Karoliina Yli-Honko: Loistava kulttuurien törmäys
Täydenkuun tanssit -festivaalin tämänvuotisten residenssitaiteilijoiden Vera Nevanlinnan ja japanilaisen Maki Morishitan yhteisilta koostui kolmesta soolosta. Jälleen yleisölle tarjoiltiin eheä kokonaisuus persoonallista nykytanssia.
Kuva: Riikka Sundqvist
News
Koreografia: Deborah Hay
Svitus ja tanssi: Vera Nevanlinna
Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio
Pukusuunnittelu: Maria Duncker
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Vera Nevanlinna
Kuva: Yoichi Tsukada
Debutante ja Koshitsu
Koreografia ja tanssi: Maki Morishita
Valosuunnittelu: Masaaki Aikawa
Pukusuunnittelu: Mayu Sasajima
Debutanten musiikki: Maki Morishita, Ai Morishita
Tuotanto: Study of Live Works BANETO, 2003
VPK-teatteri, Pyhäjärvi
Täydenkuun tanssit 2007
Loistava kulttuurien törmäys
Debutante on Maki Morishitan ensimmäinen itselleen tekemä soolo vuodelta 2003. Nimi selittää teoksen ytimen: tässä on kysessä debytantti, uusi tulokas, jonka onnistumista seurataan haukan katseella.
Morishitalla on yllään hienostunut satiinimekko ja hänen olemuksessaan on ujoutta. Lavalla on Morishitan lisäksi vain mikrofoni telineessään. Ja sitten tapahtuu kaikkea, mitä ei pitäisi tapahtua. Askeleet horjahtelevat, mikrofonin johto kietoutuu joka paikkaan. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että kyseessä on kuvitteellinen debyytti, vaikka se on sitä myös todellisuudessakin ollut muutama vuosi sitten.
Morishitan liikekieli on vähäeleistä, eikä siinä yleisesti ole nähtävissä mitään japanilaista eksotiikkaa. Debutantessa Marishitan ja hänen siskonsa äänistä muodostuva scat-tausta yhdistyy upean orgaanisesti liikkeeseen, ääni ja liike ovat yhtä.
”Kuvitelkaa nainen, joka elää yksin Tokiossa pienessä huoneessa”, evästää Morishita tiedotustilaisuudessa Koshitsu-soolon katsomista. Tässäkin teoksessa nimen merkityksen tietäminen avaa merkityksiä: koshitsu-sanalla on japanissa kaksoismerkitys. Se tarkoittaa sekä pientä huonetta että kiinni pitämistä tai uskollisuutta (engl. adherence).
Teos on syntynyt ahtaan suurkaupungin asukkaan tarpeesta yksityiseen tilaan, joka rajoittuu yleensä esimerkiksi vessaan tai tyhjään hissiin. Niinpä teoksessakin tila on rajattu pieneksi neliöksi, jonka sisällä Morishita tanssii. Liikkeet tuntuvat toisaalta osoittavan ahdistusta ja seinien päällekaatumista, mutta toisaalta myös vapautumista ja omaa hengähdystaukoa kaikesta ulkopuolisesta. Pieni tila tuo turvaa ja siellä voi rauhoittua.
Koshitsu on täynnä pieniä oivalluksia. Alussa Morishita hyppii ja tanssii paikallaan pienen hetken omituisen lotinan säestämänä. Syyksi paljastuu reisien väliin piilotettu vesipullo. Teokseen sisältyy myös Morishitan luettelema pitkä litania erilaisia ainesosia jostakin kosmetiikkatuotteesta. Tässäkin pienenä jippona suomalaisille on heitetty ensin nauhalta tuleva mainosteksti eräästä suomalaisesta shampoosta.
Koshitsussa on ajoittain räjähtävää energiaa, ja Morishitan liikkeistä tulee väistämättä näissä kohdissa mieleen kabuki-teatterin isosti tehdyt ja liioitellut eleet. Kaiken kaikkiaan Morishitassa yhdistyvät herkkyys, tarkkuus, voima ja huumori. Hän on viehättävä esiintyjä ja hyvä esimerkki siitä, että Japanissa tehdään laadukasta nykytanssia.
Sama pätee käänteisesti myös Vera Nevanlinnaan. Hänen sovituksensa Deborah Hayn sooloprojektissa tehdystä koreografiasta voi huoletta lähettää maailmalle edustamaan suomalaista nykytanssia. News-teos on syntynyt intensiivisessä harjoittelujaksossa Hayn kanssa, jonka jälkeen tanssija harjoittelee teosta itsenäisesti Hayn havainnon harjoittamisen metodin mukaan.
Nevanlinnan teoksessa on jotakin myyttistä ja aavemaista. Elektronisilla äänillä tuntuu olevan yliluonnollinen yhteys tanssijaan, joka antaa impulssit niille. Looginen selitys on kuitenkin olemassa, sillä äänisuunnittelusta vastaava Rinneradiostakin tuttu Tuomas Norvio istuu katsomon takaosassa luomassa äänimaailmaa samanaikaisesti. Kuvataiteilija Maria Dunckerin luoma paperista tehty hame toimii myös osana äänimaailmaa. Jännittävä efeki on saatu aikaan asettamalla mikrofoni tanssijaan, jolloin rapina ja kohina voimistuvat.
Nevanlinnan ilmaisu on omintakeista, liikkeet ovat usein hyvin kulmikkaita ja jopa tylyjä, mutta samalla niissä on ilmaa ja ylevyyttä. Hän pystyy olemaan samaan aikaan erittäin hauska ja näyttämään silti aivan vakavalta.
Seuraavan kolmen vuoden aikana Pyhäjärvellä tullaan näkemään japanilainen taiteilija, sillä festivaali on pannut alulle yhteistyön yokohamalaisen Red Brick Warehouse Number 1:n kanssa. Vaihdossa Yokohamaan lähtee aina suomalainen tanssitaiteilija, tänä vuonna siis Nevanlinna.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
