”Such a nasty woman”, kuittaa Donald Trump presidentinvaalien vastaehdokkaastaan Hillary Clintonista ja antaa sysäyksen massiiviselle seksismiä purkavalle taideteokselle. Koreografi Susanna Leinosen Nasty on naisiin kohdistuvan vallankäytön kehoon painuvien kokemusten tarkka ruumiinavaus. Tanssi on mitä osuvin ilmaisukeino ilmentämään aiheen kokonaisvaltaisuutta.
Räväyttävin valo- ja ääniefektein alkava esitys hälyttää valmiustilaan. Valokeilaan kehystetty tanssija syventyy kehon ääriä hahmottavaan ja haastavaan liikkeeseen. Nainen ylittää valolla hänelle karsinoidun tilan, valokehä laajenee ja avaa tilan kohtauksittain etenevälle vallan anatomian tutkielmalle. Sen käyttövoimana ovat kulttuuriset naiseuden määreet. Raikkaalla otteellaan esitys outouttaa luonnollistetut sukupuolistereotypiat, laittaa niiden uudelleentulkinnan liikkeelle ja tuulettaa naisten itsemääräämisoikeuksien puolesta.
Tanssijoiden hahmoissa kiteytyvät teosnimen mukainen häijyys, hankaluus ja kumma. Nasty-nainen on kulttuurinsa ehdollistama kohde, mutta myös sitä kyseenalaistava toimija. Katseen vallan alla olemisen tämä haastaa katsomalla takaisin, omaehtoisuudestaan piiruakaan perääntymättä. Tanssijoiden kehoja ei liikuta ulkonäkökeskeisyys vaan kokonaisvaltainen toimijuus. Teoksen nimeen sisältyvät, kielteisinä mielletyt määreet milloin purkautuvat reaktiiviseksi raivoksi, milloin puolestaan kääntyvät voimavaraksi.
Nasty ei asetu helposti määriteltäväksi vaan haastaa katsojan miettimään tulkitsemisen tapojaan. Tanssija liikuttaa itseään vähitellen kiihdyksiin. ”Mitä todella näet? Pyytääkö nainen sitä?”, kysyy toinen tanssija yleisöltä samalla kun kuvailee kohtausta fyysisenä tapahtumana ja toteaa sen olevan vain liikettä. Kiihottuneisuus ja orgastinen tila jäävät totunnaiseksi arvaukseksi, sillä mikään liikekielen vihjeissä ei ole ilmiselvää. Se mitä todella tapahtuu, säilyy tanssijan omana asiana.
Tanssimatto muuntuu myös valkokankaaksi, johon videoprojisointina heijastetaan toksisen maskuliinisuuden mielenmaisema. Naisiin kohdistuva henkinen väkivalta, solvaukset ja nimittelyt – ”hoito”, ”cock tease,” ”dumb bitch” ja ”nazifem” – tykitetään näyttämölle mutta hajoavat lopulta osiinsa. Oivallisesti kohtaus ilmentää sitä, kuinka kyse on juurikin projisoinnista, misogynistisen, naisvihamielisen mielen heijastamisesta ulkoiseen kohteeseensa. Näyttämöllistäminen todentaa, että kyse ei ole vain yksittäisistä, herjauksia viljelevistä raukoista vaan kulttuurista, joka mahdollistaa tämän, ja jolle kukaan ei siksi ole immuuni.
Tanssi on taidokkuudessaan, särmikkyydessään ja omalaatuisuudessaan kiehtovaa katsottavaa. Laajan liikerepertuaarin dynamiikka vaihtelee ja muuntuu äärestä toiseen: mekaanisuudesta taipuisuuteen, hardcoresta herkkyyteen ja aggressiivisuudesta vapauttavaan voimaan. Klassiseen musiikkiin kontrastoitu anarkistinen liike on itsessään elämys. Myös hiljaisuutta hyödynnetään tehokkaasti. Mikä parasta, liikekieli laajenee ajattelun tasolle.
Erilaisista alusvaatteista koostuva puvustus on tyylikkään riisuttu. Kuten teoksessa kaikkiaan, sen yksityiskohdat kantavat viitteitä tyhjentymättä kuitenkaan näiden merkityksiin. Alusvaatteita vaihdetaan kuin roolitusta, mutta nurinkurin odotukset päälaelleen kääntäen. Tanssijoiden naamiot assosioituvat myös naisille annettuihin yhdenmukaistaviin ja persoonattomiin rooleihin. Liekö kauneusteollisuuden myymä maski, joka muokkaa kasvoista kaupallisen ideaalin mukaisen. Yhtä kaikki, teos riisuu niin esiintyjät kuin katsojatkin naamioistaan ja haastaa ajattelemaan roolinsa uusiksi.
Mia Hannula
Kirjoittaja on tanssikriitikko ja taiteen tutkija.
Susanna Leinonen Companyn Nasty, ensi-ilta 7.9.2018 Kulttuurikeskus Stoassa
Koreografia: Susanna Leinonen
Tanssijat: Tiia Huuskonen, Elina Häyrynen, Natasha Lommi, Elisa Tuovila ja Erika Vilander
Musiikki: Arvo Pärt, Max Richter, Jóhann Jóhansson, Hildur Gudnadóttir, Robert Aiki Aubrey.
Pukusuunnittelu: Sari Nuttunen
Valosuunnittelu: Harri Peltonen
Äänisuunnittelu: Teemu Korpipää
Projisoinnit: Ville Seppänen
Kuva: Mirka Kleemola
Nastyn seuraava esitys 7.11. Savoy-teatterissa