Salla Juntunen: Satuttavia sanoja
Miten ihmisiä voi kohdella aivan miten sattuu? Toivon mielessäni kostoa. Kokonaisuudessaan kertakaikkisen osuva ja hieno teos.
Kuva: Sakari Viika
REvenge
Konsepti, koreografia ja tanssi Paula Tuovinen
Visuaalinen suunnittelu Teemu Määttänen
Äänisuunnittelu Mikael Eriksson
Ensi-ilta 2.11.2006 Liikkeellä Marraskuussa -festivaalilla
Tiistai 17.4.2007, Hällä-näyttämö, Tampere
Tanssivirtaa Tampereella 2007 -festivaali
Satuttavia sanoja
Aluksi luulin, että kyseessä on koominen teos kovasti tylsyydestä vanhentuneesta konttorinaisesta, joka työpäivän keskellä jumppailee hermoromahduksen partaalla. Nauran, enkä tajua mitään mitä lavalla tapahtuu. Nauhalta tulevaa tekstiä kuunnellessani tajuan, että kyse on aivan jostain muusta. Teos on totinen dokumentaarinen tarina ”henkilökohtaisesta nöyryytyksestä”. Lukiessani käsiohjelman teos muuttuu silmissäni täysin erilaiseksi.
Tanssijalla on päällä rumat vaatteet, polvimittaiset farkut, korkokengät ja kukkapaita. Harmaa peruukki on vaatteitakin kamalampi. Lavalla on noin 2 kertaa 2 metriä suuruinen valkoinen matto, sen keskellä ihmisen istuttava valkoinen palkki. Spottivalossa tanssija näyttää palkilla kuin syytetyltä penkissään oikeussalissa. Etäiseltä ja yksinäiseltä.
Tanssi ei liiku pois valkoisesta pienestä tilasta. Liike on rumaa, kouristelevaa ja töksähtelevää. Tanssijan kädet ovat koko ajan kangistuneen luonnottomat. Asento alkaa pakottaa omia käsiäni. Liike ei muutu koko esityksen aikana, mutta se ei käy laisinkaan tylsäksi. Siihen ei jää kaipaamaan mitään lisää. Tanssijan kasvoja ei näe kuin muutaman kerran esityksen aikana, se lisää mielenkiintoa huomattavasti. Se myös kuvastaa hienosti teoksen tarinaa. Todellisuudessa ihmiset eivät pysty aina kertomaan, mitä oikeasti ajattelevat: kasvoja on vaikea näyttää, varsinkin oman toiminnan satuttaessa muita.
Tunnelma on alusta asti hyvin ahdistunut. Se ei ole tippaakaan surullinen vaan täysin tyrmistynyt. Musiikki tai pikemmin ääni ja sen päällä kuuluva hyvin artikuloiva iskevä ääninauha alkaa kuulostaa koko ajan terävämmältä. Toisen ihmisen pahat sanat jäävät soimaan päähän hyvinkin tarkkaan.
Lähden Hällä-näyttämöltä hyvin pöyristyneenä tanssijan kokemuksesta. Miten ihmisiä voi kohdella aivan miten sattuu? Toivon mielessäni kostoa. Kokonaisuudessaan kertakaikkisen osuva ja hieno teos. 
Salla Juntunen
Kirjoittaja on tamperelainen tanssija, joka on opiskellut mm. Tampereen konservatorion ammatillisella asteella.
