Olli Ahlroos: Juhlaa ja yleisökasvatusta
Arja Raatikaisen 20-vuotistaiteilijajuhla oli hauska, gaalamainen esitys täynnä mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Ainoa harmittava asia oli, että katkelmat olisivat voineet olla pidempiäkin.
Numen (kuva: Sakari Viika)
PITKÄ LOIKKA ja puhetta tanssista
Arja Raatikaisen 20-vuotistaiteilijajuhlan näytös
Konsepti, suunnittelu ja toteutus: Arja Raatikainen
Esiintyjät: Alpo Aaltokoski, Jonne Eiskonen, Jyrki Karttunen, Teemu Kyytinen, Heidi Lehtoranta, Mikko Paloniemi, Satu Rekola, Katri Soini, Terhi Vaimala
Ääni: Petteri Mård
Lavastus ja valot: Jukka Huittila
Puvut: Päivi Uusitalo
Tuotanto: Nomadi ja Stoa
Ensi-ilta 12.4.2007
Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoa
Juhlaa ja yleisökasvatusta
Illan aikana nähtiin katkelmia useista Arja Raatikaisen teoksista hänen uransa varrelta. Katkelmien väleissä Raatikainen puhui ja luennoi omasta taiteestaan ja taidetanssista yleensä. Konsepti oli oivallinen. Puhetta ei ollut liikaa, se keskittyi olennaiseen ja se oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoista kuultavaa. Minkäänlaiseen selittelyyn ei sorruttu. Ilta oli hauska, gaalamainen ja kevyt. Ainoa asia joka jäikin harmittamaan, oli se että katkelmat olivat todella lyhyitä. Katkelmat oli kuitenkin huolella valittu juuri tällaisen illan tarpeita ajatellen. Pidemmät katkelmat olisivat ehkä tehneet illasta raskaamman ja juhlan tuntu olisi ehkä kärsinyt. Kokonaisen ja ehyen teoksen lumo jäi illasta luonnollisesti puuttumaan.
Vaikka lähtökohtaisesti juhlan aihe oli Arja Raatikaisen 20 vuotta kestänyt taiteilijaura, oli kaikkien Nomadin perustajajäsenien näkeminen lavalla sinänsä jo yhtä juhlaa. Erityisesti tanssitaiteen juhlaa oli Katri Soinin, Alpo Aaltokosken ja Jyrki Karttusen trio teoksesta Kommentteja. Sellaista herkkyyttä olennaisuudelle, teoksen ilman hengittämisen taitoa ja kokemuksen tuomaa varmuutta tuskin voi nuoruuden into korvata. Samanlainen rautainen kokemus oli myös Katri Soinin ja Jyrki Karttusen duetto hieman vanhemmasta teoksesta Anna mulle onni. Sen aikana yleisö suorastaan ulvoi riemusta.
Vaikka vanhempi polvi vähän varastikin shown, tekivät nuoremman kaartin tanssijat Jonna Eiskonen, Teemu Kyytinen, Heidi Lehtoranta, Mikko Paloniemi, Satu Rekola ja Terhi Vaimala hienon työn Raatikaisen eksaktin ja loppuun asti hiotun liikkeen tulkkeina. Erityisesti katkelmat Raatikaisen uusimmasta Numen-teoksesta todistivat läsnäolijoille sekä Raatikaisen liikkeen ilmaisuvoimasta, että nuorten tanssijoiden voimakkaasta, ankarastakin tulkintavoimasta.
Juhlan ja Raatikaisen teosten merkittävyyden todistelun ohella ilta tarjosi vielä aimo annoksen Raatikaisen yleisökasvatusta (tai yleisötyötä, kuten nykyään kuuluu kai sanoa). Liikedemonstraatiossaan Raatikainen – Jonna Eiskosen avustuksella – jakoi liikeajattelunsa katsojien silmien edessä opettavaisesti osiinsa. Evoluutiodemonstraatiossa puolestaan pohdittiin liikettä ja ihmisliikkeen mahdollisuuksia yleisemmin. Tämä kaikki toteutettiin leikkisästi ja hyvällä maulla. Jälleen yleisö ulvoi riemusta ja sai samalla aimo annoksen lisää ymmärrystä ja rakkautta tätä sanatonta taidetta kohtaan. Vähintään seisten annetut aplodit olivat tästä todiste. 
Olli A. Ahlroos
Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suorittaa työharjoittelua Liikekieli.comissa kevään 2007.
olli.ahlroos@helsinki.fi
Kuva: Johannes Romppanen
