Mila Moisio – Nykysirkuksen ja nykytanssin väliseltä rajapinnalta kumpuaa lukuisia erilaisia näkökulmia näiden kahden erillisen taidemuodon tarkasteluun. Sirkuksen äänimaailma, samoin kuin tanssinkin, koostuu musiikista, jonka kanssa esiintyjien liike kommunikoi. Millainen on nykysirkuksen ja musiikin suhde? Miten ääni ja liike kietoutuvat sirkusesityksissä toisiinsa?
Äänekäs ja liikkuva nykysirkus
Nykysirkuksen monet äänet
Perinteisestä sirkuksesta, 1700-luvulla kehittyneestä sirkuksen muodosta, puhuttaessa on syntynyt sirkusmusiikin käsite. Yhtä vahvasti kuin klassisen baletin ajatteleminen tuo mieleen ylevän klassisen musiikin kuten Tšaikovskin sävellykset, myös sirkukseen on erottamattomasti liitetty omanlainen äänimaailmansa.
Marssimusiikki, isot torvisektiot sekä pärisevät rummut ovat olleet mukana luomassa taianomaista tunnelmaa sahanpuruisten sirkusareenoiden reunoilla. Mahtipontinen musiikki tukeekin maailmaa, jollainen perinteiseen sirkukseen kuluu. Nykysirkuksen eriytymisen myötä mahtipontisuus on kuitenkin kaikonnut yhä monipuolisemman äänimaailman kuuluessa sirkusesityksissä.
Helsinkiläisen Circo Aereon sekä ranskalaisen sirkusryhmän Les objets volantsin yhteistyössä syntynyt Espresso tuo esiin nykysirkuksen monimuotoisen äänimaailman. Keväällä Stoassa esitetyssä teoksessa hahmottuu ajallinen jatkumo, joka kulkee perinteisen sirkuksen rahisevista kovaäänisistä kohti kokeilevaa konemusiikkia. Espressossa lavalle nouseekin parrakas nainen sekä hevosshow perinteisen sirkuksen äänimaailman tukemana. Konemusiikin tahdissa nähdään puolestaan nykytanssia sekä hypnoottisia jongleerausnumeroita.
Espresso (Kuva: Heli Sorjonen)
Maksim Komaro, Circo Aereon ohjaaja, on ollut luomassa uutta äänimaailmaa sirkusesityksiin. Omasta levyhyllystä löydetyt kappaleet ovat mukana teoksissa samoin kuin niitä varten sävelletty ja sovitettu musiikki sekä itse esiintymistilassa syntyvä ääni. Käsikirjoituksen puuttuessa musiikista on tullut Komaron teosten pohja, josta liike saa alkunsa. ”Esiintyminen ei saa olla päälle liimattua, musiikin kuvittamista, vaan sen sidoksien äänimaailmaan on oltava vahvempia”, Komaro täsmentää.
Musiikki ei tällöin Komaron mielestä saa olla myöskään liian helposti tunnistettavaa. Musiikin avulla muodostuvat viittaukset eri aikakausiin tai paikkoihin jättävät katsojalle tilaa luoda omia tulkintojaan teoksen maailmasta. Keskiaikaisten sirkuskärryjen ympärille punoutuvassa teoksessa, Tripossa, ei kuulla keskiaikaista musiikkia, vaan eri aikakaudet ovat edustettuina esityksen äänimaailmassa. Jenni Kallon ja Sanna Silvennoisen duetossa kuullaan Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaalin sovitus, joka viittaa 1800-luvun loppuun, kun taas Pascal Comeladen musiikki edustaa 1970-luvun ranskalaista musiikkimaailmaa. Komaron levyhyllyn aarteita Tripon äänimaailmassa täydentää Rinneradion konemuusikkona tunnettu, Tuomas Norvio, sovittamalla eri kappaleet toisiinsa.
Toisin kuin perinteisessä sirkuksessa, nykysirkuksessa yhden teoksen äänimaailma saattaa koostua hyvinkin erilaisista osista. Komaron ohjaamien teosten yhtenäisyys näyttää syntyvän siitä dialogista, mitä esiintyminen ja musiikki esiintymistilassa käyvät. Erilaiset osat eivät tällöin hajoa sekasortoiseksi kaaokseksi vaan alkavat keskustella toistensa kanssa. Nykysirkuksen äänien intensiivisyys korostuukin yhä vahvemmin siirryttäessä tarkastelemaan yksittäisen äänen ja liikkeen sidoksia.
Sirkuksen rytmi, rytmin sirkus
Itse muusikoiden astuessa lavalle yksittäisen äänen ja liikkeen välitön suhde nousee peittelemättömästi esiin. Komaron ohjaamassa, Rinneradion kanssa yhteistyössä toteutetussa teoksessa, Fritt Fallissa, jongleerauksen rytmi sekoittuu osaksi muusikoiden soittamaa rytmiä, jolloin myös musiikin visuaalinen puoli korostuu. Samalla sirkuksen omat äänet sekoittuvat osaksi äänimaailmaa, jossa on vaikea nähdä selvää eroa yksittäisen äänen ja musiikin välillä.
Viime syksynä ensi-iltansa saaneessa Fritt Fallissa Tuomas Norvion ja jonglöörinä esiintyvän Komaron yhteisessä kohtauksessa puisen pallon liikettä puisella laudalla mikitetään. Pallon liike kohtaa voimistuvan äänen, joka hiljalleen alkaa elää pallon liikkeestä riippumatonta elämää.
Maksim Komaro ja Tuomas Norvio teoksessa Fritt Fall (Kuva: Heli Sorjonen)
Pallon ja puupinnan kohtaamisesta syntyy rytmi. Äänen irtautuessa pallon liikkeestä siihen yhtyy myös muita instrumentteja. Lopulta visuaalinen havainto, joka alussa vielä liittyi kiinteästi ääneen, on kadonnut ja jäljelle on jäänyt pelkkä ääni, musiikki.
Musiikin rakentuminen sirkusteknikoiden kautta näkyy myös muusikko Markus Lahtisen, ja Komaron duetossa, O/I. Lahtisella on soittiminaan kontrabasso, miniflyygeli sekä sämpleri eli äänien nauhoittamiseen ja muokkaukseen tarkoitettu kone. Kontrabasson tai miniflyygelin soittaminen ei seuraa perinteistä kaavaa, vaan myös soitinten pinnat, basson kaaret sekä flyygelin kansi, muodostavat äänilähteitä. Pinnoille osuvat välillä Komaron pallo, välillä Lahtisen harjaantunut muusikon käsi. Jongleerauksen rytmi, Komaron pallojen liike sekä Lahtisen soittaminen, muodostavat yhtä aikaa teoksen ääni ja visuaalisen maailman.
Komaron ja Lahtisen saumaton yhteistyö näkyy yhtenäisenä liikkeenä, johon ääni erottamattomasti kuuluu. On jopa vaikea sanoa, missä vaiheessa jongleeraus ja musiikki erkanevat toisistaan. Nykysirkuksen kautta musiikin käsite laajeneekin kattamaan yhä monimuotoisemman äänimaailman. Samalla nykysirkuksen liikekieli löytää uusia liikeratoja muusikoita seuraamalla.
Liikkuva ja kuuluva keho
Vaikka nykysirkuksen ilmaisun painopiste on esittämisessä, visuaalisuudessa, se ei kuitenkaan unohda ääntä, joka liikkeeseen erottamattomasti kuuluu. Nykytanssin tutkiessa ihmisen kehollista olemista tilassa, myös nykysirkus näyttää ottavan osaa kehollisuuden tutkimiseen. Liikkeen muodostuminen suhteessa tilaan, painovoimaan, ilmaan, lattiaan tai trapetsiin synnyttää aina myös äänen. Useissa Komaron ohjaamissa nykysirkusesityksissä tuodaankin mielestäni selvästi esiin äänen ja liikkeen suhde, olemisen visuaalinen ja auditiivinen puoli.
Mila Moisio on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, joka askartelee vaatteita päivittäisen leivän toivossa. Taide, kulttuurisen ilmaisun muotona, marginaaleja unohtamatta, muodostaa aukon jonka kautta hän pyrkii tarkastelemaan maailmaa.
Circo Aereon syksyn ohjelmistosta tarkempaa tietoa osoitteessa www.cirko.net
