Muutoksia Greven aikaan

Kenneth Greve, haastattelu

Kansallisbaletin uusi johtaja Kenneth Greve on kunnianhimoinen showmies. Hän haluaa nostaa Kansallisbaletin kansainväliseksi huippuryhmäksi. – Ei piiskalla, vaan porkkanalla, Greve sanoo.


Kuvat: Heikki Tuuli

Artikkeli on julkaistu Hufvudstadsbladetissa 23.8.2008.

 

Muutoksia Greven aikaan

Jo balettisaliin astuessa tulee hiki. Ilma on kostea, painostava ja happi on vähissä. Tanssijoiden into on kuitenkin suurempi kuin vuosiin. Vaikka ryhmä on juuri aloittanut harjoittelun yhdessä, kahden kuukauden kesälomatauon jälkeen, vaikuttaa siltä että fermé-hypyt olisivat normaalia kymmenen senttiä korkeampia. Joukko ruskettuneita ballerinoja lentää halki ilman ponnekkailla grand jetéillä, Don Quijoten valssin tahdittamana.

Kenneth Greve, taiteellinen johtaja, Suomen Kansallisbaletti

Kenneth Greve istuu rennosti jalat ristissä, nilkat ojennettuina, ja seuraa harjoittelua kiinnostuneena. Hän ojentaa kaulansa ja nyökkää hyväksyvästi, vartalo myötäilee tanssijoiden liikkeitä. Vihreät silmät loistavat, ja vaikuttaa siltä että hän pitää näkemästään. Välillä hän puree leuat yhteen, ja silmät kapenevat viestittäen kritiikistä. Vielä tanssijat eivät ole aivan siellä, mihin hän heidät haluaisi.

– Kansallisbaletti on ryhmä, joka tanssii hyvin, mutta ei ole vielä päässyt täyteen potentiaaliinsa. Heidät täytyy yhdistää, jotta he voivat tuntea ylpeyttä itsestään. Tavoitteeni on viedä ryhmä maailman parhaiden joukkoon, mutta se vaatii kaikilta sen jäseniltä äärimmäistä panostusta, Greve sanoo.

Naiset kiehtoivat

Greven isä oli ammatiltaan golfin opettaja, ja Kenneth vietti suuren osan lapsuudestaan golfkentällä.  Kun hän ei saanut päivähoitopaikkaa, alkoi hän tanssia seuratansseja. Hän piti erityisesti siitä, että suurin osa osallistujista oli tyttöjä. Eräänä päivänä hän tapasi golfradalla naisen, joka oli Tanskan kuninkaallisen baletin tanssija. Tämä ehdotti vanhemmille, että heidän poikansa ryhtyisi tanssimaan balettia. 8-vuotiaana hän näki televisiosta Joutsenlammen, ja teki ratkaisevan päätöksen.

– Yksi ainoa mies kauniiden, vähäpukeisten naisten ympäröimänä. Hän oli uskomattoman voimakas, ja hänellä oli täydellinen kehonhallinta. Tajusin heti, että tämä oli se mitä haluan tehdä, Greve sanoo veitikkamaisesti hymyillen, ja pyyhkäisee kasvoiltaan vaalean, kihartuvan suortuvan.

Kenneth hyväksyttiin oopperan balettikouluun, ja heti alusta häneltä vaadittiin suuria panostuksia. Hänen täytyi matkustaa päivittäin 50 kilometriä Helsingöristä Kööpenhaminan oopperatalolle. Varhaisteini-iässä Greve kasvoi yllättäen vuoden aikana 32 senttimetriä. Tänä päivänä hän on 196-senttinen.

– Olin hintelä ja kontrolloimaton, ja sain 14-vuotiaana potkut balettikoulusta. Opettajat väittivät, etten koskaan voisi saavuttaa ammattitanssijalta vaadittavaa voimaa. Se oli parasta mitä minulle olisi voinut tapahtua. Se kannusti minua taistelemaan eteenpäin.

Greve valmistui koulusta ennätyksellisen nopeasti, ja lähti 16-vuotiaana New Yorkiin osallistuakseen School of American Balletin kesäkursseille. Hän päätti jäädä kaupunkiin saadessaan töitä New York City Balletista.

– Puolentoista vuoden jälkeen jouduin ongelmiin työluvan umpeutumisen takia. Mikhail Baryshnikovilla oli onneksi suhteita Valkoiseen Taloon, ja hän auttoi minua. Hän antoi minulle erityissopimuksen American Ballet Theatreen, jossa tanssin ensimmäiset solistiroolini.

Ei kumarra kuvia

Greve uskalsi jo nuorena olla kriittinen. Kun juhlittu tanssilegenda Rudolf Nurejev esitti ihailijajoukon edessä teknisesti vaativan hyppysarjan La Sylphide -baletista, niin Greve näki virheet.

– Rudolf oli noin viisissäkymmenissä, ja laatu ei ollut parasta. Kun huomautin siitä hänelle, hän raivostui. Hän käski kaikkia muita poistumaan huoneesta, ja minun täytyi osoittaa hänelle hänen virheensä. Viikon päästä hän lähetti minulle faksin. Hän oli nimittänyt minut danceur étoileksi, Pariisin oopperan tähtitanssijaksi. Olin vain 19-vuotias, ja minun piti tanssia Joutsenlammen pääosa suuren diivan kanssa. Minulla oli vain 10 päivää aikaa askeleiden opetteluun, mutta olin silti rauhallinen. Muistin isäni sanat: ”Anna sata prosenttia, niin voit olla tyytyväinen. Enempää et voi antaa”. Sellainen mentaliteetti vie pitkälle, Greve sanoo.

Vuonna 1992 hänet nimitettiin Tanskan Kuninkaallisen baletin päätanssijaksi, ja neljä vuotta myöhemmin balettimestariksi. Kaksi vuotta sitten Greve houkuteltiin Showtimeen, tanskalaiseen julkkislaulukilpailuun, jossa katsojat saavat puhelimitse äänestää suosikkiaan. Kerätyt varat käytettiin hyväntekeväisyyteen. 1,2 miljoonaa tanskalaista näki hänen tanssivan ja laulavan. Grevestä, joka oli ollut jo vuosia balettitähti, tuli hetkessä koko kansan julkkis.

– Kilpailussa näin mahdollisuuden auttaa, ja päätin osallistua välittämättä riskistä joutua naurunalaiseksi.

Yleisö äänesti hänet finaaliin, jonka hän lopulta voitti Freddy Mercuryn kappaleella ”Show Must Go On”. Jälkikäteen hänelle ehdotettiin kappaleen nauhoittamistakin.

Näki Suomessa mahdollisuuksia

Halu auttaa sai Greven kiinnostumaan myös pedagogiikasta, jota sitä paitsi on hänellä verissäkin: hänen isänsä ja veljensä ovat molemmat golf-opettajia. Greve itse on työskennellyt parhaiden opettajien kanssa, ja koska hänellä on ollut niin monta inspiroivaa johtajaa hän halusi jakaa kokemuksiaan.

Tanssijan eläkeikä lähestyi, ja hän halusi lopettaa huipulla. Jo monen vuoden ajan hän oli halunnut baletin johtajaksi, ja Suomen Kansallisbaletissa hän näki mahdollisuuksia sekä hyvän hallinnollisen rakenteen. Uusille ideoillekin oli tilaa. Greve näki etuna sen, että baletin- ja oopperanjohtajat vastaavat taiteellisesta sisällöstä itsenäisesti.

– Suomi on vähän syrjässä, ja kansainvälinen balettiyleisö ei löydä tänne. Siksi meidän on tehtävä itsemme näkyviksi. Olen ottanut yhteyttä agentteihin, ja suunnitellut kiertueita. Täällä on paljon hyviä tanssijoita, mutta monet ovat ujoja. Haluan sytyttää heissä jokaisessa ilon ja intohimon, ja auttaa heitä rakentamaan hyvän itseluottamuksen.

Tällä hetkellä noin puolella tanssijoista on määräaikainen sopimus. Vakinaisia sopimuksia ei ole kirjoitettu kuuteen vuoteen. Greve haluaa pitää ryhmään pysyvänä, ja lisää vakinaisten sopimusten määrää. Se lisää stabiliteettia.

– Kansallisbaletti on kansainvälinen talo, jossa on kaikenikäisiä tanssijoita. He kehittyvät ja kypsyvät eri tahtiin. Ei ole uskottavaa, jos 18-vuotias näyttelee Gisellessä äitiä. Eri persoonallisuuksille on oltava tilaa. Silloin voi myös ohjelmisto voi olla laajempi. Vaadin kuitenkin kaikilta henkilökohtaista maksimisuoritusta, kertoo Greve.

Imagonkohotuksen aika

Tähän asti kaikilla tanssijoilla on ollut tanssijan työnimike, mutta Greve haluaa siirtyä hierarkiseen järjestelmään, jossa eritellään solistit ja kuorotanssijat. Hänen mielestään on imagonkohotuksen aika.

– Kun myyn balettia ulkomaankiertueille, he pyytävät tähtiä. Se on sekä hyvää markkinointia, että hyväksi tanssijoiden henkilökohtaiselle kehitykselle. Kommunismi on kaunis ajatus, mutta Joutsenlammessa voi olla vain yksi Odette. Tietysti kaikki ovat tärkeitä, ja hierarkiajärjestelmä ei poissulje uusien, kovasti työtä tekevien kykyjen esiinnousua. Haluan että näymme ja olemme aktiivisia kaikkialla, sekä kotimaassa että ulkomaiden festivaaleilla ja kiertueilla, hän sanoo.

Greve on halunnut lisätä balettinäytösten määrää tänä vuonna, ja hän vaatii aiempaa kurinalaisempaa työskentelyä. Balettitunti on pyhä Graal, kaiken lavalla näkyvän runko, ja ryhmän tason mitta. Greve haluaa pitää tanssijoista huolta ja antaa heille neuvoja.

Hän haluaa käydä tanssijoiden vahvuuksia ja heikkouksia lävitse henkilökohtaisesti heidän kanssaan, ja aikoo luoda kaikille henkilökohtaiset infokansiot. Näin hän pystyy myös seuraamaan tanssijoiden kehitystä ja motivaatiota. Kontrolloidakseen kaikkien harjoittelua kuudesti viikossa on kaikkien tanssijoiden syksystä lähtien merkittävä itsensä aamuisin harjoittelusalin osallistujalistaan.

Monet nuoret tanssijat ovat vuosia työskennelleet määräaikaisella sopimuksella. Greve ratkaisi ongelman luomalla osittain valtion rahoittaman oppisopimusryhmän nuorille tanssijoille. Yhdestätoista nuoresta tanssijasta kolme kiinnitetään tulevaisuudessa Kansallisbaletin ryhmään.

Haluaa tuoda esiin Suomen omaleimaisuutta

Jotta Kansallisbaletti menestyisi, Greve haluaa korostaa Suomen omaleimaisuutta. Suomi on tanssista puhuttaessa nuori maa. Täällä ei ole samanlaisia balettikoreografien traditioita, kuin esimerkiksi Tanskassa. Suomalaiset ovat Greven mielestä hieman outoja ja äärimmäisyyksiin taipuvaisia, ja hän haluaisi tuoda tämän esiin myös näyttämöllä. Hän haluaa nostaa Suomesta esille uusia, lupaavia koreografeja. Koreografioiden täytyy kuitenkin olla sellaisia, jotka toimivat myös kansainvälisillä näyttämöillä.

– Nykytanssi Suomessa on hyvin kehittynyttä, mutta harva koreografi osaa tehdä tanssia kärkitossuille. Minulla itselläni on joitakin ideoita, mutta mieluummin haluaisin jonkun muun toteuttavan ne, Greve myöntää.

– On tärkeää pitää klassinen linja, muuten katoamme. Suomessa on paljon hyviä nykytanssiryhmiä, ja Kansallisbaletti täytyy säilyttää hyvän klassisen tekniikan omaavana ryhmänä. Heidän on kuitenkin hallittava myös nykytanssi.

Suuret suunnitelmat kuten kiertueet ja määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamiset ovat taloudellisesti kalliita, mutta Greve ei ole huolissaan aiempien taloudellisten ongelmien toistumisesta.

– Kiinnitämme talouteen jatkuvasti huomiota, ja meillä on uudelleen muotoiltu hallintorakenne. Olemme ehdottomasti pystyneet muuttamaan suuntaa, hän sanoo varmana.

Baletin johtajan huoneessa kaikki edellisen johtajan, Dinna Björnin, boheemit piirteet ovat kuin poispyyhkäistyt. Greven sisustus on minimalistinen, ja henkii bisnestä. Sesongin kaksi ensimmäistä ovat olleet hänelle kiireistä aikaa. 40-vuotispäivänään hän tekee työtä yli kymmenen tuntia, mutta odottaa jo illallista vaimonsa Marie-Pierren kanssa. Tämä on ranskalainen ensitanssija, joka hiljattain luopui urastaan Kööpenhaminassa. Seuraan liittyvät tietenkin myös pariskunnan pojat Thorgan ja Schonan.

– Lepään kun olen vanha. En ole stressaajatyyppiä, sanoo Greve, jolla on nelivuotinen sopimus Kansallisoopperan kanssa.

Jenny Jägerhorn

Kirjoittaja kiinnitettiin Suomen Kansallisbalettiin 2000. Hän on toista vuotta opintovapaalla ja opiskelee journalistiikkaa Helsingin yliopistossa.

 

PROFIILI

Kenneth Greve
Ikä: 40 vuotta
Perhe: Vaimo Marie-Pierre, 37 vuotta, ensitanssija. Pojat Thorgan, 9 vuotta, ja Schorgan, 6 vuotta
Asuu: Helsingin Töölössä
Ihailen: “Vaimoani. Hänellä on fantastisen positiivinen näkemys siitä, että maailmasta voi tulla parempi paikka.”
Lempisana tanskaksi/suomeksi: extraordinært/kyllä
Pitää: Golfin pelaamisesta ja nikkaroinnista, käsien likaamisesta
Motto: “Anna sata prosenttia kaikessa mitä teet.”
Lempiruoka: “Rakastan ruokaa ja syön paljon. Pidän erityisesti mehukkaasta pihvistä.”

 Kenneth Greve tanssii Landerin Etydeissä.

 
Greve laulaa Let´s Dance.