Mila Moisio: Nykytanssin
Sami Saikkosen Pienten joutsenten lampi tuo esiin klassisen sadun uuden tulkinnan mahdollisuuden. Esitys johdattaa lapsiyleisön prinssien, prinsessojen, velhojen ja mörköjen maailmaan sekä ennen kaikkea pienten poikien ja tyttöjen maagisiin uniin. Lue
Karoliina Yli-Honko: Saikkosen satubaletti vie aikuisetkin mukanaan
Moniulotteisessa tanssiteoksessa Sami Saikkonen on onnistunut yhdistämään yllättävältäkin kuulostavia elementtejä toimivaksi esitykseksi. Pienten joutsenten lampi on toteutettu onnistuneesti lapsen kokemusmaailmaa kunnioittaen. Lue
Pienten joutsenten lampi
Koreografia Sami Saikkonen Petipan ja Ivanovin innoittamana
Klassisen koreografian sovitus Ulrika Hallberg
Musiikki Pjotr Tšaikovski
Libretto Sami Saikkonen
Äänisuunnittelu Antti Murto
Projisoinnit ja valaistus Jukka Huitila
Puvut Anna Kontek
Esiintyjät
Elias: Alec Fambro
Eliaksen isä: Sami Saikkonen
Prinssi: Frans Valkama / Johan Pakkanen
Rothbart: Marko Sunila
Joutsenprinsessa: Sari Ikonen / Sini Heinonen / Auri Ahola
Elias unessa: Frans Valkama / Johan Pakkanen
Ruma ankanpoikanen: Annika Nieminen / Eleni Pierides
Mörkö: Marko Sunila
Joutsenet: Auri Ahola, Kati Järvinen, Jenni Hellgren, Olga Leppäjärvi, Annika Nieminen, Eleni Pierides, Laura Poikolainen, Elena Ilyina, Marina Tirkonen, Laura Tohmo, Sini Heinonen, Ulpu Puhakka
Mörön varjot: Toni Laakkonen, Taneli Törmä
Suomen Kansallisooppera 25.2. , 27.2., 28.2., 1.3., 1.3.2006
Nykytanssin vaappuvat joutsenet pienen pojan unessa
Sami Saikkosen Uudenmaan taidetoimikunnan palkitsema teos, Pienten joutsenten lampi, tuo esiin klassisen sadun uuden tulkinnan mahdollisuuden. Näkökulmaa muuttamalla ehkä tunnetuimmasta baletista muokataan lapsille tunnin mittainen esitys, joka johdattaa lapsiyleisön baletin sekä nykytanssin avulla prinssien, prinsessojen, velhojen ja mörköjen maailmaan sekä ennen kaikkea pienten poikien ja tyttöjen maagisiin uniin.
Vanhan ja uuden, eri tasojen ja eri näkökulmien, yhdistäminen samassa teoksessa tekevätkin Saikkosen Pienten joutsenten lammesta erityisen mielenkiintoisen. Klassisen Joutsenlammen kohtausten esittäminen teoksen alussa muistuttaa siitä vakavasta ja ylväästä baletista, josta pienen pojan mielikuvitus saa kipinän. Jousenlampi klassisen baletin, jopa kliseisen klassisena, teoksena viittaa traditioon ja perinteeseen, josta uudet tulkinnat syntyvät. Joutsenlammen ja Pienten joutsenten lammen välinen suhde muistuttaakin isän ja pojan suhdetta, jossa poika luo kuulemansa pohjalta oman tulkintansa sadusta.
Pojan, Eliaksen, unessa joutsenet alkavat muistuttaa luonnollisia joutsenia ja baletin luoma tulkinta noista ylväistä linnuista katoaa. Tanssijat nykivät päitään puolelta toiselle, hypähtelevät vallattomasti ympäri lavaa ja seuraavat toisiaan aina yhteiseen hysteriaan asti. Näin teos tuo osuvasti esiin sen kokemusmaailman, jonka pohjalta Elias luo oman joutsenten lammen. Pienelle pojalle vieras klassisen baletin ilmaisu ei ole osa tämän pienen pojan maailmaa eikä tällöin myöskään välity uneen. Samalla teos korostaa ilmaisun merkitystä erilaisten tulkintojen muokkaajana. Klassisen baletin liikekieli muodostaa tiettyjä merkityksiä, jotka näyttäytyvät pienen pojan maailmaan kuulumattomilta.
Eliaksen joutsenet asettavat samalla myös Joutsenlammen hienostuneet tanssijattaret uuteen asemaan. Joutsenlammen joutsenten herkkyys, vakavuus ja juhlallisuus murtuvat hetkeksi, kun Elias tuo unessaan esiin näiden joutsenten toisen puolen. Teos antaa katsojalleen tällöin mahdollisuuden tarkastella niitä erilaisia mielikuvia, joita erilaiset tulkinnat sekä ilmaisunmuodot synnyttävät.
Klassisen Joutsenlammen joutsenilla viitataan siihen ylvääseen valkeaan lintuun, joka on saanut hienoisen pyhyydenkin leiman esiintyessään vaakunoissa ja vapauden ja puhtauden sekä haurauden symbolina. Eliaksen tulkinta joutsenesta ei vielä sisällä kulttuurin tuomaa lisää ja pieni poika näkee vain linnun, säikyn ja vaappuvan olennon. Saikkosen teoksessa tuodaan tällöin onnistuneesti esiin lapsen näkökulman vilpittömyys ja tietty puhtaus, joka ei ole kulttuurin luomien tulkintojen kuormittama.
Puvustuksen sekä valojen avulla joutsenten eri puolet korostuvat. Pienet muutokset joutsenten ulkoasussa muuttavat huomattavasti mielikuvaa teoksen maailmasta. Saikkosen teoksesta tuntuukin lopulta löytyvän yhä useampia tasoja, joita tuodaan esiin niin klassisen baletin, teatterin kuin nykytanssin keinoilla. Tsaikovskin voimakas musiikki yhdistää teoksen eri osia toisiinsa samoin kuin yhteinen tarina, jonka eri tulkinnoilla esitys pelaa.
Hieman varjoon tuntuu jäävän vain draaman kehittely ja niin Rothbartin kuin Mörönkin hahmot jäävät aika pahvisiksi. Paha tuntuu vain saapuvan jostain, ilman mitään erityistä syytä tai motiivia. Samoin taistelu hyvän ja pahan, Mörön ja Eliaksen välillä ohitetaan ehkä turhankin nopeasti.
Mila Moisio on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, joka askartelee vaatteita päivittäisen leivän toivossa. Taide, kulttuurisen ilmaisun muotona, marginaaleja unohtamatta, muodostaa aukon jonka kautta hän pyrkii tarkastelemaan maailmaa.
Saikkosen satubaletti vie aikuisetkin mukanaan
Pienten joutsenten lampi alkaa johdantona toimivalla kohtauksella, jossa Elias-pojan isä on lähdössä katsomaan Joutsenlampi-balettia. Teos yllättää jo alussa positiivisesti ottamalla yleisön aktiivisesti mukaan tulemalla konkreettisesti katsomoon, osaksi balettiesityksen yleisöä. Alkuosa koostuukin ikään kuin tästä balettiesityksestä. Joutsenlammesta esitetään muokattuja katkelmia ja lavalla nähdään sitä, mitä baletilta perinteisesti odotetaan: Kaunis prinssi paljetinhohtoisessa asussa ja kauniita ballerinoja valkoisissa tutuissa. Joutsenlammesta on muokattu suhteellisen selkeä lyhennelmä höystettynä muutamalla näyttävällä ballet blanc -kohtauksella.
Nuorten tanssijoiden kompastuskiveksi muodostuu ikävä kyllä pienten joutsenten tanssi. Tanssijat keskittyvät tekemiseensä suurimman osan ajasta todella intensiivisesti ja pystyvät kovalla työllä korvaamaan kokemuksen puutettaan, mutta tunnettu pienten joutsenten tanssi on vaarassa kääntyä tahattoman komiikan puolelle. Neljän tanssijan kiinteä rivi ei pysy kasassa ja kohtaus vaikuttaa hermostuneelta. Teoksen velho on kuitenkin toteutettu onnistuneesti, eikä pelottavan pahan ja herkän hyvän välinen kamppailu voi jäädä pienimmillekään katsojille epäselväksi.
Tämän Joutsenlammen version jälkeen palataan kehyskertomukseen, jossa kotiin palannut isä kertoo innostuneesti pojalleen hienosta balettiesityksestä. Tästä siirrytään valoprojisointien ja äänikoosteen siivittämänä mielikuvituksen ja unen maailmaan, jossa ollaan mukana Elias-pojan unessa. Uneen sekoittuu joutsenlammen lisäksi iltasaduksi luettu Ruma ankanpoikanen ja Elias päätyy itse prinssin paikalle pyjamassaan uhmaamaan pahaa velhoa. Joutsenista on tullut unimaailmassa ankkoja.
Tutu-hameet toimivatkin hauskasti keinahtelevina pyrstöinä tanssijoiden kävellessä kyykkyasennossa. Lisäksi he ovat saaneet kärkitossujen sijasta jalkaansa oranssit sukat ja käsiin samanväriset hansikkaat. Loppupuolen koreografia on vapaampi ja enemmänkin nykytanssia kuin balettia. Liikkeissä voi hieman hullutella ja ankanpoikaset valloittavat pienellä parven sekasorrolla. Ankkoja esittäessään tanssijat pääsevät loistamaan ja Saikkosen koreografia toimii erinomaisesti.
Pienten joutsenten lampi on oivallinen lasten esitys, jossa osat ovat sopivassa suhteessa toisiinsa. Sillä hetkellä kun aavistelin lasten kärsivällisyyden loppuvan tiettyyn asiaan, niin mentiinkin jo kohti seuraavaa. Luulen, että Tsaikovskin musiikki yhdessä visuaalisesti värikkään ilmeen kanssa tuotti lapsille mieleenpainuvia elämyksiä, joissa oli helppo elää mukana. Pelottavat kohtaukset olivat hurjia, mutta niitä ei korostettu tarinassa liikaa.
Uskon, että tällainen esitys saa lapset vanhempineen uudelleenkin lähtemään tanssin pariin. Ainoa tuskastunut kommentti, joka tarttui esityksen jälkeen korviini koski vain sitä, miten ihmeen pitkään ihmiset jaksoivat taputtaa.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org). Lisätietoja: karoliina.yli-honko@helsinki.fi