Jouka Valkama – Kaksi kuukautta ensi-iltaan, ja koreografin mielessä pyörivät liikemateriaalin lähtökohdat sekä tanssijoiden valinta ison talon monimutkaiset aikataulut huomioonottaen.
Tarkoitukseni on kirjoittaa viikoittain lyhyt kirjoitus Reuna-teokseni edistymisestä. Se saa kantaesityksensä Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 27.10.2006. Samassa illassa nähdään Jorma Uotisen uusi teos ja Susanna Leinosen ”Suo tihkua vihreä tammi”. Pyrin kertomaan mitä kaikkea tapahtuu viimeisen 11 viikon aikana ennen teoksen valmistumista ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni liikkuu.
Tapahtui viikolla 34
Kulunut viikko sisälsi suurimmaksi osaksi lavasteisiin liittyvää päätöksentekoa. Lavasteet ovat siis edenneet rakennusvaiheeseen, ja nyt pitää ratkaista tiettyjä yksityiskohtia, mm. minkälaisia lamppuja rakenteisiin upotetaan ja kuinka pitkään haluan tehosteiden kestävän. Varsinkin nuo ajatukseen liittyvät kysymykset olivat hankalia, sillä minulta uupuu vielä lopullinen musiikki ja itse koreografian tekeminen on aivan alkutekijöissään. Nyt kuitenkin edetään tiettyjen ratkaisujen mukaan ja toivotaan, että ne mahdollisimman pitkälle vastaavat lopullista tarvetta.
Lavastaja Tytti Wiinikka tarkastelee keskeneräisiä lavasteita.
Tanssijoiden kanssa minulla oli kaksi harjoitusta alkuviikosta. Molemmissa oli varsin vähäinen osanotto, sillä suurin osa tanssijoista oli kiinni muissa harjoituksissa. Tästä huolimatta kävimme läpi hiukan uutta materiaalia ja kertasimme vanhaa. Nyt materiaalia on kertynyt n. kolme minuuttia, ei kovinkaan hääppöinen saldo. Loppuviikon tein sitten yksin salissa töitä ja yritin saada mahdollisimman paljon liikemateriaalia aikaiseksi. Jotain syntyikin, mutta ei niin paljon kuin olin suunnitellut.
Aikaisemmissa töissäni olen tässä vaiheessa ollut hyvinkin tarkkaan tietoinen lopullisen teoksen rakenteesta. Tällä kertaa olen kuitenkin halunnut aloittaa liikkeen työstämisen ennen rakenteen lukkoon lyömistä. Tähän on osittain syynä lopullisen musiikin puuttuminen sekä halu yrittää tehdä asioita hieman uudella tavalla.
Olen pyrkinyt etsimään uusia vivahteita liikekieleeni ja saada sen dynamiikkaan lisää mielenkiintoa. En kuitenkaan ole luopunut aikaisemmasta fyysistä ja suoraviivaisesta tyylistä. Olen aikaisemmin ollut usein tyytyväisempi tekemääni duetto- ja kontaktimateriaaliin kuin yksin tanssittaviin askeleisiin. Haluaisin nyt siirtää tuota duettojen fiilistä myös muihin osioihin. Saa siis nähdä kuinka käy.
Reuna tule sisältämään myös paljon duettokohtauksia, mutta niiden rakentamisen aloitan varsinaisesti vasta kun Jere Nurminen tulee assistentikseni syyskuun alussa. Samaan aikaan aloitan itse teoksen rakenteen kasaaminen, joten sisällön ja kohtauksien suunnitteluun minulla on vielä aikaa viikko.
Olen toki tuota rakennetta miettinyt jo helmikuusta lähtien, mutta en ole päässäni lyönyt lukkoon muuta kuin sen miten näyttämökuva rakentuu ja kehittyy. Pidän kuitenkin teoksen dramaturgiaa ensiarvoisen tärkeänä ja haluan saada tehtyä jonkinlaisen käsikirjoituksen ennen kuin rupean laittamaan askelia paikoilleen. Teemat ja ideat ovat jo olemassa, mutta nyt niistä pitäisi työstää hyvä draamallinen kokonaisuus. En ole vielä päättänyt haluanko teokseni keskittyvän selkeiden keskushenkilöiden ympärille vai teenkö siitä episodimaisen ja kohtausvetoisen. Tanssijoita minulla on käytössä yhdeksän, joten mitään suuria massakohtauksia en ainakaan ole rakentamassa.
Tanssijoiden valitseminen ei tällä kertaa ollut ihan niin yksinkertaista kuin aikaisemmin. Samassa illassa on nimittäin Jorma Uotisen kantaesitysteos, jossa on suhteellisen iso joukko tanssijoita sekä Susanna Leinosen teos neljälle naiselle. Vaikka kansallisbaletissa on 85 tanssijaa, tuottaa tämän kaltainen kolmen teoksen ilta aina hieman päänvaivaa.
Saadessani tilaisuuden tehdä ensi kertaa teoksen Kansallisoopperan suurelle näyttämölle, olen tietenkin halunnut pitää kasassa tietyn ydinryhmän tanssijoita, joiden kanssa olen tottunut työskentelemään. Lisäksi olen halunnut muutaman uuden ihmisen mukaan tuomaan työprosessiin ja lopputulokseen uutta väriä. Tämän lisäksi olen hakenut teokseen sopivia persoonia. Halusin tehdä koreografian yhdeksälle tanssijalle, mutta tarvitaan myös varaihmisiä, mikäli joku sattuisi sairastumaan. Päätinkin tehdä kaksi osajakoa, jolloin kaikki tanssijat pääsevät tekemään näytöksiä, mutta sairaustapauksissa ei tule ongelmia.
Lopulta en päätynyt ottamaan ihan kahta täyttä miehitystä, vaan valitsin mukaan 16 tanssijaa. Näiden asioiden lisäksi pitää ottaa huomioon, että mitä enemmän minulla on käytössä tanssijoita, jotka eivät ole mukana muissa illan teoksissa, sitä helpompi minun on saada heitä harjoituksiin.
Lopulta päädyin sellaiseen kompromissiin, että saan yhden osajaon kasaan sellaisista tanssijoista, jotka eivät ole mukana muissa teoksissa. Tämän päämäärän saavuttaakseni jouduin vielä paria päivää ennen harjoitusteni alkua tekemään muutoksia tanssijavalintoihini. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen, nimittäin muiden teosten virallisia osajakolistoja ei ole vielä laadittu, joten päällekkäisyyksiä saattaa ilmetä suunniteltua enemmän. No, sen kanssa on sitten vaan elettävä.
Tätä kirjoittaessani on tasan kaksi kuukautta aikaa ensi-iltaan. Elämme siis jännittäviä aikoja. 
Jouka Valkama on Kansallisbaletissa toimiva tanssija ja koreografi.
