Espanjalaisen Escarlata
Alku näyttää illuusiolta. Nyrkkeilykehäksi rajatulla näyttämöllä on kaksi jakkaraa, joiden väliin, selälleen on ojentautunut runsas, kiharatukkainen mies. Hän on Jordi Aspa.
Ei, hän ei ole supermies. Hän lepää lankun päällä.
Escarlata Circuksen Pugilatus sai Suomen ensiesityksensä osana tämänvuotista Cirko-festivaalia.
Espanjalainen Jordi Aspa jaitalialaissyntyinen Piero Steiner tarttuvat universaaleihin, mutta Italian kansallismaisemassa merkittäviin, ellei jopa pyhiin aiheisiin – äitiin, nyrkkeilyyn, ruokaan ja kuolemaan.
Pugilatus on teatteriklovneriaa, joskaan parivaljakko ei käytä maskeja. Painotus on esittämisessä, ei tarinankerronnassa. Espanjaa ja italiaa ymmärtävät katsojat tosin lohkaisevat itselleen lisiä myös lavalla käydystä dialogista.
Rakenteen suuntaviivat vaikuttavat läpikäydyiltä, eikä improvisaatiolla edetä ainakaan näkemässäni ensi-illan (15.5.2014 Cirkossa) esityksessä. Teoksen kehys ja esiintyjien monipuoliset taidot sallisivat enemmänkin kokeilevuutta – resursseissa Escarlatan veijareilla todella on, mistä ottaa.
Kulttuurisesti isojen aiheiden käsittelyssä heillä on kaksi erinomaisesti toimivaa liimaa itsensä ja yleisön välille. Toinen työkaluista on huumori. Toinen on yllättävän puhdas, rennosti heittäytyvä tunneilmaisu.

Tunnelmasta toiseen
1500-luvun Italiassa suosittujen commedia dell’arten eli kiertävien ammattinäyttelijäseurueiden esitysten tapaan myös Pugilatuksen hahmojen suhteet toisiinsa ovat selkeitä.
Erilaisilla roolituksilla esimerkiksi äidin ja aikuisen, jo vanhenevan lapsen tunnesiteen kuvaamisessa käytetään fyysisiä tekoja, kuten sylissä kantamista. Vivahteikkaan ammattimainen eläytymis- ja muuntautumiskyky kantavat myös teoksen muissa fragmenteissa.
Hellyyden vastapainoksi nyrkkeillään. Luihu valmentaja (karismaattinen Steiner) läpsii valmennettavaansa poskille mennen tullen. Valmennettava markkinavarsa (hölmistynyt Aspa) täyttää kohtauksessa teoksen urpokiintiön.
Avokämmenellä poskelle lyöminen muistuttaa atavistisen maskuliinisuuden, sanalla sanoen väkivallan traditiosta italialaisessa nyrkkeilyssä. Italialaisen Davide Enian romaani Maan päällä, 2013 (alk. Cosi in terra 2012) näyttää esiin tätä, mihin Pugilatus viittaa. Maan päällä kertoo nyrkkeilyn verenperintönä saaneesta pojasta fasistisen historian ja mafiarikollisuuden varjostamassa 1990-luvun alun Palermossa, Sisiliassa.
Pugilatus ylläpitää tarkan muotonsa ja hienovireisyytensä, eikä slapstick-komiikasta muistuttava fyysinen törmäily heilauta kokonaisuutta.
Eteläeurooppalainen taide-elokuvamusiikki sopii loistavasti vintagehenkisten eli menneiden vuosikymmenien ilmapiiriä luovien näyttämökalusteiden maailmaan, ja myös sisällön pirtaan.
Karnevalistiset elvytys- ja hautajaisrituaalit vievät intiimin esityksen tunnelmaa makaaberiin, kalman-, mullan-, ja tupakantuoksuiseen loppuun.
Aspa ja Steiner saavat esityksensä johtamaan ja väreilemään miellyttävää lämpöä. Pugilatus on sirkuksen raskaansarjan ammattilaistyötä rapeimmillaan.
Maija Jelkänen
Kirjoittaja on freelancetoimittaja ja harvinaisten kivien keräilijä, jota kirjat ja hevoset eivät ole koskaan lakanneet kiinnostamasta.
°°°°
Pugilatus
Konsepti, käsikirjoitus ja esiintyjät: Piero Steiner, Jordi Aspa.
Taiteellinen tuki: Andrés Lima, Bet Miralta.
Valosuunnittelu: Keith Yetton.
Lavastus : Jordà Ferrer .
Äänisuunnittelu: Roc Mateu.
Puvustus: Luc Castells.
Tuotanto: Escarlata Circus.