseen, mikä on Suomessa vähän tutkittu alue. Tutkimus yhdistää kulttuurialan ja liiketaloustieteen tutkimuksen ja tuottaa tietoa molemmille, pitkään erillisinä pidetyille aloille.

Tutkielman teoreettisessa kehyksessä yhdistetään ammattimielikuviin, identiteettiin ja uraan liittyvää teoriatietoa, jota hyödynnetään aineiston analyysissä. Tutkielman aineistona on 21 haastattelua sekä haastatteluja taustoittava dokumenttiaineisto, johon sisältyy lehtikirjoituksia ja audiohaastatteluja. Aihetta lähestytään laadullisen tutkimuksen keinoin ja aineistosta etsitään sitä, miten tanssijat puhuvat ammatistaan ja millaisia yhdistäviä tai erottavia piirteitä heidän puheestaan on löydettävissä.

Tanssiammattilaisten puhetta käsitellään ensin juonirakenneanalyysin avulla. Haastateltavien kertomuksista muodostetaan neljä erilaista, juonellista tarinaa tanssijan urakulusta: sinnikkään balettitanssijan, vaihtelunhaluisen freelancerin, tanssivan johtajan ja kokeneen tanssitaiteilijan tarinat.

Juonirakenneanalyysin avulla vertaillaan tarinoita ja pyritään löytämään niistä yhtäläisyyksiä ja eroja. Juonirakenneanalyysin rinnalla aineistoa analysoidaan soveltamalla Greimasin aktanttimallia. Lisäksi aineiston analyysissä hyödynnetään diskurssianalyysiä. Tanssijoiden puheesta muodostetaan kuusi repertuaaria, joilla kuvataan tanssijoiden erilaisia rooleja identiteetissä ja sitä, miten he muodostavat identiteettinsä puheessaan.

Tanssijatyyppien ammatillisen minän ja urakulkujen väliltä löytyy yhtäläisyyksiä mutta myös eroja. Tutkimuksen mukaan tanssijan ammatti-identiteetin kehitykseen vaikuttavat niin tanssijan henkilökohtaiset ominaisuudet kuin uran vuorovaikutus ympäristön kanssa. Tieto, taito, tunne, tahto ja taiteilijuus ovat kykyjä, joissa tanssija kehittyy läpi urakaaren. Tanssijuus on monimuotoinen prosessi, ja tanssijan urakaaren kulku on aaltomaisen arvaamatonta.

Tanssijoiden yhteiset käsitykset ammattialasta ohjaavat heidän toimintaansa ja vahvistavat heidän ammatillista sitoutumistaan. Toisaalta myös kriittisestä diskurssista esiin nouseva tanssijoiden kritiikki yleisen tanssijuusdiskurssin puherepertuaareja vastaan vahvistaa heidän ammatti-identiteettiään.

Lue Suvi Sataman pro gradu -tutkielma kokonaisuudessaan tästä. (PDF, 914 KB)

Sanoista liikekieleksi

Related Post