Reunan takana, osa 3

Jouka Valkama – Hommat etenevät lavastamossa, mutta haasteita on omassa päässä. Harjoitusaikojen sompailu aiheuttaa vatsanväänteitä.


Tarkoitukseni on kirjoittaa viikoittain lyhyt kirjoitus Reuna-teokseni edistymisestä. Se saa kantaesityksensä Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 27.10.2006. Samassa illassa nähdään Jorma Uotisen uusi teos ja Susanna Leinosen ”Suo tihkua vihreä tammi”. Pyrin kertomaan mitä kaikkea tapahtuu viimeisen 11 viikon aikana ennen teoksen valmistumista ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni liikkuu.

Tapahtui viikolla 35

Voi kun asiat tuntuvat välillä etenevän hitaasti, paitsi Oopperan verstailla. Lavastuksen tekeminen ja viimeistely on viime viikolla edennyt sellaista tahtia, että oli itse välillä vaikea pysyä perässä. Pääasiahan kuitenkin on se, että homma etenee hyvissä ajoin. Tämä on erityisen mukavaa sen takia, että lavastuksesta löytyy sellaisia elementtejä, joiden kanssa pitää päästä erikseen harjoittelemaan. Näin saan toivottavasti aikaiseksi vuorovaikutusta tanssin ja näyttämökuvan välillä. Hauskaa oli myös nähdä kuinka isot kankaat oli naulattu maalaamon lattiaan sadoilla pienillä nauloilla. Siinä ne sitten odottelivat lopullista käsittelyään.

Lavasteissa, puvuissa sekä koko muussa visuaalisuudessa on haettu tiettyä ajattomuutta sekoittamalla uutta ja vanhaa. Myös musiikkiin olen pyytänyt näitä vivahteita, vaikka itse poljento on aika nykyaikainen. Uskon kuitenkin, että kun kaikki on valmiina, saadaan näyttämöllä nähdä ihan oma uniikki maailmansa. Käytännön tasolla on varsikin lavasteissa pyritty teoksen idean mukaisesti tilan käsittelyyn ja erilaisten tilojen rajaamiseen. Tästä pitäisi syntyä varsin dynaaminen osa teosta ja lavasteiden olisi tarkoitus olla yksi esiintyjistä.

Se paikka missä hommat eivät oikein etene on oma pää. On tässä ollut suuria vaikeuksia saada teoksen kohtausrakennetta mietittyä. Onneksi loppuviikosta sain pidettyä pienen palaverin Jeren kanssa, ja pystyin näin kertomaan ulos tähänastisia ajatuksiani. Samassa yhteydessä saimme myös käytyä pientä dialogia mahdollisista dramaturgisista ratkaisuista. Tässä on yksi työtapani ongelmista: jos ei teoksen rakenne ole riittävän selkeänä päässäni, niin minun on vaikea luoda askeleita ja päästä koreografisessa prosessissa eteenpäin. Toisaalta sitten kun asiat alkavat loksahdella, niin ne loksahtelevat melko ripeästi.

Itse tanssiaskelten kanssa tuli taas tehtyä töitä lähinnä yksikseen. Oli minulla pari harjoitustakin, mutta niissä ei ollut kovinkaan paljon tanssijoita läsnä. Onni onnettomuudessa, sillä olen saanut kuitenkin rauhassa miettiä ja haeskella, eikä ole ollut vielä paineita edetä harjoituksissa.

Kävin viikon aikana myös Erikan kanssa toisen kerran keskustelua puvuista. Hänellä oli näyttää joitain viitekuvia, ja jo niiden näkeminen toi hyvän fiiliksen. Ainakin pukujen puolesta ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Myös musiikki oli edennyt ja sain Tommilta ensimmäisen miksauksen musiikin rungosta. Olen sitä kuunnellut ahkerasti ja mieleen on tullut paljon ajatuksia ja ideoita mihin suuntaan musiikkia voisi vielä viilata. Musiikki on kuitenkin vielä sen verran varhaisella asteella, että en ole sitä harjoituksissa juuri käyttänyt. En halua tunnelmoida tai jämähtää musiikkiin ennen kuin se on riittävän valmis. Tommin kanssa on käyty ajatusten vaihtoa ja innolla odotan musiikin seuraavaa vaihetta. Hauska kuulla kun saadaan laulua mukaan ja soundimaailma tästä vielä rikastuu ja täsmentyy.

Viikon mielenkiintoisin tapahtuma koettiin torstaina, kun seuraavan viikon aikataulu oli laadittu. Sopimuksessani lukee, että harjoitukseni pitäisi alkaa 1.9., mutta kummasti kaikki olivat tuntuneet tuon asian unohtaneen ja minulle ei laitettu lainkaan harjoituksia tulevalle viikolle. Mahtoivatkohan ajatella, että harjoitelkoot sitten kun on vapaata aikaa, eli ei koskaan.

Monissa asioissa on etua siitä, että tulee talon sisältä ja tuntee sen tavat, mutta kun aikatauluista on kysymys, niin sitä oletetaan, että joustoa löytyy. Tällä kertaa vaan olisi niin kiva saada ihan oikeasti saleja ja harjoitusaikoja. Syyhän ei tietenkään ole kenessäkään. Baletilla kun pyörii jatkuvasti vaihtuva ohjelmisto, ja esimerkiksi tällä hetkellä on suuri hätä Joutsenlammen saamisesta näytöskuntoon. Aikaa siis puutuu kaikilta.

Nähtyäni nuo listat kävin pientä keskustelua ja onneksi minulle löytyi sitten edes jotain harjoitusaikoja, ettei tarvinnut laittaa viikoksi biisiä jäihin. Turha kuitenkaan unelmoida, että noihin harjoituksiin saisin kaikkia tanssijoita. Tällainen tilkkutäkki-työtapa on kuitenkin vain hyväksyttävä, jos aikoo saada jotain aikaiseksi.

Lisäyllätyksenä oli Jorman teoksen roolilistaan tullut pieniä muutoksia, jonka takia tein pieniä viilauksia omiin osajakoihini. Tanssijoita en kuitenkaan enää aio vaihdella. Lisäksi eräs tanssijoista on loukkaantumisen takia poissa noin kuusi viikkoa, joten olen mietiskellyt hänelle korvaajaa. Onneksi minulla on kaksi osajaollista ihmisiä, joten mihinkään pulaan ei vielä olla joutumassa.

En tiedä onko minulle tullut työn takia piilostressiä vai mitä, koska vatsani on ollut jo viikon ajan kipeä. Olenkin nyt ruokavalion ja lääkkeiden avulla pyrkinyt pitämään ne kurissa, joten eiköhän se siitä. En ole yleensä ollut mikään stressiin taipuvainen tyyppi, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Kahdeksan viikkoa vielä jäljellä, alkaa olla aika ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää töpinäksi.

Jouka Valkama on Kansallisbaletissa toimiva tanssija ja koreografi.