Nuoren taiteilijan manifesti!

UrbanApa on pitkän tähtäimen projekti, jonka tarkoituksena on tehdä uutta, ajankohtaista, nuoria kiinnostavaa ja ennen kaikkea heidät tavoittavaa taidetta. Toimintaamme kuuluu perinteisen esitystaiteen lisäksi ilmaiset taidetyöpajat, ympäristötaideteokset – ja tapahtumat kaupunkien julkisissa tiloissa sekä myös taidelaitoksissa. Käytämme apunamme olemassa olevia tiloja ja yhteisöjä tekemällä yhteistyötä erilaisten ja erikokoisten toimijoiden kanssa. Tuottamalla sisältöä pyrimme työllistämään ja yhdistämään nuoria suomalaisia ja Suomessa asuvia taiteilijoita yleisönsä kanssa. Iskulauseemme ja toimintaperiaatteemme on suoraviivainen “nuorilta nuorille!” Koko työryhmä koostuu nuorista ammattitaiteilijoista, sillä kokemuksemme perusteella nuoren on helpointa kohdata toinen nuori.

Pyrimme löytämään taiteilijoillemme uusia tapoja toimia yhteiskunnassa hyödyntäen sitä taiteellista koulutusta sekä luovaa pääomaa, joka on jo taiteilijoihimme sijoitettu ilmaisena kulttuurialan korkeakoulutuksena. Tälläkin tavoin pyrimme tarjoamaan nuorelle yleisölle ajankohtaista ja puhuttelevaa nykytaidetta. Meille on tärkeää nuorten kaupunkilaisten, eli tulevien taiteenkuluttajien, saaminen mukaan taiteelliseen toimintaan sekä tekijöinä että kokijoina. Sosiaalisen median aikakaudella haluamme hälventää yksinäisyyttä ja tuoda ihmisiä yhteen uuden ja raikkaan taiteen äärelle ylitse kieli- ja kulttuurirajojen.

Nuoren taiteilijan manifesti:

Taidekentän liikkeellepanevat ongelmat vuonna 2012

 

1.   Taiteen ja sitä tuottavien tahojen on saatava uutta yleisöä.

Tällä hetkellä taide on häviämässä kamppailun ihmisten vapaa-ajasta ja kiinnostuksesta. Taide ei pysy monikulttuurisen, mediakeskeisen yhteiskuntamme kehityksessä mukana. Varsinkin nuoret katsojat loistavat poissaolollaan. Syitä tähän löytyy sekä kulttuurintuotannon byrokratiasta, että taiteilijoiden omasta laiskuudesta ja kapea-alaisuudesta.

2.       Tämän hetkiset taiteen rahoitusmallit ovat kestämättömiä.

Etenkin freelance-kentällä tilanne on vuosi vuodelta tukalampi. Nuorten taiteilijoiden on lähes mahdotonta päästä taidetta tukevien järjestelmien piiriin.

3.       Taiteen tuottamisen malleja on uudistettava.

Tällä hetkellä suurin osa tuotantorakenteista on liian raskaita freelance-kentän hyödynnettäviksi. Uusien, rakenteellisesti kevyempien konseptien luomista ei tueta, sillä iso osa taiteen freelance-kentälle suunnatusta rahasta menee etabloituneiden taiteilijoiden kulurakenteiden ylläpitoon ja kannatteluun.

4.       Kohtuuhintaisia esiintymis- ja harjoitustiloja ei tällä hetkellä juurikaan ole vapaasti saatavilla.

5.       Taiteen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on liian pieni.

Taiteen merkitys tavallisen ihmisen elämässä pienenee. Taide on eristäytynyt laitoksiin, jonne löytää yhä harvempi. Tästä pitävät huolta myös lippujen korkeat hinnat, joista suuri osa menee taidelaitosten seinien ylläpitoon.

Taiteen on tultava ihmisten arjen keskelle ja näkyä ihmisten arjessa yhteistyössä koulujen, nuorisotalojen, harrastustoiminnan järjestäjien sekä taidelaitosten kanssa. Laadukasta taiteen maksutonta harrastustoimintaa lapsille ja nuorille on lisättävä merkittävästi.

 6.       Taiteilijoiden koulutukseen vuosittain uppoavat resurssit ovat liian arvokkaita haaskattaviksi kortistoon tai koulutusta vastaamattomaan työhön.

Talousongelmissa kärvistelevä Suomi tarvitsee koulutukseen käytetyille varoilleen vastinetta, joka näkyy myös bruttokansatuotteessa. Tämän hetkinen tilanne on puhdasta idiotismia. Koulutuspaikkojen leikkaamisen sijaan tarvitaan todellisia siltoja korkeakoulujen sekä työ- ja elinkeinoelämän välille.

Sisältöopetuksen lisäksi tulisi taiteilijoille tarjota mahdollisuuksia yrittäjäkoulutukseen rinnastettaviin opintoihin. Näin taataan luovien alojen yrittäjyyden kasvu yhteiskunnassamme.

Toisaalta tarvitseeko taiteilijan ruveta yrittäjäksi pärjätäkseen freelance-kentällä?

7.       Koko kansan taidekasvatusta on uudistettava.

Taidekoulutukseen tarvitaan monia erilaisia väyliä. Tällä hetkellä yhteiskunnan kahtiajakautuminen näkyy myös taideopiskelijoiden homogeenisyytenä.

Maahanmuuttajataustaiset ja vähävaraisista perheistä olevat nuoret eivät päädy taidekorkeakouluihin (ja tähän haluan kommentoida, että olin sekä Kallion ilmaisutaidonlukiossa että Teatterikorkeakoulussa pitkään AINOA TUMMAIHOINEN).  Mielestämme tämä ei voi johtua lahjakkuuden epätasaisesta jakautumisesta, vaan tarjottujen mahdollisuuksien räikeästä epätasa-arvosta yhteiskunnassamme.

8.       Luovuuden tulee näkyä sisällön lisäksi myös rakenteissa ja rahoituksessa.

Miksi, kenelle, miten, missä ja millä kustannuksella taidetta tehdään. Rakenteiden pitäisi mahdollistaa taide ja taiteilijuus, ei toimia esteenä, joka pitää jotenkin ylittää tai kiertää.

9.       Miten voisimme lisätä taitelijoiden yhteisöllisyyden kokemusta, keskinäistä tukea ja hyvinvointia?

Miten voisimme ottaa taiteilijoina ohjat omiin käsiimme, muokata Suomen taidekenttää haluamaamme suuntaan?

 

Sonya Lindfors ja Anniina Jääskeläinen

Murha-kollektiivi // UrbanApa