Rough Plan (Kuorelahti) ja Etäisyyksiä (Tenhula), TADaC09, Teatterikorkeakoulu

“Esitysten jälkeen osallistun teokseen salaa itsekseni ja tanssin kotona naapureiden kauhuksi elektronisen musiikin tahdissa. Perjantai-illan huuma, työläisen puhdistautuminen viikon kuonasta ja teoksen synnyttämä kinesteettinen empatia purkautuvat toistonomaisiin, nopeisiin liikkeisiin.”

 

Rough Plan
-neljä kohtausta kommunikaatiosta, kohtaamisesta ja katseesta

Koreografia: Harri Kuorelahti
Tanssi: Raimonda Gudaviciute, Elina Häyrynen, Saara Junttila, Ahto Koskitalo, Elina Räisänen, Rea-Liina Salkoaho ja Jukka Tarvainen
Valosuunnittelu: William Iles
Äänisuunnittelu: Petteri Mård
Puvut: Kati Mantere – Harri Kuorelahti & tanssijat


Etäisyyksiä
-kineettisen empatian harjoituksia


Koreografia ja ohjaus: Ari Tenhula
Koreografia ja tanssi: Raimonda Gudaviciute, Elina Häyrynen, Saara Junttila, Ahto Koskitalo, Elina Räisänen, Rea-Liina Salkoaho, Jukka Tarvainen
Koreografin assistentti: Mikael Aaltonen
Valosuunnittelu: William Iles
Äänisuunnittelu: Mikko Hynninen
Musiikki: Mikko Hynninen & Ari Tenhula
Musiikin toteutus esityksesssä: Ari Tenhula
Puvut: Terttu Torkkola – Ari Tenhula & tanssijat


Katsojat päästetään saliin, näemme katsomon joka koostuu isoon neliöön ryhmitellyistä tuoleista. Alussa meille kerrotaan, että takit ja laukut on syytä jättää katsomon viereen varattuun naulakkoon. Mielessämme käy pelko, että joudumme osallistumaan teokseen jollain tavalla. Pelko osoittautuu väliajan jälkeisen teoksen edetessä turhaksi, ohjeistuksen tarkoituksena oli pitää kulkureitit vapaina sisääntuloille.

Rough Plan, rouhea suunnitelma, alkaa Eurytmicsin Sweet Dreamsin tahdissa. Näemme seitsemän tanssijaa kirjavissa vaatteissa, jotka tuovat mieleeni eri nuorisomuotien suuntauksia viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajalta. Tanssijat toistavat samaa liikemateriaalia pienin variaatioin. Huomaan asustuksen ja toiston vievän minut reiveihin, konemusiikin bileisiin, jotka saattavat kestää koko yön.

Reivit ovat nuoruutta, vapautta, energiaa, kollektiivinen tapahtuma, ikään kuin nykyajan heimorituaali. Rough Plan kertoo samanlaisesta kollektiivisesta elinvoimasta, vahvasta fyysisyydestä ja vapautumisesta. Sinisiin työhaalareihin pukeutunut tyttö lentää ikään kuin ilmassa, vahvoista käsistä toisiin, niin kuin uskaliaimmat reiveissäkin tekevät. Työläisen vapautuminen, kuoriutuminen, alastomuus, kesäyön ilta…Teoksen jälkeen mieleni tekee hyppiä väliajalle, olen täynnä energiaa!

Etäisyyksiä vie minut lapsuuden pihaleikkeihin. Testataaan kuka on kenenkin puolella ja kenellä on statusta. Nopeat hoksottimet ja rikas mielikuvitus ovat valttia. Teos etenee nopeiden assosiaatioiden johdattamana, aivan kuten lapsen mielikuvitus jossa rajoja ei ole olemassa. Lapsilla kinesteettisen empatian kyky taitaa myös olla herkempi kuin aikuisilla, sensuuria ei ole vielä päässyt muodostumaan. Teos hengittää tehokkaasti sisään ja ulos, tanssijat elävät välillä omassa maailmassaan, mutta ovat valppaita vaihtamaan fokuksensa myös takaisin ulkoisiin ärsykkeisiin.

Esitysten jälkeen osallistun teokseen salaa itsekseni ja tanssin kotona naapureiden kauhuksi elektronisen musiikin tahdissa. Perjantai-illan huuma, työläisen puhdistautuminen viikon kuonasta ja teoksen synnyttämä kinesteettinen empatia purkautuvat toistonomaisiin, nopeisiin liikkeisiin.

 

Kirjoittaja on opiskellut mm. Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa käsikirjoittamista ja elokuvaohjausta. Hän työskentelee pääasiallisesti liikkeen kanssa, toimiii pilatesohjaajana,tanssijana ja koreografina.