Sami Henrik Haapala: Olemattoman teoksen olematon kritiikki?
Sami Henrik Haapalan Nimetön puhuu todellisuudesta ja sen ymmärtämisen mahdottomuudesta. Itsensä nielaiseva teos esittää haasteen itselleen ja katsojilleen.
Nimetön
Idea, toteutus ja esiintyminen: Sami Henrik Haapala
Vierailijana Tampereella mediataiteilija Miila Vainio
Tanssivirtaa-festivaali Tampereella, Hällä-näyttämön harjoitussali 20.4.2005
Olemattoman teoksen olematon kritiikki?
Sami Henrik Haapalan Nimetön puhuu todellisuudesta ja sen ymmärtämisen mahdottomuudesta. Itsensä nielaiseva teos esittää haasteen itselleen ja katsojilleen.
Nimetön on teoksen nimenä samanaikaisesti itsensä kieltävä ja ehdottomuudessaan pitkään varsinkin kuvataiteessa esiintyvien nimettömien teosten linjaan liittyvä. Sami Henrik Haapalan Tanssivirtaa-festivaalilla Tampereella keskiviikkona 20.4.2005 esittämä teos kieltää oman olemassaolonsa, mutta rakentaa tästä mahdottomasta lähtökohdasta oman suhteensa maailmaan.
Nimetön on tällä hetkellä kolmatta vuotta kestäneen improvisaatioon pohjautuvan prosessin kiteytymä. Tampereella Haapalalla oli apunaan mediataiteilija Miila Vainio, joka heijasti diakuvia Haapalan liikkeen päälle. Eräs katsoja mainitsi lähtiessään nauraen, että ”niin sitä pitää, tehdään kaikki itse” viitaten tällä Haapalan tehneen ohjauksen ja esiintymisen lisäksi myös osan teoksen musiikista. Haapala onkin haukannut suuren palan ja välillä tuntuu, että siihen hän saattaa vielä tukehtua.
Loogista epäloogisuutta
Haapalan lähestymistapa on oikeastaan looginen: teosta ei voi esiintyjälähtöisyytensä ja sisäsyntyisen lähestymistapansa vuoksi todennäköisesti ohjata kuin sen esittäjä. Tätä suhdetta omaan tekemiseensä Haapala ironisoi teoksessaan usein ja haastaa tähän myös yleisönsä teoksen keskeyttävässä yleisökeskustelussa.
Ironia monistuu usein useiksi sisäkkäisiksi tapahtumaketjuiksi. Haapalan ironisoidessa omaa esiintymistään ja yleisön osaa siinä, ulkomaanjutuistaan tunnettu toimittaja Matti Kuusela ironisoi puolestaan katsojakokemustaan kirjoittamalla ironisen jutun kokemuksestaan katsojana, joka ei ymmärrä tanssitaidetta (Aamulehti 21.4.05). Ovatko lähellämme elävät erilaiset kulttuurit vaikeampia ymmärtää kuin ne mitkä ovat silti niin turvallisesti kaukana?
Täyteläistä tyhjyyttä
Nimetön käyttää materiaalikseen kaiken: löydetyt ja itse kuvatut kuvat, annetun esitystilan, itse tehdyn musiikin, valmiin mutta itse sovitetun musiikin, valmiina olevan soittimilla soitetun ja elektronisen musiikin, rahoitukselliset olosuhteet, esiintyjän henkilökohtaisen elämäntilanteen, maailmanpolitiikan, kehon synnyttämät muistot, impulssit esityshetkellä… Vainion heijastamat kuvat osallistuvat vapaaseen assosiointiin luomalla välillä puhdasta tekstuuria yhdessä liikkeen kanssa, välillä kommentoiden liikettä. Kuvien ja tanssin suhteessa löytyisi vielä työstettävää, välillä rytmitys tanssin ja kuvien välillä toisti turhaan itseään.
Liikettä Haapala etsii ikään kuin liikkeiden välistä, epäsymmetriasta, artikuloidusta epäselvyydestä ja kaaoksen järjestämisestä ottamatta siitä mitään pois. Haapala ei ole tyytyväinen, mutta hyväksyy sen. Hän tekee teoksen teosten tekemisen merkityksettömyydestä. Uusi haava viilletään parantamaan edellinen vai viilletäänkö se vain koska elämä tuntuu vaativan viiltoa?
Teoksen liikkeet eivät suurimmalta osin ole perinteisiä tanssiliikkeitä, niitä ei tunnista yhteisiksi, sovituiksi merkeiksi. Musiikista ei useinkaan löydy tunnistettavaa pulssia, harvoin melodiaa, ainakaan tonaalista sellaista. Teos ei tarjoa sanomaa, jonka voisi sanoin kertoa. Teos on kuvaus keskeneräisyydestä keskeneräisellä tavalla. Jotain on lyöty rikki ja siitä kertoo lyöjä ja lyöty, jotka lopulta ovat sama henkilö yksikön ensimmäisessä persoonassa.
Pidämme teosta hyvänä tai huonona, pitää Haapala itse meitä hyvänä tai huonona, tämäkin kirjoitus päätynee ennen pitkää osaksi teosta ja prosessi jatkuu.
Sami Henrik Haapala, tanssija-näyttelijä
Sami Henrik Haapala (s. 1975) on oululainen tanssija-näyttelijä, joka on valmistunut tanssijaksi Jaana ja Jaap Kleveringin oppilaana vuonna 2002. Hänen viimeisin teoksensa on yhteistyössä Vaatu Kalajoen ja Katja Mustosen kanssa kesällä 2004 toteutettu koko perheen fantasiateos ´Pläpsammakot ja pläpmaailmankaikkeus´.
