Saako taiteilija epäonnistua?

Kuopion Paikallisliike 05 -festivaalin yhteydessä järjestetyssä keskustelussa aihetta puivat Sonja Ryhänen, Timo Cantell, Johanna Keinänen ja Anniina Aunola.


Paikallisliike 05 -festivaalin keskustelu Kuopion Ravintola Introssa 18.6.2005

Keskustelijat:

Sonja Ryhänen (näyttelijä, Kajaanin kaupunginteatteri, tanssija-koreografi, Routa-ryhmä)

Timo Cantell (professori, Sibelius-Akatemia)

Johanna Keinänen (Tanssiteatteri Minimi)

Keskustelun vetäjä:

Anniina Aunola (Kuopion Musiikki- ja Tanssiakatemia)

Tanssin aluekeskus Kuopion järjestämä keskustelu Kuopio Tanssii ja Soi-festivaalin aikana festariklubilla oli kiinnostava ja innostava. Yrityksistä huolimatta epäonnistuneen taideteoksen kriteerit jäivät määrittämättä – ja hyvä niin. Pyrkimyshän kai, niin taiteen tekijänä kuin katsojanakin, olisi olla joka kerta asialle yhtä auki. Kysyttiin myös, kuka määrittää tai kenellä on oikeus määrittää epäonnistuminen.

Todettiin, että riskin ottaminen, epäonnistumisen mahdollisuus kuuluu taiteeseen. Yleisön edustaja kertoi mielenkiintoisen tarinan Saksasta, jossa tanssiryhmä oli tehnyt teoksen yleisökyselyjen pohjalta. Teos pyrittiin rakentamaan täysin vastaamaan yleisön toiveita. Tulos oli ollut aivan kamala, eikä kukaan ollut pitänyt siitä, minkä oli ollut tarkoitus miellyttää kaikkia.

Kritiikin merkitystä taiteen tekijöille ja katsojille käsiteltiin, ja ilmoille nousi selkeä toive siitä, että taidekritiikki Suomessa toisi tulevaisuudessa useampia näkökulmia esille.

Mitä epäonnistuminen on?

Keinänen: Epäonnistumisessa on kaksi tasoa, julkinen ja yksityinen. Julkisen epäonnistumisen määrittelee joku muu kuin taiteilija itse, yksityiseltä kannalta epäonnistumisessa on kysymys henkilökohtaisesta kokemuksesta. No saako sitten epäonnistua? Julkisestihan ei saa, paskan arvostelun kanssa on aika heikkoa lähteä hakemaan apurahoja. Henkilökohtaisella tasolla epäonnistuminen on väistämätöntä. Ihmisenä ja taiteentekijänä kasvamisen kannalta se taas on välttämätöntä.

Cantell: Taiteilijan tulee epäonnistua. Epäonnistumista on kahdenlaista: kompetenttia ja epäkompetenttia. Ensimmäisessä taiteellinen lopputulos on hyvin ajateltu ja valmisteltu ja voisi onnistua, toinen johtuu siitä, että kompetenssia ei alunperinkään ollut. Täytyy olla jokin mieli miksi tehdä jotain, jokin tarkoitus. Silloin voi olla mahdollista myös ”epäonnistua tyylikkäästi”.

Kuka saa epäonnistua?

Ryhänen: Yksi mittari on rahan satsaaminen, esim. ooppera voi olla tosi kallis ja flopata täysin. Täytyy kysyä – mikä on arvokasta ja mikä ei?

Yleisökommentti: Itse asiassa korkeakulttuurissa suuret instituutiot saa helpommin epäonnistua, pienessä kaupungissa yksittäinen taiteilija on paljon enemmän paineessa.

Ryhänen: Tästä juuri soisi keskusteltavan enemmän, esim. oopperan epäonnistumisesta. Nyt se ohitetaan.

Cantell: En olisi uskonut päätyväni puolustamaan oopperaa, mutta ei enää ole aivan tällainen tilanne.

Aunola: Milloin ei haluaisi nähdä epäonnistumista, millaiselle jutulle ei soisi taiteellista epäonnistumista?

Keinänen: Jos esityksellä on liian iso takki, liian iso maine ja se on kallis, ja jos se sitten on floppi, kuoret ovat tyhjät. Silloin tuntuu hirveältä katsoa epäonnistumista. Myös silloin jos teoksen sisältö on minusta moraalisesti arveluttava. Tai ehkä silloin ei voi edes puhua epäonnistumisesta – kysymys on jo silloin moraalista.

Aunola: Tässä tullaan siihen, että jos toinen on nähnyt kovasti vaivaa, niin epäonnistuminen on ok? Onko siis myös moraalisesti arveluttava ok, jos sen eteen on nähty paljon vaivaa?

Aunola: Kuuluuko riski epäonnistua olennaisena osana taiteeseen?

Cantell: Taiteen tehtävä on myös luoda uutta. Täytyy olla mahdollisuus tehdä myös riskiasioita.

Ryhänen: Taiteen hieno puoli on, että sen ei tarvitse välttämättä tuottaa voittoa. Taiteessa ei siis ole turhaa epäonnistumista, voi kokeilla rajojaan.

Yleisökysymys: Miten voi harkitusti epäonnistua?

Ryhänen: Ehkä “tyhjään heittäytymällä”.

Keinänen: Harkittu epäonnistuminen voisi olla vaikka niin, että asettaisi itselleen säännöt tehdä juttu erilailla kuin ennen, ja tekisi koko ajan vaistojensa vastaisesti.

Cantell: Claes Anderssona lainaten voisi todeta, että taiteessa on nimenomaan tärkeää vapaus.

Aunola: Epäonnistumisen eteenkin täytyy nähdä vaivaa.

Mediasta ja kritiikistä

Ryhänen: Mediaseksikkyys on suuri juttu nykyään ja median läsnäolo kaikessa. Jos on epäonnistunut mediassa, onko epäonnistunut taiteessa?

Yleisökommentti: Epäonnistumisen kriteerit vaihtelevat: kritiikki on vuosien varrella teilannut erittäin monia mestariteoksia. Toisaalta myös suuri yleisö voi olla väärässä.

Aunola: Siis pitää olla mahdollisuus mokata suuresti?

Yleisökommentti: Erittäin suuri vastuu on medialla ja muulla julkisella puheella, joka kommentoi taidetta. Moni lukee kriitikon tekstin ainoana totuutena, jonka se teoksesta haluaa saada selville.

Yleisökommentti: Kritiikin kannalta Suomessa on se ongelma, että vastakirjoittelu puuttuu. Yksi kritiikki voi murskata koko teoksen.

Yleisökommentti: Myös se on ongelma, että samat ihmiset koko ajan arvostelevat samoja tekijöitä

Aunola: Aluekeskus voisi toimia keskustelun herättäjänä myös kritiikin kehittämiseen liittyen.

Keinänen: Voisihan kritiikin kirjoittaa joskus eri muotoonkin, esimerkiksi kahden ihmisen keskusteluksi tai väittelyksi.

Cantell: Kriitikoilla pitäisi myös olla kilpailua. Saataisiin asiantuntevampaa kritiikkiä.

Yleisökysymys: Saako henkilökohtaisesti epäonnistua ja saako siitä puhua? Siis taiteilijat keskenään voivatko puhua?

Aunola: Voiko yksin epäonnistua ryhmässä? Ja voiko ryhmä onnistua, jos minä epäonnistun sen jäsenenä?

Keinänen: Ehkä on niin, ettei epäonnistumisesta tarpeeksi keskustella. Tässäkin kun tätä miettii, huomaan aivan vaalivani omia epäonnistumisiani. Nehän on arvokkaita kokemuksia. Tällainen keskustelu ja se, että se sana ”epäonnistuminen” yleensä sanotaan, on todiste siitä, että elämä jatkuu epäonnistumisen jälkeenkin.

Ryhänen: Konkreettinen epäonnistuminen on paljon helpompi määritellä, jos lavasteet eivät esim. pysy pystyssä. Persoonaan kohdistuva määrittely on paljon vaikeampi. On myös henkilökohtaisesti vaikeaa iloita onnistumisesta, jos itse prokkiksessa epäonnistuu. On myös kyse siitä millaisia tavoitteita on – onko tanssijoilla sama kuin koreografilla?

Yleisökommentti: Menee helposti henkilökohtaisuuksiin, kun aletaan miettiä teoksen puutteita, ja sitä monet eivät lähde tekemään.

Keskustelun toimitti Tanssin Aluekeskus Kuopio, joka myös julkaisee festivaalin keskustelut sivustollaan. Lisätietoja: www.tanssinaluekeskus.kuopio.fi