Impulssin kirjoitukselleni on antanut Moshe Feldenkraisin kirjan Tietoisuutta liikkeen avulla juuri ilmestynyt suomennos. Olen yksi kirjan neljästä suomentajasta. Kirjan on kustantanut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, ja sitä voi hankkia Teakista.
Käsittelen kirjoituksessani kokemuksiani sanojen liikkeellistymisestä.
Feldenkrais®-menetelmä on kehollinen oppimismenetelmä, jonka tavoitteena on auttaa ihmistä kehittämään itseään ja kohentamaan elämänlaatuaan. Harjoitukset lisäävät tietoisuutta itsestä ja omasta toiminnasta liikkeen kautta. Ryhmätunneilla ohjaus tapahtuu sanallisesti, yksilötunneillä lähinnä kosketuksen avulla. Tietoisuutta liikkeen avulla -kirja on Moshe Feldenkraisin pedagoginen manifesti, jonka ensimmäisessä osassa Feldenkrais avaa ajatteluaan ja menetelmänsä perusteita. Toinen osa sisältää käytännön ohjeita ja 12 harjoitustuntia.
Moshe Feldenkrais valitsi ryhmätunneilleen metodikseen sanallisen ohjauksen mallioppimisen sijaan, koska sanasta liikkeeksi -prosessi stimuloi aivojamme ja kutsuu meidät rakennustöihin. Kuullessasi liikkeen kuvauksen sinun on rakennettava liikesuunnitelma itse, et voi käyttää peilisolujasi, et kopioida liikettä, vaan koko systeemisi on luotava liike olevassa hetkessä sisäkautta. Herkistät kinesteettistä aistiasi kun joudut liikkumaan ilman silmien apua. Liikkumisen autenttisuus vahvistuu ja sanasta liikkeeksi -prosessi mahdollistaa uusien liikekaavioiden synnyn, uuden oppimisen.
Feldenkrais-työskentely on kummallinen yhdistelmä äärimmäistä tarkkuutta ja äärimmäistä vapautta. Taiteillaan subjektiivisen ja objektiivisen rajapinnalla, spontaanin ja suunnitellun välissä. Tämä rajalla kulkeminen on suuri haaste ohjaajan sanavalinnalle, puheenparrelle. Vaatii taitoa kyetä käyttämään kieltä niin, että tarkkuus ja vapaus ovat läsnä rinnakkain, samanaikaisesti.
Feldenkrais-ohjauksessa sanavalinnat ovat minusta yhtäaikaisesti kuin kartan piirtämistä ja metsässä vaeltamista. Jos kartta hämärtyy, eksyy helposti metsään, eksyy kokemukseen ja kadottaa suunnan ja rakenteet. Mutta pelkkä kartta ei vielä ole kokemisen tae. Työskenneltäessä on mahdollista ulottautua joka suuntaan niin pitkälle kun uskaltaa ja rahkeet riittävät, viitoittaa sitä mitä ei vielä ole olemassa.
Tunnilla sanallinen ohjeistus liikkeellistyy aistimuksen ja kokemisen kautta. Tilanteessa on läsnä monta ulottuvuutta, useita kokemisen kerroksia. Feldenkrais-työskentely ohjaa tukeutumaan reaaliaikaiseen aistipalautteeseen, mutta liikkuja ammentaa myös muististaan.
Oikealla hetkellä annettu osuva sana viettelee uuteen liikkeeseen, vilauttaa mahdollisuutta. Se ei pakota vaan ehdottaa, herättää uteliaisuuden ja valppauden, synnyttää mahdollisuuden. Tai sitten se vaikuttaa tajuntaan kuin kivenjärkäle, joka pudotessaan tyyneen veteen synnyttää räjähdyksen, pirskahduksen ja väreitä, liikkeen jatkumon, joka laajenee ja laajenee ja heijastuu ympäristöön. Sana vie liikkeeseen. Resonointi kulkee yllättäviin suuntiin, pääsemme totunnaisista rajoituksista, liikekokemus yllättää. Osuvat sanat rohkaisevat meitä valitsemaan toisin ja kohtaamaan tuntemattoman.
Ohjatessa oikein ajoitettua sanaa ei tarvitse keksiä, se ikäänkuin ilmaantuu, putoaa tilasta tähän, on suorassa suhteessa tilanteeseen. Se syntyy vuorovaikutuksesta. Vuoroin liike synnyttää sanan, vuoroin sana liikkeen. Feldenkrais-työssä tärkeintä on, että ohjaajan ja ohjattavan välille syntyy elävä kontakti. Että ohjaaja oppii koskettamaan ohjattavaansa sanojen avulla.
Tanssin opetuksessa ohjataan myös paljon sanallisesti. Tanssitunnilla usein kuitenkin haetaan jotain tiettyä; hyvää linjausta, ergonomista liikettä, taidollista osaamista, määriteltyä liikelaatua. Sanoilla synnytetään mielikuva, mielikuva ohjaa kohden toivottua. Ohjatessa tavoiteltava liikemaailma pyritään sanallistamaan. Moni liikeoppimisen menetelmä sanallistaa toivotun ja tavoitellun.
Moshe Feldenkrais käytti sanoja luotsaamaan kulkuväylää. Kokemukseni mukaan sanat Feldenkrais-tunnilla ohjatessa ovat kuin poijuja, väylämerkkejä merellä, maamerkkejä, kiintopisteitä. Omassa kielenkäytössään Feldenkrais käytti varsin vähän mielikuvia ja kuvailevaa, runollista kieltä. Sanathan ovat usein hyvin arvolatautuneita. Moshe Feldenkraisilla oli kyky käyttää kieltä rajoittamatta ja sulkematta sen tulkintamaisemaa. Hänen tekstinsä sisältää mahdollisuuksia ja monia suuntia kulkea.
Valon ja pimeyden ero ei ole niin itsestäänselvä kuin ajattelemme, Feldenkrais on kirjoittanut. Hän ymmärsi paradoksin voiman. Hän pyrki ilmaisuun, joka ei arvota.
Moshe Feldenkraisin kirjan Awareness through movement suomentaminen oli vaikea ja haastava työ. Kirjoitetulla kielellä on erilaiset lainalaisuudet kuin puhutulla kielellä. Puhuessa on käytössä niin paljon enemmän keinoja viestintään kuin kirjoittaessa.
Suomentaessa haaste oli kuinka pysyä uskollisena alkuperäiselle tekstille kahliutumatta siihen, säilyttää tarkkuus menettämättä vapautta ilmaista alkuperäinen teksti luontevasti omalla kielellä, omalla suulla. Minulle tärkeää oli löytää kielelle selkeys, sointi ja rytmi, joka antaa tilaa lukijan ajattelulle, sen liikkeelle. Työ oli loputonta hiomista, herkistymistä sanojen väreille, niiden soinnille, sisällölle, kielen arvolatausten purkamista, sanallisen tien avaamista kohti liikkeellistä ajattelua. Elävässä opetustilanteessa sanat ovat hetken lapsia, suomentaessa joutuu puntaroimaan sanavalintoja ajan kanssa.
Rikkaaksi tilanteen teki myös se, että meitä oli neljä Feldenkrais-ohjaajaa kääntämässä kirjaa, siis neljä erilaista kokemusta tekstistä, kielestä ja myös itse menetelmästä. (Olemme kukin kääntäneet kirjan tietyt luvut ja matkan varrella kommentoineet toistemme suomennoksia.) Työ opetti paljon, erityisesti sen, että suomentaminen on tulkitsemista, jo lukeminen on tulkitsemista. Puhuminen ja sen vastaanottaminen ovat tulkitsemista. Matka yhdestä ihmisestä toiseen sisältää paljon tulkintaa. Asiatekstinkin suomentaminen on mielestäni osittain tekstin uudelleen kirjoittamista.
Lapsuuden kotini oli täynnä sanoja. Isäni oli poliitikko ja kova puhumaan, kuten koko muukin perhe, tuskin sain suunvuoroa siinä porukassa. Suljin korvani sanojen merkityksiltä ja havainnoin tilanteita valon ja varjon kautta, muotoja ja muutoksia rekisteröiden. Kuuntelin äänenpainoja, puheen dynamiikkaa sanojen merkityssisältöjen sijaan. Hain itselleni ilmaisukanavan liikkeestä ja ajattelin, että tämä on omintani.
Kun kohtasin Feldenkrais-menetelmän olin opettanut tanssia yli kaksikymmentä vuotta, perinteiseen tyyliin, pääosin liikkumalla yhdessä oppilaideni kanssa, mallioppimisen kautta. En ajatellut liikkumista käsitteinä vaan tuntemuksina, niiden väreinä, viivoina, muotoina, suuntina, rytmeinä, siis liikun ja tunnen.
Minulle sanojen löytyminen on avannut avaran maiseman, uuden ulottuvuuden liikkumiseen, keinon koskettaa toista ihmistä ja hänen liiketuntoaan. Käsitteet syntyvät tekemisestä, liikkumisesta, kehollisuudesta. Ovathan esimerkiksi oikean ja vasemman käsitteet syntyneet kyvystä ymmärtää ja hahmottaa tilaa omasta kehollisuudesta käsin. Tekeminen synnyttää ajattelun. Opetustilanteessa tavoitteeni on johdattaa oppilas kohti liikkeellistä ajattelua käsitteellisen ajattelun sijaan.
Ohjatessa on tärkeää olla sanallisesti spontaanissa ja liikkuvassa tilassa. Koen, että tärkeintä on olla uskollinen omalle äänelle, vapauttaa itsensä odotusarvoista, odottaa ja kuunnella. Niin sanat ilmaantuvat tuoreina ja merkityksellisinä, löytävät kaikupintansa liikkeessä ja toinen toisissamme. Kun olen pitänyt hyvän Feldenkrais-ryhmätunnin tunnen liikkuneeni syvällä itsessäni, tiedän liikkeen kehossani vaikka konkreettisesti katsottuna olen vain puhua pälpättänyt. Kokemus on minulle lähellä taiteellisen työn, koreografin tai tanssijan kokemusta.
Liike on niin paljon enemmän kuin mitä sanoilla voi ilmaista, sanoilla voi vain sanoa. Feldenkrais-ohjaajana kurkotan liikettä kohden, kohden sanojen liikettä ja niiden liikkeen avulla kohden sanattomuutta, kohden liikekokemusta. Kuitenkin olen monivuotisessa työssäni oppilaideni kanssa, joille olen suuresti kiitollinen, oppinut kuinka laajalle sana, yksi tietty sana, voi ihmisessä soida. Se ankkuroi meidät tähän hetkeen, nostaa käyttöön menneen ja suuntaa kohden tulevaa, vapauttaa meidät liikkeeseen.
Raisa Vennamo
Kirjoittaja on tanssitaiteilija ja Feldenkrais-ohjaaja.
Kuva: Sini Haapalinna
