Kirjoittaja kävi katsomassa Arja Raatikaisen Lataamo-esityksen Stoassa ja kirjoitti Tarinan Lataamosta.
Lataamo
Koroegrafia:
Tanssi: Emmi Ahokas, Jonna Eiskonen, Leen aHarjunpää, Arja Raatikainen, Satu Rekola, Terhi Vaimala
Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
Äänisuunnittelu: Aake Otsala
Lavastus: Arja Raatikainen
Pukusuunnittelu: Päivi Uusitalo
Tuotanto: Raatikainen& Co/ Nomadi, Zodiak, Stoa
Tarina LataamostaPitkä, harmaa, pimeä talvi koettelee monia. Tämän tietää myös Arja Raatikainen, joka istuu olohuoneessaan kirkasvalolampun edessä. Laitteen akkuja lataava vaikutus saa Arjan miettimään, miten yhdellä lampulla voisi valaista useamman ihmisen elämää. Kyläilykutsu kolleegoille! Send, send, send, send, send. Jokainen kutsun saanut vastaa kyllä Arjan olohuoneelle.
Odotellessa Arja kääntää eteisen ovimaton ja laittaa Lontoonrakeet, Fazerin parhaat, Mariannet, Omarit, Hyvää makumaasta, Missä äx:ät, Ässä mix:it, suklaat ja vaahtokarkit yhteen suureen kulhoon. Sitten ovikello soi ja vieraat Emmi, Jonna, Leena, Satu ja Terhi astuvat sisään. Kuulumisten vaihdon jälkeen Arja kertoo kirkasvalolampun valokeilassa, että illan ohjelmana on keksiä mitä oudoimpia, estottomampia makuyhdistelmiä tarjolla olevista karkeista. Nämä naiset on helppo innostaaa. Tunnelma alkaa nousta sokerihumalaisen riehakkaksi. Tanssijavieraat eivät voi mitään tanssijanluonnolleen, vaan alkavat tanssia .Huonekalut siiryvät huoneen reunoille tai tanssivat mukana.
Tanssijoista tanssiminen on ihanaa. Tanssille taustaa luo televisio, joka virtaavat niin Tanssii tähtien kanssa ja quickstep, Jonnan mielenkiinnon pitkään ja hartaasti vangitseva, machotoimintaelokuva, Inno-sisustusohjelma, jossa Marko sisustaa minimalistisesti loftasunnon (haasteena huonekorkeus, joka on sattumalta lähes sama kuin Stoan näyttämön), Pokeri-turnaus sekä Teho-osasto. Jokaisella tuntuu olevan oma mielipiteensä taustaohjelmasta: kanavaa vaihdellaan tanssin lomassa usein ja summittaisesti. Siitä syntyy hauska rytmi, jonka ainakin Arja huomaa.Koska kello alkaa olla jo paljon, kerrostalossa asuva ja naapuriensa kanssa hyvissä väleissä oleva Arja pyytää, että lattiaa kovasti tamppaavasta jalkojen tanssittamisesta siirryttäisiin horisontaaliin lattialiikkeeseen. Jossain vaiheessa kaikki, huonekaluja myöten, nukahtavat lattialla rullailuun. Joku näkee painajaista joukkomurhasta. Kello kuusi Terhi herää joogaamaan Sri K. Pattabhi Joisin mukaan. Terhin joogatessa Arja avaaa silmänsä ja vaikuttuu näkemästään pikkutarkasta työskentelystä niin, että painaa tämän näyn sydämeensä odottamaan jatkokäsittelyä. Sittten Arja lukee aamulehden, tapansa mukaan osittain ääneen. Toiset heräilevät suusta sataviin saunnaisiin uutislauseisiin. Kirkasvalolamppu sytytetään. Sitten kaikki haluavat taas tanssia. Liike virtaa ja nyrjähtelee.
Tätä jatkuu päiviä ja öitä niin, että uni ja todellisuus sekottuvat, epäloogisuus ja loogisuus kuroutuvat kohti toisiaan. Vierailijoista tulee olonsa kotoisaksi tehneitä. Välillä eteisen maton ylitse olohuoneeseen astuvat myös levyhyllyyn uppoava Aake, kirkasvalolampusta ammattimaisen kiinnostunut Pekka sekä Päivi, joka näkee jostain syystä jaloissa pyörivät karkkipaperit vaatteina. Pääsääntöisesti kaikilla on kivaa.On kuitenkin hetkiä, jotka saavat Arjan toivomaan, että huonekalut saisivat olla omilla paikoillaan ja hetkiä, jolloin tanssijat hiljentyvät aamun riviuutisten väkivaltaisen ja summittaiselta tuntuvan maailman ääreen.
Eräänä ennalta sovittuna hetkenä pihaan peruuttaa auto, johon mahtuu koko olohuone ihmisineen ja huonekaluineen. Muutto suureen valkoiseen tilaan sujuu hyvin: huonekalut ja ihmiset löytävät paikkansa. Tosin lähietäisyydeltä tapahtuva suora kirkasvalolamppun katsominen aiheuttaa Arjalle ajoittaista päänsärkyä.
Petra Toropainen on kehotyöläinen, esittävässä taiteessa liikkuja ja paperilla tanssija.