Ihan ensimmäiseksi: iso kiitos Tanssin Aika -festivaalille! Ihanaa, että Jyväskylässäkin voi ajoittain nähdä Valtteri Raekallion kiitetyn Mihin valo katoaa? -teoksen (2013) tapaisia omaperäisiä ja korkeatasoisia nykytanssiesityksiä. Satojen kilometrien päässä pääkaupunkiseudun yltäkylläisestä tanssitarjonnasta asuvan mieltä lämmitti.
Ja sitten se teos. Alun perin helsinkiläisessä väestönsuojassa toteutettu esitys nähtiin festivaalilla vanhassa Kankaan paperitehtaassa. Kolkko esitysympäristö sopinee juuri tälle teokselle: ainakin tehdassalin viileä, valoton betonisuus toi nähtyyn ja koettuun kiehtovia sävyjä. Teatterin mustassa laatikossa kokonaisuus olisi kenties latistunut.
Esityksen aikana tapahtunut (sivumennen sanottuna hieman haparoiva) yleisön siirtyminen yhdestä esitystilasta toiseen jäsensi teoksen kahdeksi eri episodiksi.
Ensimmäisessä Auri Aholan ihomaalilla maalatusta robottimaisesta kyberpunk-hahmosta huuhtoutui juoksevan veden alla hitaasti esiin ihminen, hallin koleudessa paljaine ihoineen liikuttavan hauras. Toisesta mieleen painui erityisesti Aholan ja Raekallion raskaan varjon ja hennon valon värittämä intohimoinen parityöskentely, ja siihen hetkittäin hiipinyt väkivaltainenkin pohjavire.
Molemmissa kohtauksissa esiintyjät tulivat fyysisesti aivan lähelle yleisöä, mutta pysyivät kuitenkin samalla jollakin tapaa omissa, suljetuissa maailmoissaan. Episodien liittyminen toisiinsa jäi selittymättä, mutta mitäpä siitä. Itselleni teoksen ylivoimaisessa pääosassa oli ammattitanssijoiden hengästyttävän taitava liike.
Käsiohjelma kertoo teoksen ammentavan tekijöidensä unista ja muistoista – kenties se selittää myös esityksen fragmentaarisuutta. Mutta miten unien ja muistojen tapaista hienovaraista mielen aaltoilua voi tehdä näkyväksi ja jakaa? Mielestäni Raekallion outo, kaunis, monitulkintainen, hetkittäin ahdistavakin visuaalinen tanssiteos oli onnistunut tutkimusmatka aiheeseen.
Kahden teoksen illassa Raekallion monitasoinen Mihin valo katoaa? täydensi mukavalla tavalla Noora Nenosen hauskan ja lämpimän Syksy-soolon. Tehtaalta takaisin kaupunkiin käveli tyytyväinen katsoja, uniikista tanssielämyksestä kylläisenä.
Elina Manninen
Kirjoittaja on tanssiva toimittaja.
°°°°
Mihin valo katoaa?
Esitys: 27.9.2014 Jyväskylässä, Tanssin Aika -festivaalilla
Ensi-ilta: 5.9.2013 Eläintarhantien kallioväestönsuojassa Helsingissä
Koreografia: Valtteri Raekallio
Tanssijat: Auri Ahola ja Valtteri Raekallio
Lue myös Liisa Vihmasen kirjoittama arvio teoksesta sen alkuperäiseltä esityspaikalta Helsingissä.
