Seurasin Paikallisliike-festivaalia lauantaista 13.6. sen päätösiltaan saakka. Saavuin kaupunkiin sellaiseen kohtaan festivaalia, jossa näin lähinnä yhteisötanssia ja tanssioppilaitosyhteistyötä. Lisäksi jututin Itäisen tanssin aluekeskuksen taiteellista suunnittelijaa Tomi Paasosta. Ennen tuloani festivaalilla oli esitetty Sannamaria Kuulan ja Miko Kivisen Havainto -kokonaisuus, Johanna Karlbergin Numb Story!, Taidekollektiivi Rikastamon Respect! sekä Johanna Tuukkasen ja Pirjo Yli-Maunulan Panopticon.
Sonja Jokiniemen Hmm-teoksen nähtyäni (josta erillinen arvio julkaistu Liikekielessä) ohjelmassa oli myös hänen toinen työnsä, Ilman Aakkosia –projektin TU. Sen hän tanssi yhdessä puhekyvyttömän nuoren naisen, Veera Kivelän kanssa.
Kivelän kujertavan lintumaiselle äänentuotolle livetilanteessa ja luonnollisen liikkeen varioinnille sekä kahden esiintyjän lämpimän tasa-arvoiselle läsnäololle perustunut rauhallinen teos kiehtoi. Kieltä ihmisten välisen kommunikaation väylänä pohtien se valotti osaltaan myös Hmm-teoksen taustoja. Esityksen jälkeen katsottiin Amanda Baggsin lyhyt video In my language, joka oivallisesti avarsi autismin kirjoon kuuluvien henkilöiden havainnointi- ja kommunikaatiotapoja.
Anna-Maria Väisäsen luotsaama rakkausteemainen yhteisötanssiteos Morsiamet oli napakymppi: taidokas, unohtumaton esitys uskalsi luottaa liikkeen ja hiljaisuuden voimaan. Esiintyjinä oli seitsemän ikäihmistä Karttulan asumispalvelun yksiköistä Kuopiosta, sosiaalialan työntekijä sekä kolme ammattitanssijaa. Seniorien tuolitanssipiirin muotoon koottu ryhmä aukesi liikkuvammiksi duetoiksi ja trioiksi.
Koreografia oli luova ja leikkisä: kasvonilmeet ja kädet käsivarsista sormenpäihin ilmensivät tunteita. Esityksestä välittyi yhtä lailla kunnioittava ote ikäihmisiä kohtaan kuin ikäpolvet ylittävä hullu huumorikin. Häävalssit ja lopun hautajaismusiikki todensivat muistoja yhteisesti jaetussa hetkessä äärimmilleen. Ehyt ja koskettava teos vahvisti luottamustani yhteisötaiteen taiteelliseen laatuun, mikä ei aina ole itsestään selvää.
Joona Halosen Savonia-ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoille tekemä Älä aja sataa kun sataa kuljetti hienosti kahdeksanhenkistä tanssijaryhmää ja toi lavalle kepeästi vinksahtaneen maailman. Teosta rytmitti alusta asti hengityksen ääni, ja hyvin mietitty pukusuunnittelu piirsi opiskelijat yksilöinä esiin. Ilta jatkui Tomi Paasosen Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummun tanssiopiskelijoille tekemällä kuoroteoksella MeMeMe, jota en valitettavasti ehtinyt nähdä.
”Yhteisötaide on myös yhteisön luomista”
Jututin Tomi Paasosta, Itäisen tanssin aluekeskuksen (ITAK) taiteellista suunnittelijaa alueen tanssikentästä. Paasonen on toiminut ITAK:in johdossa loppusyksystä 2013.
”Olen ensimmäistä kertaa freelance-koreografin urani ohessa kulkemassa vastakkaiseen suuntaan. Työ on koukuttavaa koska tässä alkaa kelata uusia ideoita, sitä miten luoda alueella pitkäaikaisia yhteisötaiteellisia suhteita tanssitaiteilijoiden omien projektien oheen”, hän sanoo ja jatkaa: ”Taiteellisen uran luominen, jos niin sanoisi, on tässä infrastruktuurin luomista, sekä yksilö- että organisaatiotasolla.”
ITAK on esimerkiksi aloittanut tanssin ammattikentän keskeisen TANSSI ITÄÄ -iltamasarjan, jossa ajankohtaisia työprosesseja avataan yhteiseen keskusteluun. Paasosen työ on myös kuratointia ja mentorointia. ”Yritän olla kannustava ja rehellinen mentori, vankkana tukena projekteissa ja teosten työprosesseissa. Pyrin sanomaan mitä ajattelen.”
Festivaalillakin nähty oppilaitosyhteistyö on Paasosen mukaan tärkeä molemminpuolinen voimavara alueella. ITAK muun muassa toteuttaa ammattilaisille ja pitkällä opinnoissaan oleville eri sisältöisiä työpajoja, joihin saadaan osallistujia juuri alueen tanssinopiskelijoista.
Yleisöpohjan kanssa on myös saanut tehdä työtä. ”Eka työvuosi oli haastava yleisön kannalta. Vierailut, joita on kolme-neljä kaudessa, menivät aika lailla hukkaan. Toinen vuosi on mennyt paremmin. Nyt näkee jo kaaren pidemmälle. Kokeilevuus ja avartavuus on suunnittelijakauteni profiili, ei niinkään kaupallisuus tai tavanomaisuus”, Paasonen jatkaa.
Ja toki on olemassa omat kiinnostukset, joiden Paasonen uskoo näkyvän ja välittyvän: tanssin soveltavan käyttö eri yhteisöissä, kansainvälistyminen ja juurikin se kyseenalaistava ajattelu. Konkreettisia kansainvälisiä verkostoja, joissa ITAK on osallisena ovat Kedja ja Nordic-Baltic Dance Loop -kiertueverkosto. Sitten on residenssi Berliinissä ja yhteistyötä australialaisen taiteilijan kanssa.
Tanssin soveltavan puolen vahva jalansija alueella on Paasosen mukaan pitkälti hyvinvoinnin ja taiteen läänintaiteilija Anniina Aunolan työn ansiota. Näin tanssitaiteilijoiden työtä on saatu auki muille elämänaloille luomalla kytköksiä paikallisuuteen.
”Se on yhteisön luomista. Olen itsekin ollut vetämässä varttuneille tanssikurssia ja tehnyt koreografiaa yhteisöprojekteihin. Meillä on tietyille kohderyhmille suunnattua kurssitoimintaa, jolla herätetään kiinnostusta taidemuotoon omakohtaisen tekemisen kautta. Yleisökasvatuksellinen relevanssi on näin paremmin esillä kuin jos pysyttäisiin vain taidetta taiteen vuoksi -kontekstissa.”
Eikä yhteisötaide ei ole ollut alueella vain yksisuuntainen juonne: taiteilijakuplasta ulos astuminen ja vuorovaikutus yhteisön kanssa ovat Paasosen mukaan avanneet ja rikastaneet myös niin sanottua puhdasta taidetta. Elävän elämän moniulotteisuus on tullut taidekontekstiin yhteisötaideprosessien lopputuotoksissa näyttämöllä nähtynä avartamaan tanssin sisältöjä ja tekotapoja.
Jenni Sainio
Kirjoittaja on moniroolisesti työskentelevä esittävän taiteen ammattilainen: fyysisen teatterin ohjaaja, yleisötyöasiantuntija ja tanssikirjoittaja. Hän innostuu taiteessa anteliaasta, emotionaalisesti vilpittömästä vireestä ja vahvasta intensiteetistä – jotka uskoo tarkkasydämisenä tunnistavansa oli muoto, sisältö tai toteutustapa mikä tahansa.
Kuva Tomi Paasosen MeMeMe-teoksesta: Roosa Raanoja
***
Paikallisliike 2015, Kuopio
Anna-Maria Väisänen: Morsiamet 14.6.2015
Esiintyjät: Anna Styrman, Reetta Pohjolainen, Leena Ärmänen, Oiva Raatikainen, Aino Taskinen, Maija Karhunen, Sirkka Tuovinen, Päivi Korhonen, Juuso Räsänen, Janna Loukas, Eevi Tolvanen
Ilman Aakkosia –projektin teos TU 15.6.2015
Ohjaus & konsepti: Sonja Jokiniemi
Koreografia / esitys: Sonja Jokiniemi & Veera Kivelä
Valot: Veli-Pekka Kuronen
Projektin mahdollistaja: Itäinen tanssin aluekeskus
Yhteistyökumppanit: Louhumäen toiminta- ja palvelukeskus, Savolanniemen palvelukeskus, Maljapuron päivätoiminta
Prosessissa mukana olleet: Anna, Antti & Petri
Mentori: Tomi Paasonen
Joona Halonen & Savonia AMK: Älä aja sataa kun sataa 16.6.2015
Koreografia: Joona Halonen
Assistentti: Johanna Partio
Tanssijat: tanssinopettajaopiskelijat Eilis Nic Dhonnacha, Ida Hentunen, Saara Kämäri, Kaisa Littunen, Janna Loukas, Maija Mämmi, Tinna Nuppola, Miia Rauhala
Pukusuunnittelu: Joona Halonen ja vaatetusmuotoilun opiskelijat
Puvustuksen toteutus: vaatetusmuotoilun opiskelijat Henna Juntunen, Helka Jutila, Anni Koskilahti, Satu Liukkonen, Riina Matikainen, Aada Muhonen, Hanna Paasiharju, Reetta Pöllänen, Sini Rokka, Saara Suokas, Ella Suuronen, Laura Tahvanainen
Vaatetusmuotoilun opiskelijoiden ohjaus: Sirpa Ryynänen ja Ulla Rytkönen
Valot: Joona Halonen ja Veli-Pekka Kuronen
Musiikki: Kaija Saariaho / Graal Theatre Violin Concerto, Steve Reich / Clapping Music
Tuotanto: Savonia-AMK, kulttuuriala / Eeri Pihlajakari, Anna-Maria Pekkinen
Tomi Paasonen & tanssin koulutus, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Outokumpu: MeMeMe 16.6.2015
Koreografia, ohjaus ja puvustus: Tomi Paasonen
Assistentti ja tuotanto: Ulla Mäkinen
Valot: Rauli Parviainen, Samu Torni, Sony Keinänen, Ville Ahokas, Anne Salmi, Veli-Pekka Kuronen
Tanssi: Niina Forsman, Matti Haaponiemi, Samppa Heikkinen, Katriina Korhonen, Alli Mattila, Vilja Mihalovsky, Siiri Kortelainen, Emilia Palmroos, Joanna Pätsi, Veera Räsänen
Yhteistyössä: Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummun tanssin ja esitystekniikan koulutukset, Rukka / L Fashion Group.
