Tanssitaiteilija, FM Paula Tuovinen valittiin Teatterikorkeakoulun rehtoriksi ajalle 1.8.2005–31.7.2010. Hän on ensimmäinen tanssitaiteen edustaja rehtorin tehtävissä. Liikekieli.com sai tilaisuuden jututtaa Paulaa ja kuulla hänen ajatuksiaan tulevana Teatterikorkeakoulun rehtorina.
Kuva: Teatterikorkeakoulu
Kokemusta ja näkemystä Tuoviselta ei ainakaan puutu, vaikka rehtorin tehtävä onkin uusi ja laaja-alainen. Hän on aloittanut uransa Oulun Tanssistudion perustajana, johtajana ja opettajana vuosina 1982–86 sekä Tanssistudion Ryhmän tanssijana vuosina 1982–87. Teatterikorkeakoulun nykytanssin lehtoripesti hänellä on 1.8.2001–31.7.2006.
Syyslukukauden 2004 Tuovinen toimi Danish National School for Contemporary Dance:n johtajana. Valtion tanssitaidetoimikunnan jäsenenä hän on ollut vuosina 1997–2005 ja Zodiak – Uuden Tanssin keskuksen puheenjohtajana vuosina 1996–2000. Tuovisella oli valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha vuosina 1996–2000. Tuovinen on tehnyt pitkän uransa aikana useita koreografioita (mm. Blondi, Faravidin maa) ja toiminut tanssijana lukuisissa teoksissa. Lisäksi Tuovinen on opiskellut Oulun Yliopistossa kirjallisuutta, estetiikkaa, yleistä aate- ja oppihistoriaa sekä kulttuuriantropologiaa. Filosofian maisterin tutkinto valmistui vuonna 2004.
Mitkä asiat koulussa kaipaavat mielestäsi eniten huomiota tällä hetkellä? Mikä toimii hyvin, mikä vähän heikommin?
En pysty vastaamaan mihinkään vielä kovin selkeästi, sillä valintatulos tuli vasta puolitoista viikkoa sitten, eikä minulla ole mitään yksityiskohtaista tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei. Perehdyttäminen rehtorin tehtävään alkaa kevään aikana. En voi enkä haluakaan sanoa mitään kovin yksityiskohtaista.
Käsitykseni kuitenkin on, että koulu on nyt päässyt uuden talon ”lastentaudeista” esimerkiksi talon käytön suhteen ja tänne on kotiuduttu. Asiat toimivat kohtuullisen hyvin, mutta se mistä on ollut puhetta on esitystoiminnan paisuminen. Kannustaisinkin nyt ajattelemaan taiteellisia prosesseja, työpajatyyppistä toimintaa, jossa tehdään pieniä esityksiä ilman suorituspaineita. Enemmän demonstraatioluonteisia esityksiä, niin ettei niskassa ole välittömästi tuotantopaine jostain mahtavasta esityksestä. Käsittääkseni talossa on ollut muutenkin tämänsuuntaista ilmapiiriä ja yksi syy siihen on myös se, että opetusteatteri on ollut aivan liian paineistettu viime aikoina.
Luuletko, että tanssitaiteen laitos saa lisää näkyvyyttä rehtorikautesi myötä?
Rehtori on koko koulua edustava henkilö, enkä minä voi millään tavalla asettaa tanssitaiteen laitosta muiden edelle. Valinnallani on pelkästään symbolinen merkitys. Sillä tavoin tanssi tulee toki näkyvämmäksi, että joku voi tulla valituksi rehtorin tehtävään tanssin puolelta. Tietysti se on indikaattori siitä, että esitystaiteen kenttä on muuttunut; tanssi on tullut ylipäätään näkyvämmäksi ja on jo tietysti aikakin.
Kerro lyhyesti Tanskan koulun johtajuudesta.
Syksy oli minulle intensiivikurssi johtajuuteen hyvässä ja huonossa. Jouduin siellä hirveään tilanteeseen, johon en varmaan ikinä enää tule päätymään. Tietyllä tavalla siellä tuli esiin kaikki mitä johtajalta vaaditaan, pahimmat tilanteet, joihin voi joutua, se miten johtajan täytyy seisoa omien päätöstensä takana, ja toisaalta taas se, miten yksikään johtaja ei voi toimia ilman muiden tukea.
Tanssikoulu on osa Tanskan teatterikoulua, mutta vähän autonomisempi kuin täällä meillä. Yhteisö oli perheenomainen ja siellä oli kaksi päätoimista opettajaa minun lisäkseni. Toinen näistä opettajista oli vastahakijani ja hän aloitti savustusoperaation minua vastaan. Kävi myös ilmi, että minut oli mustamaalattu jo ennen tuloani Tanskaan, vaikka kukaan ei tuntenut minua entuudestaan. Minulla oli kyllä tuki teatterikoulun rehtorilta, kentältä ja opiskelijoilta, mutta ei juuri niiltä ihmisiltä keiden kanssa tein töitä. Oli vain pakko kestää ja olla hiljaa, sillä omaa pesää oli turha liata. Työnkuvaani kuului käytännössä neljän ihmisen työt, mikä oli jo itsessään raskasta, mutta siihen vielä päälle tällainen henkinen paine oli jo liikaa. En ole aikaisemmin tiennyt mitä työpaikkakiusaus on, mutta nytpä tiedän senkin.
Hienoa, että koulu saa taas vaihteeksi naisjohtajan. Miten koet tämän?
Teatterikorkeakoulun johdossa on ollut monta naista ja minä olen viides naisrehtori, joten sillä tavalla tämä ei ole mitään uutta. Mutta tietysti Lauri Sipari on ollut johdossa kahdeksan vuotta ja sitä ennen Kari Rentola, että onhan tässä mennyt monta vuotta. Monet varmaan mieltävät tämän miesten johtamaksi kouluksi ja perinteisesti rehtorit ovat useimmiten miehiä koulu- ja yliopistomaailmassa, että on tämä siinä mielessä vaihtelua.
Miten näet nais-mies-rakenteen koulussa ja erityisesti tanssitaiteen laitoksella? Poikien määrää lisätään jatkuvasti ja hyvä niin. Harmillista kyllä, monet lahjakkaat tytöt tipahtavat pääsykokeissa ja pystymetsästä tulleet pojat pääsevät kouluun. Tasovaihtelut vuosikursseilla ovat suuria, pojilla ei useimmiten ole pitkää taustaa ja tytöt puolestaan ovat tanssineet useita vuosia. Kenen mukaan opetus menee tai kannattaisi mennä? Lähtökohta on hyvin erilainen kuin esimerkiksi musiikkiopetuksessa.
Minä en näe tätä ongelmana. Se riippuu opettajasta. Itse opetan pitkälti samoja asioita oli sitten kyseessä harrastelija tai ammattilainen. Samat asiat ovat läsnä eikä tasoero ole tietyllä tavalla niin merkittävä.
Miksi tänne sitten otetaan poikia ja lahjakkaat tytöt jäävät jalkoihin? Pojilla useimmiten on enemmän rohkeutta ja he ovat riippumattomampia siitä mitä saa tai pitää tehdä esimerkiksi soolon työstämisessä. He vain ovat yleisesti ottaen rohkeampia. Sitä on vaikea sanoa mitkä kaikki asiat siihen vaikuttavat, mutta poikia varmaan kasvatetaan hieman eri tavalla ja ihan biologiset seikat ovat varmasti yksi tekijä. Mitä pidemmälle sitten aikavälillä mennään, niin rakenteet alkavat vaikuttaa ihan selkeästi; miten naisiin ja miehiin suhtaudutaan, ja siinä erot alkavat näkyä.
Sanoit Teatterikorkeakoulun lehdessä 2/01 lehtorihaastattelussa: ”Laitoksen tehtävä on kasvattaa ensisijaisesti taiteilijoita, jotka ovat yhteiskunnallisesti valveutuneita, sivistyneitä ja tehtävästään varmoja. Heidän on oltava vahvoja kohtaamaan tanssitaiteilijan arki, ja se ei ole kukkea.” Onko laitos onnistunut mielestäsi tässä tehtävässä?
Kyllä, jos verrataan ylipäänsä koulutusta Euroopassa ja tanssitaiteen laitosta, niin laitos on ehdottomasti edelläkävijä. Puhutaan, että tanssikoulutus on kriisissä, mikä ei koske tanssitaiteen laitosta. Perinteinen malli, että pidetään tunteja, piiskataan ihmisiä tottelevaisiksi ja ”näin muokataan kroppaa ja suu kiinni” -oppiminen on tällä hetkellä vaikeuksissa. Tietenkin täälläkin voi aina yrittää parantaa, mutta pääosin asiat ovat hyvällä mallilla.
Miten luulet rehtorikauden vaikuttavan omaan taiteelliseen työhösi?
En osaa sanoa tarkasti, mutta se varmasti vähenee. Ainakin ensimmäinen vuosi menee totutellessa ja keskittyessä työhön, katson sen jälkeen mikä on mahdollista. Tärkeintä on nyt pysyä jonkinlaisessa fyysisessä kunnossa, siitä minun on pidettävä kiinni eikä vain lysähdettävä istumaan.
Mikä on sinua itseäsi eniten askarruttava kysymys tanssissa tällä hetkellä?
Minua mietityttää kaksi toisilleen hieman ristiriitaista asiaa. Toisaalta rakenteiden ja rahan puute vapaalla kentällä, sillä siihen, mitä tehdään ei ole tarpeeksi resursseja. Teattereita on useita ja tanssintaloja ei yhtään. Vaikkakaan en kaipaa mitään valtavia rakenteita, olisi mukava saada edes jotain mahdollisuuksia tekemiselle. En silti haluaisi mitään taloon sidottua järjestelmää, oravanpyörää pyörimään.
Toisaalta taas huolestuttaa, kehittyykö tanssi siihen mihin teatteri on osaltaan mennyt, eli että tekijöiden on pakko tuottaa koko ajan ollakseen olemassa. Tämä luo jatkuvan ristiriidan; pitäisi koko ajan saada rahaa työstä, mutta toisaalta työlle pitäisi voida antaa aikaa.
Muutama sana vielä lopuksi?
Jos puhutaan rehtorin työstä, niin siirryn nyt tanssinkentältä laajemmalle kentälle. Joudun katsomaan vähemmän tanssia ja seuraamaan nyt myös muita aloja. Jollain tavalla koen olevani valmis ottamaan vastaan tämän haasteen, sillä millään muulla tavoin ihminen ei kehity. Jonkun täytyy antaa sinulle mahdollisuus ja luottaa sinuun, sillä tavalla sitä oppii parhaiten. Katsotaan mitä tästä seuraa, toivottavasti talo pysyy pystyssä!
