Milla Koistinen: Usko onneen
Pina Bauschin kaksi- ja puolituntinen Nefés on kaunis ja keveä teos, joka hymyilee katsojille saaden katsojatkin hymyilemään.
Kuva: Ursula Kaufmann
Nefés
Ein Stück von Pina Bausch
ohjaus ja koreografia: Pina Bausch
lavastus ja videot: Peter Pabst
puvut: Marion Cito
musiikin koostaminen: Matthias Burkert, Andreas Eisenschneider
ohjaajan avustajat: Marion Cito, Helena Pikon, Robert Sturm
lavastajan avustaja: Gerburg Stoffel
puvustajan avustaja: Birgit Stoessel
esiintyjät: Ruth Amarante, Rainer Behr, Andrey Berezin, Alexandre Castres, Silvia Farias, Ditta Miranda Jasfji, Na Young Kim, Daphnis Kokkinos, Melanie Maurin, Pascal Merighi, Cristiana Morganti, Nazareth Panadero, Fabien Prioville, Jorge Puerta Armenta, Azusa Seyama, Shantala Shivalingappa, Michael Strecker, Fernando Suels, Kenji Takagi, Anna Wehsarg
tekninen johtaja: Jörg Ramershoven
valaistusmestari: Fernando Jacon
ääni: Andreas Eisenschneider
puvusto: Silvia Franco, Andreas Maier
musiikki: Mercan Dede, Birol Topaloglu, Burhan Öcal, Istanbul Oriental Ensemble, Replicas, Bülent Ersoy, Candan Ercetin, Suren Asaduryan mit Yansimalar, Amon Tobin, Arild Andersen, Bugge Wesseltoft, Chris McGregors Brotherhood of Breath, Dr. Rockit, Elektrotwist, Inner Zone Orchestra, Koop, Mardi Gras B B, Astor Piazzolla, Tom Waits, Uhuhboo Project
Kantaesitys 21.3.2003
Alkuperäistuotanto: Tanztheater Wuppertal Pina Bausch
yhteistyössä International Istanbul Theatre Festival & The Istanbul Foundation of Culture and Arts
Helsingin Juhlaviikot 2005
Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö 3. ja 4.9.2005
Usko onneen
Pina Bauschin ja hänen tanssiteatterinsa Tanztheater Wuppertalin teos Nefés (hengitys) on syntynyt Istanbulissa Bosporinsalmen rannoilla. Kantaesityksensä se on saanut 21.3.2003 ja nyt teos nähtiin kahtena iltana Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Kaksi- ja puolituntinen Nefés sisältää ripauksen länsimaita, ison hyppysellisen itämaisia elementtejä, pitkähiuksisia kaunottaria, raamikkaita miehiä, tanssia ja teatteria. Se on kaunis ja keveä teos, joka hymyilee katsojille saaden katsojatkin hymyilemään. Siinä on ilmaa, jota on helppo hengittää.
Visuaalisia elementtejä ei ole suuria määriä, mutta ne ovat kaikki tarkkaan harkittuja. Yksinkertaisista aineksista luodaan vankkoja mielikuvia katsojien silmien eteen eikä kohtausten kertomiseen tarvita rekka-autollista rekvisiittaa. Lavalle syntyy turkkilainen hammam muutamalla pesusoikolla, pyyhkeillä ja saippuapilvillä, untuvatyynystä leivotaan raskas leipätaikina ja parilla pöydällä saadaan aikaan meluisa ravintola. Keskelle lavaa muodostuu huomaamatta pieni lätäkkö, josta vähitellen kasvaa lampi, jonka rannoilla pariskunta voi juoda lasillisen jos toisenkin.
Tällaiset pienet yllätykselliset hetket pitävät mielenkiintoa yllä, samoin kuin loistavat tanssijat. Nefés koostuu lukemattomista sooloista, joilla on pituutta ja painoa ja niiden väliin rakennetuista teatterillisista pätkistä. Tanssijat pääsevät näyttämään kaiken osaamisensa eikä taidoilla tunnu olevan rajoja.
Nefés on kuin musikaali, jossa jokainen pääsee esille ja esiintymään, keimailemaan ja kosiskelemaan. Siinä on paikkansa väliaplodeille, hurjille suorituksille, kauniille naisille ja rohkeille miehille. Toisaalta Bausch asettaa kaiken kyseenalaiseksi ja näyttää ristiriitaisuudet, mutta tekee sen niin kevyesti, että välillä on vaikea erottaa vakavuutta ja pilkettä silmäkulmassa. Mutta yleisö rakastuu, nauraa, huumaantuu ja taputtaa käsiään. Pitkät soolot ja niiden lähes tasapitkät kestot kuitenkin puuduttavat. Teos on pitkä ja sen tasainen rakenne ei tee katsojan kokemusta helpoksi.
Nefés käsittelee naisten ja miesten välisiä suhteita ja rooleja ja jako on hyvin perinteinen. Naiset palvelevat miehiä, miehet palvovat naisia ja molemmat kiusoittelevat ja viettelevät toisiaan. Bausch pitää onneksi miehet ja naiset tasavertaisina. Naiset ovat kauniita, viehkeitä, mutta myös vahvoja. Miehet ovat voimakkaita, mutta myös herkkiä. Nefés on ennen kaikkea nautintoa, riemua, leikkiä ja viettelystä. Siinä on antautumista ja heittäytymistä ja sen keveyttä tuntuu jopa vaikealta ottaa vastaan.
Laulun sanat ”I just want you to feel good” ja tanssijan vastaus “Nothing, I am just smiling and it’s difficult” kysymykseen ”What are you doing?” kuvastavat hyvin teosta ja sen tuottamaa oloa. Onnea ja iloa on nykyään vaikea tuoda esille näyttämöllä ja uskoa siihen. Saati sitten saada muutkin uskomaan siihen ilman epäilyksiä, että joku tässä on nyt vialla ja kohta tapahtuu jotain kauheaa. Mutta väitän silti, että Bauschin teoksessakin on jokin synkkä takavire, jotain mikä ei näy, mutta on silti läsnä. Tuo uhkaava synkkyys saa Nefésin väreilemään ja tekee siitä mielenkiintoisen. Enkä myönnä nyt olevani vain kyyninen ja kuvittelevani teokseen ristiriitoja.
Nefésin lopussa huomaa onneksi vain pelänneensä pahinta, vain luulleensa onnen katoavan, sillä Bausch on jaksanut uskoa luomaansa keveyteen loppuun asti. Mitään käännettä ei tapahdu ja lopussa voi huokaista helpotuksesta. On lohdullista huomata olleensa väärässä, mutta surullista tajuta olevansa niin tummilla väreillä maalattu. 
Milla Koistinen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva tanssija, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004.
